Keskiarvo tippuu lukiossa

Sinun kannattaisi uudistaa opiskelutaitojasi ja ajattelutapojasi. Se mikä ennen toimi peruskoulussa ei toimi nyt uudessa tilanteessa. Eli miten lyhyessä ajassa pystyt omaksumaan maksimaalisesti tietoja ja taitoja ja lisäämään asioiden ymmärtämistä. Sinulla on oltava oma toimiva opiskelukonsepti joka kestää kaikki tuulet ja tyrskyt.
Onko joku muu juttu muuttunut isosti haasteellisemmaksi kun siirryit lukioon. Rytmittääkö vapaa-aikasi enemmän elämääsi kuin silloin ennen. Oletko vapaa-ajalla reilusti ns. viihteellä. Pidä fyysinen kuntosi hyvänä. Hyvä fysinen kunto auttaa opinnoissa.

Lukioon otetaan koko maassa noin puolet ikäluokasta, eli käytännössä lähinnä ne, joiden keskiarvo peruskoulun päättyessä on seitsemän paikkeilla, ehkä jopa hieman yli.

Lukion päättyessä tämän porukan arvosanat jakautuvat vitosesta kymppiin ja yo-kirjoitusten arvosanat improbaturista laudaturiin. Osa lukiolaisista on sitä paitsi joutunut jättämään opinnot kesken heikon menestymisen vuoksi.

Tämän hyvin yksinkertaisen logiikan mukaan on normaalia, että peruskoulun arvosanat usein putoavat. Jos näin ei kävisi, kukaan ei koskaan saisi hylättyä numeroa lukion kursseista eikä reputtaisi yo-kirjoituksissa. Päin vastoin, heikoimmat jaetut arvosanat olisivat cum laude approbaturin luokkaa, mikä vastaa seiskaa.

Heikoimpien ylioppilaiden tietotaso on vuosikymmenten kuluessa kuitenkin jatkuvasti laskenut. Tämä alkoi jo ennen peruskoulun keksimistä. Vaikka sen edeltäjässä eli keskikoulussa ei jaettukaan mitään armovitosia, lukioon lähteneiden keskimääräiset tiedot heikkenivät sitä mukaa, kun lukioon otettujen prosentuaalinen määrä ikäluokasta kasvoi.

Heikkenemisen seurauksena jouduttiin helpottamaan yo-kirjoitusten läpäisemistä ja erottelua ottamalla käyttöön uusi arvosana magna cum laude approbatur 70-luvun alussa. Samoin jouduttiin lisäämään vaihtoehtoisten tehtävien määrää yo-kirjoituksissa esimerkiksi matematiikassa. Vieraiden kielten alimpia hyväksyttyjä pistemääriä jouduttiin rukkaamaan jo 60-luvulla.

60-luvulla kielissä oli käännöskokeet, ei mitään arvaustehtäviä. Käännösten virheistä sakotettiin virhepisteillä. Pluspisteitä ei tunnettu. Käännös tehtiin ns. uusissa kielissä kumpaankin suuntaan, eli esimerkiksi saksasta suomeen ja suomesta saksaan.

Vielä 50-luvulla miinuspisteiden suurin hyväksytty määrä oli 75 pistettä. Pahimmillaan 60-luvun lopulla se oli 130. Oli pakko keksiä jotakin helpompaa käännöskokeiden tilalle. Näin syntyivät monivalintakokeet, joissa jokainen sai väkisinkin pisteitä jo pelkästään arvaamalla.