Kyllä kettu ketun tuntee.
Kyllä ketku ketkun tuntee.
Kyllä anonyymi anonyymin tuntee.
Kyllä ketku ketkun tuntee.
Kyllä anonyymi anonyymin tuntee.
Päteekö vertaus
Anonyymi
22169
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Ei todellakaan tunne. Typerä arvelu. Anonyymi-nimimerkin käyttäjiä on täälläkin varmaan jo satoja erilaisia kirjoittajia.
Yks Anonyymi
1eero
Seura hakee kaltaisiaan
Tai tekee kaltaisekseen :).
Ei korppi korpin silmää syö.
Ai satoja?
Epäilen.
Miksei muuten jokaisen anonyyminimimerkin jälkeen tullut järjestysnumeroa?
Beng
Laitan nyt tähän kun harmittaa. Olen yli 10 vuotta toiminut miesystäväni LionsClubin hyväntekeväisyys- kirpputorilla ilmaiseksi. Myynyt tavaraa ja vienyt sinne itseltäkin aika paljon vuosien varrella. Olen eri kunnasta kuin tämä kyseinen Lions, mutta koska kumppanini on sieltä, siellä olen toiminut. Kirpparin tuotto menee hyväntekeväisyyteen, stipendeihin, vanhuksiin ja moneen muuhun. Nyt kun ensimmäinen lapsenlapseni pääsi ylioppilaaksi, ehdotin että antaisivat hänelle stipendin. Lupailtiinkin ja tilaisuudessa kuuntelin, josko ilmoitetaan. Ei tullut mitään. Kyllä lapsen puolesta suututtaa. Että on eri kunnasta silloin kun on jotain saamassa, mutta mieluusti on otettu hyöty kun olen eri kunnasta kirppiksen avustaja. Että omille vain. Oman kunnan avustettavat antavat mainetta ja kunniaa, ei toisen.
Mutta ei kai se ole mikään pätevä peruste antaa lapselle stipendi, että hänen isovanhempansa ovat aktiivisia Lionsissa.
Eikö sinulla muuten ole omassa kunnassasi LionsClubia, niin avustukset menisivät oman kuntasi avuntarvitsijoille.
Tuohan on mitä törkeintä korruptiota oman lapsenlapsen suosimiseksi. Onko hän niin kurjista oloista, että tarvitsee rahaa esim ruokaan tai koulukirjoihin ?
Ei ole lapsenlapsi kurjista oloista, on rakastavasta perheestä. Hän selviää opintolainan sekä vanhempien ja isovanhempien avulla ihan satavarmasti. Eihän lapsenlapsestaan mitään voi tietää, mutta tkkn (Aalto-yliopiston) kokeissa oli, toivon parasta. Huomiota hänelle olisin halunnut. Ja jatkumoa, että jos isovanhempi toimii hyvänkeväisyyden parissa, niin ehkä hänkin. Tämä lapsenlapsi saattaa olla sitä sorttia, että seuraa isovanhemman ideologiaa. Nyt on minulla kysymys yli 10 vuoden työstä, yhden ison vuoden tapahtuman tiimoilta. Vapaaehtoiselta menee pe-su useita tunteja niistä päivistä kirpparin järjestelyyn ja toteuttamiseen.
Eihän vapaaehtoistyötä sillä mielellä tehdäkään, että siitä itse tai suku jotenkin hyötyisi.
Pikkuveljeni on jatkuvasti aktiivisesti Lionsin hommissa ja nyt vielä enemmän kuin ennen, kun on eläkkeellä ja sitä aikaa on.
Likkani oli parin viikon lomalla siellä ja auttoi arpojen myynnissä hänkin. Sai jopa minulle kaupattua vaikka tiesinkin jo etukäteen, että epäonnen suosikkina mitään voita kuitenkaan.
Minun panokseni Lionseille oli se, että kävin kävellen kastelemassa likkani kukkia sen aikaa kun hän oli Suomessa ja sillä tavalla säästyneillä bussirahoilla ostin niitä arpoja.
En odottele leivänkannikkaa hyväntekeväisyydestäni.
Kerrot, että olet suutuksissasi lapsenlapsesi puolesta, kun esityksesi hänelle annettavasta stipendistä ei toteutunutkaan.
Toisessa kommentissasi kerrot, että hän selviää taloudellisesti opinnoistaan ilman stipendiäkin.
Olenkohan aivan väärässä, jos totean, että enemmän sinua kirpaisee se, että sinun panostasi vapaaehtoistyössä "Leijonat" eivät tarpeeksi ottaneet huomioon stipendejä jaettaessa.
Vapaaehtoistyötä tehdään pyyteettömästi, eikä palkinnon toivossa.
Tarkista motiivisi!
Omat havaintoni kotikuntani Lions clubin stipendien jaosta ylioppilaille muutaman vuoden ajalta ovat suorastaan hupaisia.
Pääsääntöisesti stipendejä saivat clubin jäsenten lapset. Perustelut "ansaitulle" stipendille eivät oikein päivänvaloa kestä.
Järjestö on niin sisäänlämpiävä, ettei mitään rajaa.
Aikoinaan oma kersani sai stipendin, jonka antoivat lukionopettajat.
Peruste stipendille oli hänen monilahjakkuutensa.
Edelleenkin olen sitä mieltä, että ainoa oikea peruste stipendille on ylioppilaan oma osaaminen.
Ei vanhempien varallisuus tai kuuluminen johonkin kuppikuntaan. Eikä myöskään sukulaisen vapaaehtoistyö.
kylmätotuus
Toivottavasti nuo stipendit jaetaan jatkossakin oikeudenmukaisesti, eli niin, että hän saa, joka on itse sen omilla ansioillaan ansainnut.
"hän, joka aikoinaan ihan omilla ansioillan ansainnut"
Aivan varmasti!
Siis kaikki hyvin. Minua harmittaa lapsenlapseni puolesta, että häntä ei huomioitu yli 10 vuoden tähän asti pyyteettömästä hyväntekeväisyystyöstäni esim. satasella. Ja te pidätte Lionsin toimintaa heidän itsensä keralla oikeana. Elämä jatkuu ja harmitus unohtuu. Teen hyväntekeväisyyttä Lionsien lisäksi kolmessa tärkeässä kohteessa, näissä kolmessa jatkan, Lionsissa en. Lapsenlapsi kyllä sai yhden stipendin.
Minua harmittaa, että työelämäni aikana en ollut yhdessäkään firmassa niin kauan, että olisin ehtinyt saada palkankorotusta.
Vasta nyt on alkanut kiinnostaa, paljonko ne korotukset olisivat olleet?
Niiden sijaan suosin parempipalkkaisia toimia. Usein miten sainkin.
No sillätavalla.
Jatka vain hyväntekeväisyyttä siellä, mistä on parhaat mahdollisuudet järjestää lapsenlapsille stipendit
Pöh, niistä ei saa stipendiä. Höösään, pesen, syötän ja kuskaan kahta vaivaista ja kolmantena puuhastelen liikunnan ilosta taloyhtiön ja lähialueen hyväksi ja kaunistamiseksi, kerään roskia, haravoin, poimin rikkaruohot kulkuväyliltä, puhdistan vesirännit koivunlehdistä ja sellaista.
Nyt hoidan matkalla olevan perheen kissaa. Menin tänään, kissa naukui kovasti, eikä suostunut syömään, käpertyi tunniksi syliini kehräämään ja nukkumaan. Sitten nousi, ravisteli, sai ilmeisesti hellyyttä riittävästi ja ryntäsi ruokakupille. Huomenna menen sinne yöksi, pesasen vaikka opiskelevan, töissä käyvän nuoren rouvan ikkunat, saapahan olla pienen lastensa kanssa senkin ajan.
Kylläpäs sinulla riittää ilmaispuhtia, mikä sinällään osin hyväkin ja kunnioitettava, siitä voi saada kultaisen ansioristin arkkuunsa.
Mutta teetkö koskaan mitään itsesi hyväksi ja eduksi? Hyödyksi? Tuolla energialla saisit aikaan paljon. Vaikka rakentamalla talon.
Nyt olen tässä, tykkään kirjoitella kanssanne kahvikupin ja aamupalan lomassa. Luen tässä myös lehdet netistä. Eilen kävin pizzalla 1990-luvun työkavereiden kanssa, ajoin ensimmäisen kerran uuden kännykän navigaattorilla vanhaan, vaikkakin täysin mullistettuun paikkaan. Käyn hierojalla, katson ihan yksin tv-sarjoja, matkustan. Kyllä hoidan myös itseäni.
Olen saanut syntymässä keskivertoa enemmän energiaa. Olen siitä kiitollinen noin yleensä ja myös Luojalle, en odotat brenikoita. Koen kyllä että minua arvostetaan, enkä kerro tätä pröystäillen. Joskus joudun hillitsemään levottomuuttani, jopa joskus liiallista punkun litkintää. Ei kuitenkaan ole diagnosoitu ylivilkkautta, kun ei ole päätä tutkittu, tässä taiteilen elämää luonteineni,
Anonyymejä en tunne ketään.
Nimimerkit kyllä tunnistan tutuiksi nimimerkeiksi.
kun jonkin aikaa olen täällä näitä juttuja lueskellut.
Sehän on vain kiva asia, että anonyymit tuntevat toisensa,
ei tarvitse arvailla mitään.
Kyllä anonyymien elämä on helppoa ja lupsakkaa.
Eli ihan ovat hupsuja huttuja nuo vertauksesi.
Meilläpäin sanonta on positiivinen ja " kyllä koira koiran tuntee"
Minulla päin kesäisin se on: kyllä itikka ihmisen tuntee, kyllä itikka ihmiseen tunkee.
Kaivoin+tämän+vanhan+ketjun,+olen+kommentin+kirjoittaja:+"Laitan+tähän+kun+harmittaa..."