Olen mies.
Muiden tavoin kuljen elämän karuja uomia.
Tuskin olen ainut joka niillä jotakin oppii.
Tuskin.
Olenko kenties ainoa,
joka imee oppinsa vain kantapäiden kautta.
Tuskin sitäkään.
En ole ainutlaatuinen
Tuskin olen ainoa
joka peittelee arpensa ja ruhjeensa,
– mutta peittelikö muutkin
haavansa nokkosten lehdillä.
En tiedä.
Minua ne kirvelivät,
– nuo haavojen siteet,
peitetyt,
kätketyt haavat.
Olen eronnut
– eikä erosta jäänyt rakkautta.
Ei jäänyt...
– ja mitä minä olisin sillä tehnyt?
– vanha ja nuhjuinen,
loppuun pidetty...
Olen vain tyhmä mies...
– sain katkeruudesta hyvän korvikkeen...
Tyhmä kun olin.
Mutta...
– eihän eteenpäin kulkeminen ollut mistään poistumista.
Olin kiinni korvikkeessa.
Katkeruus raahasi menneisyyttä mukanaan,
ja se rojautti sen yhtä mittaa kantapäilleni...
Tyhmä mies,
sanoin itselleni...
– tyhmä mies,
pysähdy hetkeksi.
Rakasta sitä mitä kerran oli.
– myönnä,
että kaikki se mitä oli,
tuli kuitenkin jossakin tuhlattua...
– ja sen jälkeen,
tyhmä mies,
– voit purjehtia vaikka vasten tuulta......
Muiden tavoin kuljen elämän karuja uomia.
Tuskin olen ainut joka niillä jotakin oppii.
Tuskin.
Olenko kenties ainoa,
joka imee oppinsa vain kantapäiden kautta.
Tuskin sitäkään.
En ole ainutlaatuinen
Tuskin olen ainoa
joka peittelee arpensa ja ruhjeensa,
– mutta peittelikö muutkin
haavansa nokkosten lehdillä.
En tiedä.
Minua ne kirvelivät,
– nuo haavojen siteet,
peitetyt,
kätketyt haavat.
Olen eronnut
– eikä erosta jäänyt rakkautta.
Ei jäänyt...
– ja mitä minä olisin sillä tehnyt?
– vanha ja nuhjuinen,
loppuun pidetty...
Olen vain tyhmä mies...
– sain katkeruudesta hyvän korvikkeen...
Tyhmä kun olin.
Mutta...
– eihän eteenpäin kulkeminen ollut mistään poistumista.
Olin kiinni korvikkeessa.
Katkeruus raahasi menneisyyttä mukanaan,
ja se rojautti sen yhtä mittaa kantapäilleni...
Tyhmä mies,
sanoin itselleni...
– tyhmä mies,
pysähdy hetkeksi.
Rakasta sitä mitä kerran oli.
– myönnä,
että kaikki se mitä oli,
tuli kuitenkin jossakin tuhlattua...
– ja sen jälkeen,
tyhmä mies,
– voit purjehtia vaikka vasten tuulta......
Vastaukset 4
Vanhimmat
matkaaja.
Kulkenut olen minäkin.
Jotain toivon oppineeni.
Hiukkasen ehkä.
Hiukkaseen tartun etsinnöissä.
Yöllä.
Yönlapsi olla tahtoisin.
Päivällä.
Taipua en kuitenkaan halua.
En suostu.
Käteni ojennan.
Se ei tyhjä ole.Lohtua sisältää.
Toivoa lähetän sinulle matkaajalle.
Kauneinta olet kokea saanut.
Paljon saanut.
Tunnetta tuntea vahvaa.
Tyhjyyttä niin paljon tarjolla on.
Sinulla matkasi vielä kesken.
Löytöretkeilijä uutta löytää.
Viisastuu matkan jatkuessa eteenpäin.
Tuntemattoman lohtu pientä,
vaan antakoon askeliisi pituutta lisää onnesi löytää.
Vanha kaupunki kuutamossa.,
tarumainen ja ihmeellinen.
Siellä vielä on paikka jossa,
viulu soittaa niin hiljainen
Sen kujat öisintä unta uinuu,
yö on ruusuin ja suudelmien.
Kiire rinnasta siellä haipuu,
se paikka kahden on ihmisen.
Vain siellä toivon sinun rakastuvan,
– kuunsillan halki vaeltavan.
Sinun tahdon siellä havahtuvan:
– on ilta ruusuin ja suudelmien.
Valon himmeä liekki polttaa
Se sinun silmille hehkuna jää.
Laulun hiljaisen viulu soittaa,
olet yötäni värisevää.
Talot pienet yö hiljaa verhoo,
se meidät peittävä on suudelmin.
Öisten tuoksujen huuma kertoo:
– on syli täyttyvä rakkauden.
Vain siellä toivon sinun rakastuvan,
– kuunsillan halki vaeltavan.
Sinun tahdon siellä havahtuvan:
– on ilta ruusuin ja suudelmien.
matkaani lähden.
Kuunsiltaa kuljen.
Tähdille hymyillen tuulessa vaellan.
Unen kujille saavun.
Tunnen kosketuksen sävelissä.
Yölle itseni annan.
Saavun utuisee uneen.
Uneen jossa yksin en vaella.
kauniiseen kylää kulkijoita
saapuu.
Yksin ei kukaan.
Jos yksin ei halua.
Ruusun tuoksu suojan antaa.
Hetkeksi luvan syliin saapua.
Unohtaa kylmän,joka liikaa puristaa.
Kutsuun vastaa unen tuoja.Tunteen hummalluttavaa viiniä juo.