Haluaisin avata keskustelua siitä, mikä tekee esityksestä hyvän ja mihin suuntaan teatterikentän tulisi kehittyä vai tulisiko? Onko kaupunginteatterin nykylinja eli klassikko, musikaali, farssi... juuri sitä mitä suuri teatteriyleisö haluaa vai voisiko muunkinlainen teatteri olla myyvää ja kiinnostavaa? Tietysti on olemassa myös kysymys siitä, että pitäisikö teatterin olla myyvää?
Teatteri
kriitikko NN
5421
0Äänestä
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tottakai Teatterin on elettävä tätä aikaa ja ohjelmiston on oltava myyvää, näin riittää kiinnostusta.Jos vanhaa laitostouhua vedetään kuin kivirekeä perässä käy Kokkolassakin niin kuin Kajaanissa.
Haloo !
Kajaanissahan oli juuri saatu ohjelmistolinjaukset valtakunnallistakin huomiota herättäneen ajankohtaisiksi ja teatteri-ilmaisu uuteen nousuun; älkää nyt puhuko asioista josta ette valitettavasti näköjään mitään tiedä !
Kajaanissa teatteritoiminnan uhkaksi muodostui selkeästi kunnallispoliittinen päätöksenteko, joka taloudellisten reaaliteettien pakottamana suunnitteli säästötoimenpiteitä sellaisin tavoin, jotka olisivat vakavasti uhanneet teatteritoiminnan jatkuvuutta.
Teatterin tekemisen tarkoituksellisuuden ja epätarkoituksenmukaisuuden välinen raja kulkee täsmälleen hyvän ja huonon välillä, ei siinä, onko joku teos maailmanklassikko tai markkinahömppää. Kumpaisiakin kun voidaan tehdä molemmilla tavoilla.
Olen törmännyt vaakakuppiasetelmaan maksava vastaan ilmaispoka. Minusta on mukavampi, että katsomo on täynnä alennushintaisen lipun maksaneita ja ilmaislippulaisia, kuin että siellä olisi kymmenen täysihintaista. Näin varmasti ajattelee suurin osa esiintyvistä taiteilijoistakin, sillä taiteen tekemisen on lähdettävä omasta innosta, ei siitä, että jonkun institution nimessä on tehtävä jotain. Väkisinväännettyä juttua ei ole mukava esittää, saati katsella/kuunnella. Teattereiden toiminnassa on nähtävissä kahteen suuntaan meneviä kierteitä. Hyvä tai huono yleisömenestys heijastuu pääsylipputuloihin, mikä vaikuttaa käytettävissä oleviin resursseihin. Henkilöstön vähentäminen vaikuttaa viiveellä valtionosuuksiin. Kunnallisissa teattereissa huono yleisömenetys merkitsee kunnan osuuden kasvamista ja ehkä resurssien pienentämistä seuraavina vuosina, mikä taas vähentää valtionosuuksia tulevina vuosina.
Onko kaljanjuonti yleisellä paikalla, koiranpaskat puistonpenkillä ja ihmisen jätökset kirjaston vessapytyn reunoilla KULTTUURIA? Ensin nämä asiat kuntoon ja sitten voidaan puhua kulttuurista.
Mutta esittävässä taiteessa tärkein on AINA yleisön etu. Jos tarjottu tuote on kehno, on sen esittäminenkin, tapahtuu se sitten minkä nimisellä rahalla tahansa, edesvastuutonta. !