Olisi mielenkiintoista kuulla millaisia ihmisiä olitte ennen kuin tapasitte narsistin ja millaiseksi koette itsenne nyt. Kertokaa myös oletteko vielä narsistin kanssa suhteessa vai onko suhde jo kokonaan päättynyt.
Kun tapasin narsistin olin elämäniloinen, energinen, hauska, halusin nähdä ja kokea kaikkea uutta, nauttia elämästä joka tavalla, erittäin huumorintajuinen, menestyin työelämässä vaikka toki välillä oli sielläkin rankkaa, olin luotettava ja järkevä vaikka tykkäsin tehdä asioita spontaanisti. Vaikka olen aina ollut voimakastahtoinen, niin olen myös lämmin ja empaattinen, varsinkin ihmisille, joista välitän. Pyrin myös ymmärtämään ihmisten elämäntilanteita ja auttamaan, jos vain suinkin voin. Osasin myös pitää omia puoliani tarvittaessa. En ole koskaan ollut mikään kynnysmatto. En ihmissuhteissa, enkä työelämässä.
Entä, mitä olen nyt? Melankolinen, epäileväinen, elämäniloni on laskenut lähes pohjalukemiin, energisyyteni on laskenut valtavasti, koen myös älykkyyteeni alentuneen, pelkään, että jotain pahaa sattuu itselleni tai läheisilleni, hersyvä huumorintajuni näyttäytyy vain hetkittäin, äkkipikainen, otan itseeni hyvin helposti ja saatan sanoa "suoria sanoja" ihmisille, näen mahdollisuuksien sijaan uhkia ja saatan olla myös kateellinen toisten ihmisten perheonnesta. Tämä viimeisin on kuvottava piirre. En ole koskaan ollut erityisen kateellinen ihminen ja en missään nimessä haluaisi olla sellainen ihminen.
Nimim. suhde narsistin kanssa päättynyt lopullisesti 1,5kk sitten
Millainen persoona olit ennen narsistia ja millainen nyt?
31
<50
Vastaukset
- Anonyymi
Tämä on kiva tulokulma ajatteluun, joka lähtee juuri itsestä, kiitos kysymästä.
Olin iloinen, empaattinen ja luottavainen. Tulevaisuus omissa käsissä, ylpeä omista koulutussaavutuksista ja työpaikasta. Periaatteet ja arvot olivat korkealla, samoin luottamus kaikkiin ihmisiin, joiden ajattelin lähtökohtaisesti olevan hyviä ja toisia auttavia. Tapasin miehen ja ihastuin, samat arvot, periaatteet ja rehellisyys. Koska olin jo silloin ajattelija, pohdin joitakin asioita, joita huomasin oman koulutukseni perusteella, kuten nyt se heikko itsetunto. Ajattelin, että rankan avioeron myötä, jonka jälkeen vuosia yksinäisyydessä ja jossa oli ollut uskottomuutta, että syy piili siellä, vaikka ei asiasta halunnut edes puhua. Oli myös erikoisessa symbioosissa vanhempiinsa, jollakin tavalla riippuvainen.
Rits,räts, pam.
Nyt en luota enää lainkaan ihmisiin. Lähtökohtaisesti ajattelin, että kaikilla on mielessä vain toisten hyväksikäyttö eli mitä minä saan ja hyödyn tuosta ihmisestä. Ihmiset valehtelevat toisilleen kilpaa, esittävät jotain muuta, mitä ei ole, puuhailevat toisten seläntakana toisiaan kampittaen. Uskon enää itseeni, omaan intuitiooni ja yhä itse pidän kiinni periaatteistani ja arvoistani. En luota miehiin ja vielä vähemmin kanssasisariin, joilla ei ole mielessä kuin jonkun toisen miehen vietteleminen, katsotaan kuinka pitkälle se on valmis menemään. Oma pesä on liattu jo aikoja sitten ja nyt halutaan kostoksi liata muidenkin pesät. Mikäs lintu se nyt olikaan, joka toisten pesillä varastelee? Kyllä mieleni on myrkyttynyt, jota se ei silloin kauan sitten ollut.
Narsistin tirkistelystä suhteessamme jäi ikuinen jälki molempiin. Kumma ketjureaktio, jossa muuttui molempien persoonat ja paluuta ei enää ole. Nyt tätä erikoista uusperheen arkea, jossa puolisot eivät vaihtuneet, mutta persoonat muuttuivat, on eletty jo tyynesti, mutta toivottavasti kaukana kaikista narsisteista. - Anonyymi
Olin kiinnostunut, eläväinen, oli suunnitelmia. Oli elämä edessä.
Narsistin jäljiltä katkera: traumatisoiduin ja makasin vuosikaudet yksiössä. Nyt työkyvyttömyyseläkkeellä. Vain murunen siitä mitä olisin voinut olla.
Nyt on jo ikää, on liian myöhäistä.- Anonyymi
Kuinka paljon? Yli puolen vuosisataa?
- Anonyymi
Hyvä näkökulma, palata siihen mitä oli ennen "kuin oli flooraa". Itse olin iloinen, minulla oli monenlaisia, todella hyviä ystäviä, joita auttelin ja sain myös heiltä apua, työssäni olin hyvä ja energinen, loin uutta ja olin sitoutunut, harrastin paljon, olin hyvin elämänmyönteinen ja suunnittelin kaikkea.
No, syytänkö narskua siitä, että tuo kaikki on historiaa, en ihan kokonaan. Itse tyhmyyttäni lankesin siihen ansaan, hän ei halunnut tutustua ystäviini, ei sukulaisiini ja hyväksyin sen. Suhteen alussa hän sanoi minulle, että vanhat ystävät tulevat lyömään väliimme kiilaa sitten kun meillä menee huonosti. Tosin lopputulema oli, että hän piti kaikki vanhat naisystävät reservissä ja he sitten löivät sitä kiilaa. Oikeastaan koko suhteemme ajan hän puhui itsestään silloin kun hän löysi minusta virheitä.
Nyt en ole iloinen, ystäväsuhteita pitäisi jaksaa etsiä, työtä teen pakosta, olen kyyninen, uuden suhteen aloittaminen ei onnistu, koska koko ajan etsin toisesta merkkejä, mitä tuo tarkoittaa, mitä hän minusta haluaa. Tulevaisuus pelottaa, koska en osaa suhtautua mihinkään luottavaisesti. Ainoa myönteinen puoli jäi, ehkä, nykyisin juoksen enemmän, koska vain silloin kun juoksen pääsen pakoon ahdistusta ja kanssasisaret varmasti ymmärtävät, että juoksen silloin aika paljon. - Anonyymi
Tähään on helppo vastata sillä olen viime aikoina miettinyt asiaa vimmaisesti. Olen unohtanut lähes kokonaan kuka olin, en ole enää. Olen myös unohtanut kyvyn tuntea muuta kuin masennusta ja täydellistä arvottomuuden tunnetta, joka on sietämätön. Olen unohtanut mitä on olla onnellinen, en edes muista miltä tuntuu luottaa toiseen, olla arvostettu, saadakin jotain suhteelta, uskaltaa vaatia. MItä on läheisyys, empatia, lämpö. Olin herkkä, romanttinen, empaattinen, etsin rakkautta, syvällinen, olin aina rehellinen huolimatta siitä oliko se sopivaa, sekä rohkea. Nämä olivat hyvät puoleni. MInulla oli periaatteita elämässä, sekä joku rima miesten suhteen. Harrastin asioita. Pahinta mitä menetin oli rehellisyys. Huomaan että minusta on tullut kuten narsisti, manipuloiva, kyyninen, kyvytön rakastamaan, kateellinen, pinnallinen, seksiriippuvainen. Kaikkein pahinta on, että en ole enää edes hotti. JOtenka ehkä on siunaus, että tällä tavoin pääsen edes seksiriippuvuudestani sillä en koe enkä edes halua pistää itseäni tyrkylle ja markkinoille kun itsetunto on romahtanut kokonaan. Koen itseni niin rumaksi että haluan viillellä itseäni. Nämä ovat tunteideni ääripäät tietenkin, siinä välissä on valtava hämmennys, masennus ja elämänhalun menetys. Jopa syöminen on pakkopullaa ja plussana siinä että olen laihtunut muutaman kilon. Olen kamppaillut masiksen kanssa vuosia, eikä mikään tunnu auttavan. Mietin itsemurhaa lähes joka päivä. En tiedä miten pääsen narsisteista, huomaan ensi kertaa, että jokainen mieheni on ollut narsisti.
- Anonyymi
Lisäys edelliseen: minulla on aina ollut kyllä huono itsetunto ja kärsinyt masennuksesta. En kykene luomaan aitoja kontakteja kehenkään. Elämäni on näyttelyä, yritän mimikoida mitä on olla ihminen tarkkailemalla ympäristöäni. Opiskelen, mutta jouduin keskeyttämään sen masennuksen vuoksi. Exäni lisäksi suhteen päätyttyä raiskasi minut, tai siis: pakotti seksiin. En pistänyt fyysisesti hanttiin, joten lie se ei suomen lain mukaan täytä edes raiskauksen kriteereitä. Enkä kestäisikään kohdata häntä missään lainkaan puitteissa. En tiedä kuka olen. Olen aika sekaisin. Paikkakunnaltani olen turhaan yrittänyt löytää pätevää apua.
- Anonyymi
Tuolta_löydät
https://www.narsistienuhrientuki.fi/
Tuolta löydät sekä tietoa että yhteystietoja, puhelinnumeron johon voit soittaa ja kertoa vaikka tuon saman kuin nyt kirjoitit tänne sivustolle.
En lähtisi sinua neuvomaan tältä sivustolta käsin koskapa vaikeutesi niin moninaiset. Mitä tulee apuun paikkakunnallasi niin ihmettelen hieman tuota että eivät ole sitten ohjanneet sinua eteenpäin minnekään? Kannattaisiko sinun kysyä mahdollisuutta päästä eteenpäin jonnekin pätevämmän avun piiriin? Oletko ihan lääkärin vastaanotolle kuitenkin päässyt käymään? Lääkärin pitäisi osata ja kyetä neuvomaan jatkoon.
- Anonyymi
Narsistin tavatessani olin masentunut, minulla oli huono itsetunto
Nyt pari vuotta erosta narsistin kanssa olen onnellisempi kuin ikinä! Iloinen, empaattinen, positiivinen, nautin elämän pienistäkin asioista, katson tulevaisuuteen ilolla- Anonyymi
Minulla_ei
Minulla ei ole ollut huonoa itsetuntoa, vähän kyllästynyt olin kyllä elämääni ennen narsistia. Olen tosin ihan samalla tavoin edelleen väliin kyllästynyt, mutta en niin paljoa ettenkö sitten taas piristyisikin.
Mutta tavallaan se riepotus narsistin kanssa opetti minulle kyllä syvemmin mitä en ainkaan ole, mitä en ainakaan tarvitse, mistä on haittaa, mikä on todellista hulluutta, mihin ei kannata lähteä, mistä ei kannata piitata, mikä on täysin turhaa...
Eli jonkinlaista varmuutta minuun tuli lisää siitä mitä minä olen ja mitä minä en ole. Anonyymi kirjoitti:
Minulla_ei
Minulla ei ole ollut huonoa itsetuntoa, vähän kyllästynyt olin kyllä elämääni ennen narsistia. Olen tosin ihan samalla tavoin edelleen väliin kyllästynyt, mutta en niin paljoa ettenkö sitten taas piristyisikin.
Mutta tavallaan se riepotus narsistin kanssa opetti minulle kyllä syvemmin mitä en ainkaan ole, mitä en ainakaan tarvitse, mistä on haittaa, mikä on todellista hulluutta, mihin ei kannata lähteä, mistä ei kannata piitata, mikä on täysin turhaa...
Eli jonkinlaista varmuutta minuun tuli lisää siitä mitä minä olen ja mitä minä en ole.Niin täs kun lueskelin tätä ketja niin mietin tuota persoona sanaa mitä sillä tarkoitellaan, surullinen persoona, iloinen persoona, masentunut persoona jne.
Määritetänkö itseni millainen ihminen minä olen sen hetkisten tunteideni perusteella, vai määrittävätkö minut jotkut sellaiset suht pysyvät ominaisuudet minussa, jotka eivät muutu olosuhteiden mukaan.
Tästäkin on ollut viime aikoina puhetta, muuttuuko ihmisen persoona ja miten paljon.
Sanotaan, ettei toista muuttaa ja itsenkin muuttaminen on usein kovan työn takana, kun ensin pitää muuttaa ajatuksensa ja sen myötä se elämäkin muuttuu, mutta muuttuuko persoona kokonaan toisenlaiseksi, on sitten taas toinen juttu, kun sanotaan et jotkut persoonallisuuden piirteet on suht pysyviä.
Mutta joo, tapani mukaan lueskelin kaikenlaista muuta muilta sivuistoilta ja silmiin sattui tämmönen
"Jokainen särkevä tapahtuma, jokainen eteemme tullut vastentahtoinenkin muutos on myös mahdollisuus. Muutos tuo eteemme pakon päästää irti ja mahdollisuuden ottaa vastaan. Emme voi tietää, mitä muutos tuo mukanaan. Meidän täytyy vain antaa sille mahdollisuus. Sokeasti luottaa siihen. Sillä vanhaa ei enää ole."
https://hidastaelamaa.fi/2016/08/sarkymisen-siunaus/?utm_content=bufferaca1c&utm_medium=social&utm_source=facebook.com&utm_campaign=buffer&fbclid=IwAR2w6JRrC-rdYD9-SD7eirgc_FhFIbaLzHk93pbI7l3_zd3id54BNYyT8_U
Tämmösiä ajatuksia tuli tähän iltaan.- Anonyymi
yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
Niin täs kun lueskelin tätä ketja niin mietin tuota persoona sanaa mitä sillä tarkoitellaan, surullinen persoona, iloinen persoona, masentunut persoona jne.
Määritetänkö itseni millainen ihminen minä olen sen hetkisten tunteideni perusteella, vai määrittävätkö minut jotkut sellaiset suht pysyvät ominaisuudet minussa, jotka eivät muutu olosuhteiden mukaan.
Tästäkin on ollut viime aikoina puhetta, muuttuuko ihmisen persoona ja miten paljon.
Sanotaan, ettei toista muuttaa ja itsenkin muuttaminen on usein kovan työn takana, kun ensin pitää muuttaa ajatuksensa ja sen myötä se elämäkin muuttuu, mutta muuttuuko persoona kokonaan toisenlaiseksi, on sitten taas toinen juttu, kun sanotaan et jotkut persoonallisuuden piirteet on suht pysyviä.
Mutta joo, tapani mukaan lueskelin kaikenlaista muuta muilta sivuistoilta ja silmiin sattui tämmönen
"Jokainen särkevä tapahtuma, jokainen eteemme tullut vastentahtoinenkin muutos on myös mahdollisuus. Muutos tuo eteemme pakon päästää irti ja mahdollisuuden ottaa vastaan. Emme voi tietää, mitä muutos tuo mukanaan. Meidän täytyy vain antaa sille mahdollisuus. Sokeasti luottaa siihen. Sillä vanhaa ei enää ole."
https://hidastaelamaa.fi/2016/08/sarkymisen-siunaus/?utm_content=bufferaca1c&utm_medium=social&utm_source=facebook.com&utm_campaign=buffer&fbclid=IwAR2w6JRrC-rdYD9-SD7eirgc_FhFIbaLzHk93pbI7l3_zd3id54BNYyT8_U
Tämmösiä ajatuksia tuli tähän iltaan.Niin_minä
Niin minä en oikeastaan ajatellut aloitusta ihan niin sanatarkasti että pitäisi pysyttäytyä psykiatrian persoonamääritelmässä. Käsitän aloituksen niin että siihen kuuluu se varsinainen persoona, mutta myös voidaan tarkoittaa suht pysyviksi muodostautuneita selkeitä muutoksia mitä narsistin jälkeen on tapahtunut itsessä, mitä siis huomaa itsessä tapahtuneen.
Juuri tämmöisiä mitä ihmiset kirjoittavat.
Mutta toki on mielenkiintoista onko muuttunut samaan suuntaan mitä narsisti on, persoonallisuushäiriöisemmäksi mitä ennen on ollut, onko persoonallisuus häiriintynyt kaltoinkohtelusta. Itse kukin voi noista kuvauksista päätellä ovatko muutokset sellaisia että ne kuvastavat persoonaan tulleita muutoksia.
- Anonyymi
Mielessäni_mietin
Mielessäni mietin miten tämä on mahdollista.
Paljon vastauksia joista ilmenee että voidaan todella huonosti eikä olla päästy eteenpäin narsistin jäljiltä.
Joskus tämäkin palsta täyttyi energiasta ja pursusi jonkinlaista iloakin siitä että oli koettu narsistin aiheuttama koettelemus ja siitä oli viisastuttu...
Nytkö ei enää mennä niin syvälle asioihin että ymmärrettäisiin todella mitä narsismi on ja nautittaisi siitä että on saatu lisää ihmistuntemusta. Opittu tuntemaan myös itseä siinä sivussa?
Ollanko jopa hyväksytty se soopa mitä joku ääliönarsisti on tunkenut uhreihinsa.
Mitä ajattelette narsistien kyvyistä arvioida teitä todellisuudessa?- Anonyymi
💡Tietenkään_en
Tietenkään en ihmettele lainkaan jos narsisti on pystynyt käymään kiinni uhrin taloudelliseen puoleen niin pahoin ettei se ole enää korjattavissa... Niin varmaan hampaan koloon jää silloin paljon enemmän vielä, tavallaan. Ja itsesyytöksistä ei pääse kovin helposti silloin eroon kun tosiasiat muistuttavat ehkä joka päivä olemassaolollaan.
Joku palastalla on epäillyt että keskustelua ei ole nykyään paljoa koska muka narsisteista tiedettäisiin niin paljon ja on niitä muita ryhmiä käytettävissä...
Nyt kuitenkin kun lukee tätäkin niin pistää ajattelemaan että eikö kannattaisi käyttää kaikkia kanavia asioiden selvittelemiseen jos on narsistista jäänyt noin huonoa jälkeen.
Itse olen juuri tällä palstalla kirjoitellut väliin lähes joka päivä vuosien ajan, ja nyt narsisti on vain likainen riepu muistoissani, jolla nyt ei minun itsetuntooni eikä mihinkään ole sanomista, kuinka voisi olla. Eihän narsisti ole kuin tyhjät ihmisen kuoret. Pelkkä valeihminen. Miten sellaisen sanomiset voisivat enää vaikuttaa sitä eikä tätä.
Täsmennän sen verran että meillä ei ole yhteisiä lapsia eikä narsisti ole minun talouteeni kyennyt iskemään. Että jos jollain on noin tai muuta vakavampaa jäänyt niin tietenkin tilanne on eri. - Anonyymi
En usko että narsisti tunsi minua tippaakaan. Asemassani olisi voinut olla ihan kuka tahansa muu pikkutyttö. Kivuliainta olikin se että huoltajani salli ja mahdollisti narsistin kaltoinkohtelun.
- Anonyymi
Musta tuli kova nainen, joka pystyy hänen jälkeensä tunteettomaan seksiin eli siihen suorituspanoon. Olen kuin narsisti itse ja ajattelen, että toiset ovat vain hyödykkeitä ja toinen on pelkkä seksin väline. Panetus se sekoitti pään. Nykyisin osaan olla kuin hoora ja äännellä sen mukaisesti, itseäni ei kiihota, mutta kaikille miehille tuntuu maistuvan. Ennen narsistia siis olin jonkun kanssa lähekkäin vain syvästä rakkaudesta, mutta koska se liattiin, niin nykyisin käyttäydyn samalla tavalla ja mikään ei ole pyhää, vähiten itse, että olisin joku pyhä.
- Anonyymi
En_mitenkään
En mitenkään sinua paheksu, mutta etkö sitten tunne saavasi paljon vähemmän? Minä olen mielummin olematta kenenkään kanssa jos tuntuu että ei ole henkistä rakkautta ollenkaan kuin annan jonkun kahjon narsistin määritellä minua millään tavoin uudelleen arviointiin, kuten sinulla tuntuu olevan nyt tilanne.
Olet ikäänkuin uudelleenarvoinut kaiken "sellaisen" läheisyyden arvottomammaksi. Vai?
Itsehän siinä vain itseään tuhrii. Miten muka narsisti sinua mihinkään pakottaa tai käskee enää? Hiukan ihmetyttää valintasi, joka valinta on siis sinun omasi.
- Anonyymi
Narsisteista tulee mitta täyteen, muuttuu narsistikriittiseksi ja niihin tulee nollatoleranssi.(Ei siis heihin vaan niihin, minä en enää pidä niitä ihmisinä).
Narsistin oppii tunnistamaan helposti ja heitä välttää, kun narsisti yrittää keppostella voi reaktio olla voimakas riippuen mitä narsisti yrittää.
Myös väkivaltainen puolustusreaktio on mahdollinen mikäli narsisti ei jätä pyynnöstä rauhaan ja erehtyy kajoamaan fyysisesti, yleensä nämä janipetteriforssit silti pyrkivät manipuloimaan muita suorittamaan fyysiset pahoinpitelyt. - Anonyymi
Narsistien "uhreilla" oli jo ennen narsistia huono itsetunto ja katkeruus elämää kohtaan ja narsisti vain toi nämä piirteet esille.
- Anonyymi
Käypä_näkemys
Käypä näkemys.
Mutta turha maininta.
Varmasti joka ikinen ihminen on kokenut riittävän määrän iskuja ihan syntymästä lähtien ja syntymä mukaanlukien. Kun sinua aletaan pahoinpidellä henkisesti sinun TULISI TUNNISTAA kaltoinkohtelu. Se, että tunnistat sen kertoo vain sen että olet terve ja tunteva ihminen.
MInkälainen ihminen ei tunne kipua jos häntä satutetaan riittävän lujaa? - Anonyymi
Niin_mitä
Niin mitä nyt mahdat tarkoittaa?
Että on siis ihan oikein että joku hemmeti ääliö hamppari valehtelee olevansa unelmien prinssisi ja sen jälkeen nuijii sinut maanrakoon?
Mitä ihmettä mahdat kommentillasi tarkoittaa? - Anonyymi
Narsistien "uhrit" selvästikkin käyttävät narsistia tekosyynä omalle katkeruudelle ja huonommuuden tunteelle.
Totuus on kuitenkin että nämä "uhrit" kuten narsistikin ovat mätiä omenia ja narsistin "uhrit" eivät eroa paljoakaan narsistista jos ollenkaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Narsistien "uhrit" selvästikkin käyttävät narsistia tekosyynä omalle katkeruudelle ja huonommuuden tunteelle.
Totuus on kuitenkin että nämä "uhrit" kuten narsistikin ovat mätiä omenia ja narsistin "uhrit" eivät eroa paljoakaan narsistista jos ollenkaan.Mätiä_omenia
Mätiä omenia`?
Oletko uskonnollinen tuomarishenkilö vai mikä hemmetti.
Sellainen tyhmänläntä jonka uskonnollinen yhteisö on laittanut pihalle ja joka nyt hakee tuomittavaisia netistä.
- Anonyymi
Odotin paljon elämältä hyvää.
Nyt valtavan kyyninen.- Anonyymi
Kyllä se elo siitä helpottuu ajan kanssa.
- Anonyymi
Ei se helpotu ajan kanssa ellei sitä tee sen eteen jotain että se helpottuisi. Jos vaan odottaa että aika korjaa niin sitä elää kyynisenä ja katkerana hautaan asti.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei se helpotu ajan kanssa ellei sitä tee sen eteen jotain että se helpottuisi. Jos vaan odottaa että aika korjaa niin sitä elää kyynisenä ja katkerana hautaan asti.
Lopun ikääsikö aiot katkeroituneena muistella menneitä?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä se elo siitä helpottuu ajan kanssa.
Kymmeniä vuosia alakuloista
elämää. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lopun ikääsikö aiot katkeroituneena muistella menneitä?
Ikävä kyllä useille narsistien uhreille käy niin. Narsisti vähän niinku oksensi uhrin sisinpään ja uhri ei siitä enään toivu ellei asialle tee jotain.
- Anonyymi
Olin hirveän hauras.
Lapsena hyväksikäytetty, läheisriippuvainen. Olihan minun täytynyt sietää hirveyksiä lapsena. Siitä äärimmäisen heikko itsetunto.
En ollut mitään, lapsuudessa ei ollut yhtään ihmistä joka olisi auttanut minua. Olin moninkertainen syntipukki eli minusta luotiin lapsena Houkkain pitäisi: monen narsistin uhri ja kynnysmatto.
Mutta toinen luku elämässä alkoi. Vuosien myllytyksen, hyvien sattumien ja hyvien ihmisten avulla on mahdollista toipua. Oppia jämäkkyyttä, oppia pitämään rajansa, päättää: minulle ei vittuilla.
Terve itsetunto, terve jämäkkyys on se tavoite jota kohti poljetuimmankin kannattaa tavoitella, sillä jonain päivänä se on täysin mahdollista. - Anonyymi
Minä en usko, että yksinomaan aika parantaa narsistin kanssa suhteessa saadut haavat ja arvet. Toki aika varmasti lieventää kipua, mutta kyllä asioita kannattaa käsitellä ihan aktiivisesti ja pyrkiä löytämään se oma persoona sieltä kaiken ryvetyksen alta. Jos jää tulee makaamaan, niin kyllä siellä saa maata maailma tappiin asti ja elämä menee ohitse. Valitettavasti.
- Anonyymi
Samaa mieltä!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miten voit manipuloida katsojalukuja?
Palstatrolli ja väsynyttä sontaa palstalle suoltava Varmakkakkiainen on viime aikoina vedonnot siihen, että hänen ketjuj262608Onkohan tämä jotain elämää suurempaa
Vai olenko kehitellyt nämä tunteet vain omassa pääkopassani. Tunne kyllä sanoo että jotain tässä on.. Toivottavasti et m351493KRP alkaa tutkia Ulvilan murhaa
Jokohan nyt löydetään riittävä näyttö Annelin tuomitsemiseen miehensä murhasta tai taposta.591482Oletteko naiset huomanneet sellaista asiaa
että vaikka miehiä tulee ja menee ja hakeutuu seuraanne mitä viehättävämpiä olette niin sitä enemmän itseasiassa te olet631421Nainen sä olet
arvokas muista se. Yritän pitää pienen kontaktin yllä vaikka turhaahan tämä on. Toivottavasti joulu meni hyvin ja otat r771289- 1171204
Oon vähän pettynyt
Suhun mies. Luulin, että haluat mut ja juokset paljasjaloin kilpaa savannilla leijjonien ja sarvikuonojen ohi saadaksesi1081028- 851020
Onko Estlink-2 kaapeli lainkaan vaurioitunut?
Vai onko kyseessä Naton operaatio Venäjän ns. varjolaivaston pysäyttämiseksi, ja kaapelivaurio vain simuloitu.239973En ole häneltä kylläkään koskaan nähnyt sellaista
Tottakai jos hän olisi jonkunlaisen selvän eleen tai jonkun jutun näyttänyt, että häntä kiinnostaakin niin tietenkin si3934