kevään kynnyksellä tuli muuan kysymys mieleen.
Ihastutko herkästi, vai rakastutko ja se on siinä koko loppuelämän ihminen, jota rakastaa?
mä itse ihastun helposti, rakastumaan pystynyt vain kerran,ja se rakkauden tunne kestää aina,vaikka ei olla yhessä enää.
Ihastutko herkästi, vai rakastutko ja se on siinä koko loppuelämän ihminen, jota rakastaa?
mä itse ihastun helposti, rakastumaan pystynyt vain kerran,ja se rakkauden tunne kestää aina,vaikka ei olla yhessä enää.
Vastaukset 20
Vanhimmat
joo...ihastuksia tulee ja menee. Rakkauksia ollut kaksi. Toista muistan kaipauksella ja toista taas en.
..mutta viimeisen vuoden aikana olen ihastunut ja rakastunut ja hullaantunut niin monta kertaa etten pysy enää edes laskuissa =)
Ja kohteena on ollut sama tyttönen joka kerta, nimittäin oma kultani
ja en ikinä löytäisi ketään järjellistä nykyisestä tarjonnasta, siksipä olen iloinen että mulla on mailman rakkain kulta ja ei tarvitse etsiä tai olla löydettävänä.
Ja kun muistelen aikasempaa elämääni niin en kauhean halposti ihastunut, ja rakastuin vielä harvemmin.
Mä olen luonteeltani aika rasittava ja mä halusin etsiä ja löytää sen jonka kanssa sovimme täydellisesti yhteen, en halunnut leikkiä muka sopivaa kenekään melkein kanssa.
Ja kauan etsin mutta mielummin näin kuin että olisi joka viikonloppu ollut ihastus jne.
Sinkkuna eläessäni kyllä ihastuin helposti. Deittailin naisia, hengailin hetken ja niin edelleen. Joskus kokeiltiin seurusteluakin mutta huonolla tuloksella. Minusta naiset ovat ihania ja suloisia, eikä ihastumatta vain voi olla, jos itsekin on vapaalla jalalla. :)!
Rakkaudesta sitten.. Olen rakastunut ennen nykyistä suhdettani aika tosissani. Ei vain olosuhteet, elämäntilanteet, muut asiat olleet kohdallaan. En sanoisi, että rakkaudentunne on se, joka kestää aina. Enemmänkin semmoinen lämmin, nostalginen muisto ihmisestä.
Nykyinen suhteemme murun kanssa alkoi tilanteessa, jossa en oikeastaan edes odottanut suhdetta kenenkään kanssa. Alkutilanne oli kyllä aivan järjetön ihastuminen. Siinä vietiin mattoa Laikan jalkojen alta aivan 6-0! Ja tällä tiellä ollaan yhä..
Onkohan minussa jotain vikaa kun en pysty ihastumaan tai rakastumaan? Sellainen on minulle harvinaista.
...kynnyksellä tulee kaikkea mieleen!
Ihastun toisinaan, mutta rakastuminen onkin toinen juttu. Siihen tarvitaan paljon vastapuolelta. Ihastuminen kohdallani ei vaadi välttämättä hymyä ihmeellisempää toiselta ja yhtä nopeaan kuin ihastuminen tapahtuikin voi se hävitä toisen tehdessä/toimiessa "vääränlaisesti" mielestäni.
Jos suhde katkeaa, niin miten voi jäädä rakkaus niiden ihmisten välille?
Uskon, että kiintymys ja välittäminen ym. tämmöinen voi jäädä loppuiäksi, mutta että yksi ainoa rakastuminen elämässä - siinäkö kaikki?
Uskon myös siihen, että oikeassa rakastumisessa on kyse myös intohimosta ja eikö sen ylläpitäminen vaadi kiinteän suhteen siis vakituisen suhteen?
Miten voi rakastaa jotain kaukaa? Minusta se on puolinaista rakkautta ellei rakkaudessa roikkumista, riippuvuutta, enkä koskaan tyytyisi siihen. Toivon että jos rakastun ja suhteeni katkeaa, niin rakkauteni haalenee pikkuhiljaa ja antaa tilaa uusille entistä mahtavimmille tunnetiloille ;)
Tätä kevään kynnyksellä miettien ja eipä siihen kevättäkään tarvita - onnistuu se pakkasillakin...,
Niitä ihastuksia tosiaan tulee ja menee, jotkut vahvempina ja jotkut taas ei...Aika helposti kyllä ihastun mutta rakkaus on kohdalle sattunut vain kerran eikä se mihinkään ole hävinnyt vaikkei yhdessä olla ja eikös sen pitäis hävitä jotta pystyy taas jotakuta rakastamaan!
Ihastukset pitää mielen virkeänä:)
en ihastu helposti. Jos ihastun, se on usein nopeasti ohimenevää. Kerran ihastuin ja rakastuin, edelleen ollaan yhdessä. Tiesittekös muuten, että ihastuminen ja rakastuminen tapahtuvat aivan eri osissa aivoja? Ihmistä voi oppia rakastamaan, vaikkei olisi koskaan ollut ihastunut.
Ihastuminen on aika laaja käsite, mut aika harvoin ihastun. Mut jos ihastun siitä yleensä jo seuraakin rakastuminen. :) Esim. baarista en kyl löydä etsimääni kovinkaan suurella todennäiköisyydellä.
Rakastuminen vaatii sitä jonkinlaista sielunkumppanuutta ja samanlaisia näkökulmia asioihin. Mulle on tärkeää että toinen kunnioittaa ja ymmärtää mun ajatusmaailmaa ja mä sen toisen...
En tiedä monesti pystyn rakastumaan, toivottavasti kerran ja kunnolla. Katotaan mitä elämällä on annettavana tulevaisuudessa. ;)
Minä en ihastu helpolla, enkä rakastu millään.
Kaksi kertaa elämässäni (40 vuotta) olen rakastunut. Kolme kertaa seurustellut.
Tämä viimeisin toivottavasti kestää koko loppuelämän.
Nyt vanhemmiten olen sentään kerran ihastunut uuteen työkaveriin. Meni kyllä ohi viikossa. Mutta olipas mukavaa...
Minun on siis suorastaan naurettavan helppoa olla yksiavioinen kun kukaan muu ei sytytä millään tavalla. En edes huomaa katsoa.
Jaa-aa... Miten sen nyt ottaa.
En ihastu helposti kuin hyvin pinnallisella tasolla, sillä ihastumiseenkin vaaditaan jotain kipinöitä, niitä saattaa syntyä ihan ajatustenvaihdostakin jo, ilman että on edes tavannut ko. ihmistä. Älykäs nainen kiinnostaa mua... Mutta sinällään en ihastu helposti koska osa siitä on vain jotain selittämätöntä jota ei vain tunne kuin silloin tällöin.
Rakastu en sitäkään vertaa. Tunnen rakastumisen ihania tunteita, mutta syvempään rakkauteen tarvitaan aikaa.
Mutta ikävä kyllä kaikki tämä on se ja sama, koska olen kadottanut uskoni rakkauteen ja ihmisiin. Eikä kyse ole itsesäälistä. Olen vain joutunut toteamaan ettei se aito välittäminenkään mihinkään riitä. Mikään ei vain onnistu, oli mikä oli.
Viimeisin kokemus vei lopunkin luottamuksen ja uskon naisiin.
Menetys aina kirpaisee. Se kun joutuu aikansa, kauankin, yritettyään luovuttamaan.
Mutta se, että luovuttaa edes yrittämättä, sitä en voi koskaan hyväksyä tai käsittää. Se jos mikä vie kaiken luottamuksen ja uskon.
Ihastuin ja rakastuin ja siitä kaikesta on 2,5 vuotta.Emme ole yhdessä,mutta soittelemme ja tapailemme toisiamme.
Ei paljon tarvita siihen että mä ihastun.
Ja kun minä rakastan, niin minä rakastan aina.
Rakastuvani,mutta kerran Rakastuin ja kovin. Ihastunut olen useammin.
harvoin eikä ihastuminenkaan oo täysin jokapäivästä ;)
Viimeksi putosin täysin syyskuussa, jolloin törmäsin unelmaan..sitä oisin voinut seurata vaikka minne *huokaus* No joka tapauksessa, kevät puskee päälle ja jos ei muuta niin kesäemännän aion ainakin itselleni etsiä *nauraa*
ei voi olla vakio. Mitä enempi rakastaa sitä enemmän on rakkausenergiaa. Eli jonkinsortin rakkaudesta pääsee sitten osalliseksi nekin , jokka eivät sitä välttämättä ansaitse.(Tarkottaa lähinnä tylyjä tyyppejä, joihin joskus törmää vaikka bussissa taikka kylillä)
Rakastan monia ihmisiä.Ehdottominta rakkautta lienee
niitä kohtaan, joiden kanssa on joskus seurustellut.Ja se ei ole mitään pompataan sänkyyn-rakkautta, vaan erilaista.
Ja yksi nuoruuden kestorakkaus,pitkäaikaisin ystävättäreni, jonka kanssa olen suudellut.Ei voinut muutakaan, kun hän halusi 5lasta ja tiesin et naisen kelkkaan jos lähtee niin se on menoa sitten...80-luvun alussa tullut mieleenkään, että voisi kimpassa hommata ne lapset.Eli en suostunut lähempään kanssakäymiseen, vaikka en muuta maailmassa olisikaan halunnut sillon.No biologinen kello tikittää ja lapset kasvaa nopiaan, ehkä sitten joskus.
Joidenkin exien kanssa on jäljellä jonkinsortin telepaattinen yhteys. Eli jotakin jää jäljelle ja jotain uutta tulee jokaisesta suhteesta.
Semmosen mielenkiintosen asian oon huomannu, että jos mun kissa ei jostain tykkää, niin ero tulee vuoden kieppeillä...
Se on ihmeellistä, että uusi suhde on ollut mahtavampi, kuin kaikki edelliset. Kuinkahan kauan semmosta noususuhdannetta oikeen voi jatkua. Ehkä ihmisten ikääntymiselläkin on jotain tekemistä asian kanssa.
Ja jotenkin tuntuu , että itte muuttuu kamalammaksi :D
Lainaus:
"Se on ihmeellistä, että uusi suhde on ollut mahtavampi, kuin kaikki edelliset."
Nyt osuit asian ytimeen! Näin nimittäin VOI olla, niin paljon on itsestä kiinni ja siitä antaako suhteelle todella mahdollisuuden.
Moni jää uikuttamaan yhden perään ja luulee, usein erheellisesti, että suurempaa rakkautta ei voi koskaan tulla. Ehkä, ehkä ei. Mutta kokeilematta, antautumatta rakkaudelle ei voikaan tulla! Rakkaus, suhde, vaatii AINA aikaa, ennen ei voi tietää mitä siitä olisi voinutkaan tulla. Kenties se elämän suurin rakkaus lopulta.
Ehkä ei. Mutta ellei siihen heittäydy mukaan ei ainakaan voi mitään saadakaan. Onko parempi luulla ettei elämässä olekaan kuin se yksi menetetty rakkaus kuin uskaltaa elää ja antaa sille uudelle rakkaudelle reilu mahdollisuus. Ehkä se olisikin voinut olla jotain vieläkin syvempää ajan mittaan.
Minä tiedän mitä valitsen. Olen rakastanut pitkäaikaista kumppaniani syvästi ja luullut että vietämme loppuelämämme yhdessä. Ajattelin etten hänen jälkeensä enää voi rakastaa.... todella. Mutta ei se niin mene, jos sen ei anna mennä niin. Ei menneessä kannata elää, silloin menee elämä hukkaan.
Mutta se ja sama mitä minä ajattelen, kun naiset ovat kai mielummin itsekseen kurjuudessa rypeviä kuin nauttivat elämästä, ainakin ne naiset joita olen tähän asti tavannut. Kummallisia olentoja, ei voi muuta sanoa. Tyhmä saa olla muttei idiootti.
Elämä on elämistä varten, eikä MITÄÄN voi saada jos ei edes yritä.
Kauniin naisen huomaan kyllä aina, mutta ihastuakseni tarvitsen enemmän...en siis ihastu helsposti. Rakastun yhtä vaikeasti :)
En ihastu, en rakastu. Korkeintaan hieman kiinnostun ja sekös v***ttaa.