Väistä oksat aukiolle
nouse kuten kappeli
kasteessa eheyden
yltäen aina aamusta ihmisen
illan varjoihin
Nouse avojaloin
marmoriportaat mielen
kuvajaiseen jumalkielen
Luokseni ehdi ajatta
ilman vaatekertaa
naisen tahi miehen
Seinäsi eivät huokaa
kenenkään sanaa
ainutkaan oveton ovi
kaareva ikkunasi
soita sinulle sanoja
vaateliaiden
Polveudut ajatusten pölyyn
ensiaskel ainoa
ja piirrät itsesi olevaksi
kuvasi alla ja edessä
Vietäköön minusta pois
sellainen korkeus
mataluus mainen
kuten ovat linnut
puutarhasi puissa
Maailman katkeamaton nauru
laulun juopuneeseen vihaan
katketkoon
katketkoon kuin ajatusten oksa
olevaisuuden painon alla
Pyöriköön pölynä kaikki tämä
avoimista ikkunoistasi
siihen lauluun käytävissäsi
missä kaikki tämä kaikuu
tyhjyyttään
Täyttäköön tämä minut
luojani laululla
koskettakoon otsaani
keveällä kädellä
vaatikoon minulta mahdottoman
Kun nousen aloiltani
harmaja kappelini
nousen ihmisenä
ihmisen syntymän sisällä
nouse kuten kappeli
kasteessa eheyden
yltäen aina aamusta ihmisen
illan varjoihin
Nouse avojaloin
marmoriportaat mielen
kuvajaiseen jumalkielen
Luokseni ehdi ajatta
ilman vaatekertaa
naisen tahi miehen
Seinäsi eivät huokaa
kenenkään sanaa
ainutkaan oveton ovi
kaareva ikkunasi
soita sinulle sanoja
vaateliaiden
Polveudut ajatusten pölyyn
ensiaskel ainoa
ja piirrät itsesi olevaksi
kuvasi alla ja edessä
Vietäköön minusta pois
sellainen korkeus
mataluus mainen
kuten ovat linnut
puutarhasi puissa
Maailman katkeamaton nauru
laulun juopuneeseen vihaan
katketkoon
katketkoon kuin ajatusten oksa
olevaisuuden painon alla
Pyöriköön pölynä kaikki tämä
avoimista ikkunoistasi
siihen lauluun käytävissäsi
missä kaikki tämä kaikuu
tyhjyyttään
Täyttäköön tämä minut
luojani laululla
koskettakoon otsaani
keveällä kädellä
vaatikoon minulta mahdottoman
Kun nousen aloiltani
harmaja kappelini
nousen ihmisenä
ihmisen syntymän sisällä
Vastaukset
Vanhimmat
Ei viela vastauksia.