Eräs henkilö tehtailee meikäläisestä rikosilmoituksia, vaikka minulla ei ole rikosilmoituksissa mainittujen asioiden kanssa mitään tekemistä. Esitutkinta venyy ja vanuu, poliisi on kuulustellut aikanaan tuntikausia syytöntä miestä.
Edelleenkään ei ole varmuutta siitä, ovatko kaikki rikosilmoituksissa esitetyt tapahtumat ja väitteet tosia, vai pelkkää mielikuvitusta. Ilmeisesti jotain on tosiaan tapahtunut, ja nyt meikäläistä epäillään, koska ei muitakaan keksitä.
Kun esitutkinta aikanaan valmistuu, ja homma raukeaa, koska mitään näyttöä ei voi olla, mitä voin tehdä?
Tästä on syntynyt melkoinen stressi, asianajajan hommasin heti kun näin minkälainen syyteryöppy niskaani oli heitettty, joten siitä tulee taloudellisia kuluja.
Kunnianloukkauksesta tuskin teen rikosilmoitusta, ei se kunnia käräjillä parane. Voinko vaatia vahingonkorvausta? Mitkä ovat käytännön edellytykset perättömälle ilmiannolle, jos jotain on todella tapahtunut, mutta meikäläisellä ei ole yhtään mitään tekemistä asian kanssa? Kyseessä on ilmiselvä ajojahti ja maineeni lokaamisyritys.
En viitsi tehdä rikosilmoitusta perättömästä ilmiannosta, jos todisteluvelvollisuus siirtyy minulle.
Edelleenkään ei ole varmuutta siitä, ovatko kaikki rikosilmoituksissa esitetyt tapahtumat ja väitteet tosia, vai pelkkää mielikuvitusta. Ilmeisesti jotain on tosiaan tapahtunut, ja nyt meikäläistä epäillään, koska ei muitakaan keksitä.
Kun esitutkinta aikanaan valmistuu, ja homma raukeaa, koska mitään näyttöä ei voi olla, mitä voin tehdä?
Tästä on syntynyt melkoinen stressi, asianajajan hommasin heti kun näin minkälainen syyteryöppy niskaani oli heitettty, joten siitä tulee taloudellisia kuluja.
Kunnianloukkauksesta tuskin teen rikosilmoitusta, ei se kunnia käräjillä parane. Voinko vaatia vahingonkorvausta? Mitkä ovat käytännön edellytykset perättömälle ilmiannolle, jos jotain on todella tapahtunut, mutta meikäläisellä ei ole yhtään mitään tekemistä asian kanssa? Kyseessä on ilmiselvä ajojahti ja maineeni lokaamisyritys.
En viitsi tehdä rikosilmoitusta perättömästä ilmiannosta, jos todisteluvelvollisuus siirtyy minulle.
Vastaukset 10
Vanhimmat
perätön ilmianto on rikos.tee poliisille pyyntö tutkia asiaa.esitutkinnan jälkeen asia menee syyttäjälle syyteharkintaan.käräjäoikeus ratkaisee asian.jos et halua käräjille unohda korvaukset.
Eli siis väärästä ilmiannosta on puhe, jos tarkkoja ollaan.
Ja eniten kiinnostaa se, onko kenelläkään käytännön kokemusta tällaisesta? Voiko toisesta tehtailla rikosilmoituksia joutumatta itse vastuuseen.
Tässäkin tapauksessa asianomistajalle on mukamas tullut postissa kaikenlaista tavaraa, sehän on itse voinut tilata sen kaiken tauhkan! Enhän minä edes tiedä missä se asuu, saati tiedä hänen henkilötietojaan.
Kyse on tosiaan RL 15:6 pykälän mukaisesta vää-
rästä ilmiannosta. Aikoinaan oli kyse perättömäs-
tä ilmiannosta, mutta pykälää lievennettiin.
Nykyään ihminen saa tehtailla rajattomasti vääriä
ilmiantoja ellei pykälän ehdot täyty. Siinä ni-
mitäin edellytetään, että ilmiannetulle aiheutuu
vaara, että ilmiannettu pidätetään, vangitaan
tai joutuu muun pakkokeinon kohteeksi.
Pelkkä kuulusteluun kutsu ei ole tällainen pak-
kokeino.
Käytännössä poliisi tekee aikanaan tutkinnan
lopettamispäätöksen todennäköisesti merkinnällä,
ei rikosta ja lähettää sen tiedoksi molemmille
osapuolille. Väärän ilmiannon kohde voi tietysti
jatkaa prosessia vaikka kunnianloukkaussyytteellä, mutta kuten kirjoitta-
ja kertoi, kenenkään kunnia ei ole vielä kärä-
jillä parantunut. Tosi kiusallista kiusantekoa,
mutta mitäs teet ?
Minä olen joutunut sellaisen psykopaatin hampaisiin, joka tehtailee nimenomaan kunnialoukkaussyytteitä. Yhden tuomion jo sain ja nyt on toinen harkinnassa.Olen jo yli kaksi vuotta sitten muuttanut pois ko tyypin naapurista enkä ole sen jälkeen kertaakaan edes nähnyt häntä enkä ottanut minkäänlaista yhteyttä häneen, mutta se ei estä mitenkään häntä tekemästä rikosilmoituksia. Sattuu olemaan sen verran isokenkäinen, että oikeuslaitos ja poliisi ovat linkkiveitsenä hänen edessään.
Kannattaa siis tehdä rikosilmoitus jos olet tarpeeksi korkeassa asemassa. Saat siitä monta hauskaa hetkeä ja mukavasti korvauksiakin henkisistä kärsimyksistä. Kunnioitusta et kylläkään saa. Jos taas olet tavallinen tallaaja vaikkakin aivan kunniallinen kansalainen, unohda koko juttu. Tein rikosilmoituksen väärästä ilmiannosta, mutta poliisi ei edes viitsinyt tutkia sitä vaan väitti jopa, ettei sitä ole koskaan tehtykään. Vasta kun löytyi kuitti, jolla poliisi kuittasi saaneensa ilmoituksen, se löytyi. Mitään toimenpiteitä se ei aiheuttanut. Poliisi ei siis ole kiinnostunut sinun oikeuksistasi.
Sen enempää poliisi kuin oikeuslaitoskaan ei nyt
satuja ryhdy tutkimaan. Tietysti poliisille voi
satujakin kertoilla, mutta ellei mitään faktaa
löydy eikä rikoksen tunnusmerkistö toteudu niin
asia jää siihen. Kyllä molemmat Suomessa noudat-
tavat tarkasti lakia. Ennen kuin menee poliisille
ilmoituksia tekemään jutusta mitä itsekin epäilee
niin kannattaa vailkaista vaikka riskolain pykälää mihin itse vetoaa.
luulin vuosikymmeniä. Valitettavasti luulo osoittautui vääräksi. Perustuslain 6 § sanoo: ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Uskokoon ken tahtoo.
Minusta on myös tehty rikosilmoitus kunnianloukkauksesta joka todettiin perättömäksi, eli ei aihetta syytteeseen. Onko tosiaan että en voi syyttää ilmoituksen tekijää mistään. Se kuitenkin auíheutti minulle melkoisia henkisiä kärsimyksiä ja turhaa kulkemista poliisilaitoksella kuulusteluissa.
Olisiko tutkintapyyntö tai rikosilmoitus paikallaan, vai pitääkö tallaista sietää?
Niin, ja miten kauan suht vähäpätöisellä nimikkeellä olevia rikosepäilyjä yleensä tutkitaan? Varsinkin, jos mitään näyttöä epäiltyä vastaan ei takuulla löydy.
Meikäläisen juttuja on "tutkittu", eli ne ovat maanneet tutkijan pöydällä jo kuukausikaupalla, eikä mitään valmista meinaa tulla.
Sehän tässä ihmetyttää, että poliisi ja oikeuslaitos, jotka valittavat jatkuvasti resurssien puutetta voi tuhlata vuosikausia (tässä tapauksessa jo 6 vuotta) jonnin joutaviin kuulusteluihin ja oikeudenkäynteihin. Rahaa ja aikaa kuluu paitsi minulta myös yhteiskunnalta, joka käyttää meidän veroeuroja. Kun sain tuomion käräjäoikeudessa, kysyttiin minulta kunnioitanko nyt kantajaa. Ilmoitin, etten missään tapauksessa tule kunnioittamaan ihmistä, joka kiusaa minua ja perhettäni vuosikausia. Siis mitä hyötyä oikeudenkäynnistä oli? Kunnioitusta kantaja ei saanut, mutta ilmeisesti nautti suunnattomasti, koska jatkaa toimintaansa edelleen.
Yksi ihmetyksen aihe vielä on se, että kun otin selvää voinko vähentää maksamani korvauksen "henkisistä kärsimyksistä" veroistani, sain kirjallisen vastauksen, että vähennysoikeutta ei ole ja että kantajan saama korvaus on hänelle verovapaata tuloa. Tietääkseni Suomessa kaikki muu tulo on veronalaista paitsi marjojen ja sienien poimiminen ja korvausten saaminen henkisistä kärsimyksistä. Saattaa olla kannattavaakin???
Suomen perustuslaki 2 luku 6 §: Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.
Näinköhän???