Niin kuin otsikosta voi lukea että mistä asiasta aion puhua ja anteeksi etukäteen kirjoitusvirheet yms. Omistan luki- ja kirjoitushäiriön.
Perheeseeni kuuluu isä, äiti ja isoveli. Veljeni on "kultalusikka suussa" syntynyt pomotteleva henkilö. Hän on vuoden vanhempi kuin minä ja inhoo sekä häpeää minua. Rakastan häntä silti, vaikka hän ei minusta niinkään välitä.
Äitini on perheen pää, joka haluaa kontrolloida aivan kaiken. Hänen täytyy tietää missä menen ja kenen kanssa. Hän arvostelee kaikkia ihmisiä ja luulee olevansa aina oikeassa.
Isäni on rauhallinen, hiljainen sekä viisas ihminen. Hän auttoi esim kotiläksyissä, vaikka ei ollut koskaan lapsuudessani kotona kun hän teki paljon töitä ympäri Suomea.
Elin 18 vuotta siinä todellisuudessa että minun perheeni on sitä mitä on mutta todellisuus valkeni heti 3 viikkoa täysi-ikäisyyden astumisen jälkeen.
Äitini löi minun nokan eteen isyyden todistuksen sekä yhden valokuvan jossa oli pitkä sekä nuori komea mies. Tämä kuvassa ollut mies oli isäni.
Olin elänyt valheessa 18 vuotta.
Sain tietää, että äitini oli "eronnut" veljeni isästä ja tavannut sitten minun isäni. Ja hupsista keikkaa, äitini oli tullut raskaaksi. Minun biologinen isäni oli vaatinut että äitini olisi tehnyt abortin mutta äitini ei siihen pystynyt. B-isäni oli "hylännyt" äitini ja äitini oli "palannut" veljeni isän kanssa yhteen. Äidillä ja isälläni on siis tästä heidän "erostaan" yksi ainoa muisto; minä.
En ole vieläkään päässyt yli siitä päivästä, kun sain kuulla TOTUUDEN minun syntymästä ja se varjostaa minun elämääni nyt. Kyseisestä päivästä on kohta 15 vuotta aikaa ja se syö rotanlailla. Tunnen että tämä kyseinen asia vaikuttaa monella tapaa nykyisyyteen enkä pysty keskittymään omaan elämään ja lapsiini.
Tunnen itseni yksinäiseksi enkä tunne olevani kokonainen. Ja tiedän tähän syynkin.
Biologisella isälläni on uusi perhe johon kuuluu 2 lasta.
Minulla on veli ja sisko jossain päin Suomea joita en tunne ja todennäköistä on että he eivät tiedä minusta mitään.
En uskalla ottaa yhteyttä sisaruksiini noin vain ja ilmoittaa että "tadaa tässä mä oon. Teidän kauan kadonnut isosisko. Leikitäänkö perhettä?" Villimmässäkin mielikuvituksessani odotan että joku päivä oven takana odottaa jompikumpi sisaruksistani.
Jatkuu myöhemmin jos teitä vaan kiinnostaa..
-mAma KirsTen-
Perheeseeni kuuluu isä, äiti ja isoveli. Veljeni on "kultalusikka suussa" syntynyt pomotteleva henkilö. Hän on vuoden vanhempi kuin minä ja inhoo sekä häpeää minua. Rakastan häntä silti, vaikka hän ei minusta niinkään välitä.
Äitini on perheen pää, joka haluaa kontrolloida aivan kaiken. Hänen täytyy tietää missä menen ja kenen kanssa. Hän arvostelee kaikkia ihmisiä ja luulee olevansa aina oikeassa.
Isäni on rauhallinen, hiljainen sekä viisas ihminen. Hän auttoi esim kotiläksyissä, vaikka ei ollut koskaan lapsuudessani kotona kun hän teki paljon töitä ympäri Suomea.
Elin 18 vuotta siinä todellisuudessa että minun perheeni on sitä mitä on mutta todellisuus valkeni heti 3 viikkoa täysi-ikäisyyden astumisen jälkeen.
Äitini löi minun nokan eteen isyyden todistuksen sekä yhden valokuvan jossa oli pitkä sekä nuori komea mies. Tämä kuvassa ollut mies oli isäni.
Olin elänyt valheessa 18 vuotta.
Sain tietää, että äitini oli "eronnut" veljeni isästä ja tavannut sitten minun isäni. Ja hupsista keikkaa, äitini oli tullut raskaaksi. Minun biologinen isäni oli vaatinut että äitini olisi tehnyt abortin mutta äitini ei siihen pystynyt. B-isäni oli "hylännyt" äitini ja äitini oli "palannut" veljeni isän kanssa yhteen. Äidillä ja isälläni on siis tästä heidän "erostaan" yksi ainoa muisto; minä.
En ole vieläkään päässyt yli siitä päivästä, kun sain kuulla TOTUUDEN minun syntymästä ja se varjostaa minun elämääni nyt. Kyseisestä päivästä on kohta 15 vuotta aikaa ja se syö rotanlailla. Tunnen että tämä kyseinen asia vaikuttaa monella tapaa nykyisyyteen enkä pysty keskittymään omaan elämään ja lapsiini.
Tunnen itseni yksinäiseksi enkä tunne olevani kokonainen. Ja tiedän tähän syynkin.
Biologisella isälläni on uusi perhe johon kuuluu 2 lasta.
Minulla on veli ja sisko jossain päin Suomea joita en tunne ja todennäköistä on että he eivät tiedä minusta mitään.
En uskalla ottaa yhteyttä sisaruksiini noin vain ja ilmoittaa että "tadaa tässä mä oon. Teidän kauan kadonnut isosisko. Leikitäänkö perhettä?" Villimmässäkin mielikuvituksessani odotan että joku päivä oven takana odottaa jompikumpi sisaruksistani.
Jatkuu myöhemmin jos teitä vaan kiinnostaa..
-mAma KirsTen-
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.