Voi tätä suurta ikävän tunnetta. Jouduin luopumaan tänään rakkaasta koirastani. Saimme viettää yhdessä liki 15 vuotta.
Miten kauan teillä muilla on kestänyt luopumisen surusta toipuminen?
Itkusilmin, Saara
Miten kauan teillä muilla on kestänyt luopumisen surusta toipuminen?
Itkusilmin, Saara
Vastaukset 13
Vanhimmat
Otan osaa, oma 16 vuotias koirani lopetettiin viime lauanatina. Itse olen 17, joten tuntuu pahalta, kun aina se elämässäni oli. Itkin koko lauantain, ja siitä jokaisena muuna iltana tähän päivään asti. Kuitenkin se pahin suru on jo mennyt. Kannattaa muistella sitä koiraa ja teidän hyviä hetkiänne ja valokuvien katselu on minua auttanut. On tyhjä paikka sydämessä sen jäljiltä, mutta enää sen ei tarvitse kärsiä ainakaan. Kyyneleet ei ikinä kylläkään tunnu loppuvan......
Yritän ajatella samaa, ettei sen tarvitse enää kärsiä. Mutta...se tyhjä paikka täällä kotona on niin suuri...
Sydämessäni se saa aina pitää paikkansa.
Voimia sinulle!
MÄ olin 8v kun jouduin luopumaan ihanasta mustaterrieristä se kuoli 12vuotiaana toivon et kertoisit omasta koirasta
Ja vieläkin kun muistelen rakasta lemmikkiäni niin itku siinä tulee.. Se oli siis kissa, ei kai niin tälle palstalle kuulu mutta surua sekin toi tullessaan...
Ei se unohdu koskaan. Aika tuo helpoitusta ja sitten pystyy muistamaan ne kaikki kauniit ihanat jutut mitä koirasi kanssa touhusit.
Se mikä helpoittaisi olisi uusi "mahdoton" pentu joka olisi ihan oma itsensä ei kenenkään korvike. Niin sen kanssa touhutessa ei olisi niin paljon aikaa ajatella ja tuollainen pentu on juuri sinun tilanteeseesi oiva lohduttaja.
Älä ota tästä itseesi, mutta minulla on ihan omia kokemuksia tästä asiasta.
Tsemppiä sinulle kyllä se aurinko vielä sinullekin paistaa lämpimästi.
En tosiaankaan ota itseeni. On meillä kaksi muutakin koiraa, mutta tämä edesmennyt oli tietysti se kaikkein RAKKAIN. Niin pitkä yhteinen taival meillä takana.....
Kiitos kauniista viestistäsi.
Ottaa aina koville. Sitä ei ymmärrä/tahdo ymmärtää, ei jaksa ymmärtää. Sairauden takia jouduin 7v sitten omani lähettämään niiden monen muunkin lemmikkiystäväni luo.Vaikka uusi koira tuli tilalle, kesti puoli vuotta toipua menetyksestä.Tämäkin on hyvin erilaista meillä monella, minulle se oli erittäin vaikeaa aikaa. Enkä aluksi edes uutta koiraa hyväksynyt, mutta sepä olikin Sissi sielunhoitaja ja pisti vipinää elämään:)
Aika parantaa haavat Ystäväiseni, Otan vilittämästi osaa suruusi.Saitte olla pitkän elämän yhdessä( minä 11½ v koirani kanssa). Varmasti koirallasi oli hyvä ja onnellinen elämä.
Itke pois kyyneleet, olet sitten missä vain ja puhu, puhu, se helpottaa tuskaa! Hyvää kevättä sinulle ja koeta kestää!! Voimia eteenpäin!!
Heti ensimmäisenä kun saan silmäni auki, se ikävä tulee ja kovalla voimalla, apua!!!
luopumaan rakkaasta koirastani sen sairastuttua vaikeasti viisi vuotta sitten.. Vaikka olen jo päässyt pahimman yli, silti vieläkin, kun ajattelen muistojani siitä koirasta, tulee minulle tippa silmään. Olen sitä mieltä, että lemmikin kuolemasta pääsee yli, mutta se jää elämään muistoihin ja sydämeen aina ja tietenkin se vie aikaa, mutta aikahan parantaa haavat. Jaksamista sinulle Saara, muistele lämmöllä edesmennyttä lemmikkiäsi!
Samaa mieltä, aika parantaa haavat ja jäljelle jää hyvät muistot. Aikaahan se vie, tämän tiedän kaksi koiraa menettäneenä mutta kun tiedän että nyt niillä ei ole kipuja ja vanhuuden vaivoja niin sillä ajatuksella pärjää. Oma ratkaisuni oli hankkia uusi koira mahdollisimman pian, ei uusi vanhaa korvaa ikinä eikä tarkoitus olekaan mutta kun asia on selvä että koira tulee jatkossakin olemaan niin en jäänyt odottelemaan.
toipuu kyllä ajalla. Meidän neljätoista vuotias nöffi-pappa jouduttiin laittamaan ikiuneen tapaninpäivänä äkillisen sairaskohtuksen takia. Suru on kauhea,mutta alkaa pikkuhiljaa helpottamaan. Kummasti sitä muistaa eri paikoissa mitä täällä tehtiin silloin ja silloin. Otan osaa suruusi!!
Kiitos teille kaikille, jotka olette minun viestiini vastanneet. Vaikeaa tämä on, kun ikävä on niin kova, mutta kyllähän tästä ajan kanssa varmaankin selviää...
t. Saara
Huh, tänään olen itkenyt enää kahdesti....