Stipendifiasko

Alakoulumme toimii kuin yhteiskuntamme pienoiskoossa; ne jotka vähiten tekevät, palkitaan. Aikuisena joutilaat palkitaan tunnollisten ihmisten kustantamalla ilmaisella rahalla ja asunnolla, koulussa stipendein. Toki suurin osa tunnustuksista meni oikeisiin osoitteisiin eikä kaikkia taitureita voikaan yhtä aikaa palkita, mutta vanhempainyhdistyksellä oli nyt jokin käänteinen palkitsemistaktiikka, joka kotioloissa ei ainakaan kannustaisi lasta toimimaan oikein. Tänään tätä nurinkurista vääryyttä saivat todistaa sadat paikalla olleet, kun lyömisestä, tukistelusta, tottelemattomuudesta, sääntöjen jatkuvasta rikkomisesta ja murjottamisesta tehtiin tavoiteltavaa hyvää. Merkille pantavaa oli sekin, että maahanmuuttajat ovat olleet ihan erinomaisia; yksikään ei ole päättänyt taivaltaan alakoulussa ilman stipendiä. Tätä voisi kutsua myös syrjinnäksi.

Niinkin moni, kuin yksi, palkittiin luokan korkeimman keskiarvon perusteella. Läksyjen tekeminen, kokeisiin lukeminen, paikallaolo ja hyvät käytöstavat vedettiin pöntöstä alas. Tunnollisia nöyryytettiin. Pitkin lukuvuottakin saattaa lapsi laittaa merkille sen, että jos olet yleensä häijy, mutta joskus noudatat sääntöjä, saat opelta silloin tarroja. "Yleiskilteillä" ei ole tarravihkoja, koska ovat muutenkin kilttejä helpottaen näin koko luokan yhteiseloa ja opettajan työtä. Siinä sitten selität kotona, miksi kiltit lapset eivät saa tarroja.

Jos joskus rikastun, lähettelisin anonyymisti rahaa ja lahjakortteja oikeasti taitaville ja kunnollisille koululaisille. Tänään sain palkita omani.