Voin kirjoittaa runon
rakkaudesta.
Epätoivosta ja pahasta olosta.
Hilpeästä naurusta
meren pauhusta.
Mutta se syvin tunne.
Sitä en saa pois.
Istun sängyn reunalla
kortti kädessä.
Kanteen piirsin hymyilevän kukkasen.
Punaisen.
Sille tunteelle
en tiedä sanoja.
Maailman syvin onni
Järkkymätön, pohjaton
rakkaus.
Kärsivällisyys,
voimattomuus,
sinnikkyys,
tuska
ja se kaikkivoipa rakkaus ja voima
ja se ilo ja täyteyden tunne
kaikki tunteet potenssiin kymmenen
mitä ei voi koskaan muuten kokea.
En silti haluaisi sanoa vain
"Onnea!"
Enkä kopioida toisen tekstejä.
Minun pitäisi osata kai itse.
*näkee kohta kahden tärkeän ihmisen
elämän uuden keskipisteen, he ovat odottaneet
Häntä niin kauan, vuosia*
rakkaudesta.
Epätoivosta ja pahasta olosta.
Hilpeästä naurusta
meren pauhusta.
Mutta se syvin tunne.
Sitä en saa pois.
Istun sängyn reunalla
kortti kädessä.
Kanteen piirsin hymyilevän kukkasen.
Punaisen.
Sille tunteelle
en tiedä sanoja.
Maailman syvin onni
Järkkymätön, pohjaton
rakkaus.
Kärsivällisyys,
voimattomuus,
sinnikkyys,
tuska
ja se kaikkivoipa rakkaus ja voima
ja se ilo ja täyteyden tunne
kaikki tunteet potenssiin kymmenen
mitä ei voi koskaan muuten kokea.
En silti haluaisi sanoa vain
"Onnea!"
Enkä kopioida toisen tekstejä.
Minun pitäisi osata kai itse.
*näkee kohta kahden tärkeän ihmisen
elämän uuden keskipisteen, he ovat odottaneet
Häntä niin kauan, vuosia*
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niin - sanat ovat rautakanki tunteiden edessä, ja silti joskus soivat kauniisti.
Mutta ajatus oli kaunis.
Tunne vielä suurempi,
sanoinkuvaamaton.