3-vuotiaalla tyttärellämme on käsittämättömiä pelkoja. Hän ei uskalla tehdä mitään ja pelkää kuolemaa tai sitä että jää yksin. Pelkää mennä nukkumaan ennen meitä. Päiväkodissa ei uskalla puhua tai tehdä mitään lasten kanssa. Ei uskalla myöskään syödä päiväkodissa.
Olen itse ollut lapsena todella ujo ja kärsinyt pelkotiloista, joten varmaan tämä on jotenkin periytynyt.
Olen harkinnut töistä pois jääntiä pariksi kuukaudeksi ollakseni tyttäreni kanssa kotona ja koittaa selvittää tilannetta. Minusta tämä on kärjistynyt, koska päiväkodissa epäiltiin pahoinpitelyä.
Mitä minun pitäisi tehdä? Tyttäremme on tällä hetkellä ainoa lapsi.
Olen itse ollut lapsena todella ujo ja kärsinyt pelkotiloista, joten varmaan tämä on jotenkin periytynyt.
Olen harkinnut töistä pois jääntiä pariksi kuukaudeksi ollakseni tyttäreni kanssa kotona ja koittaa selvittää tilannetta. Minusta tämä on kärjistynyt, koska päiväkodissa epäiltiin pahoinpitelyä.
Mitä minun pitäisi tehdä? Tyttäremme on tällä hetkellä ainoa lapsi.
Vastaukset 7
Vanhimmat
kaipa sitten auttaa.
ÄKKKKIÄ johonki ammatti-ihmisen luo lapsosen kanssa!! Normaalirajoilla alkaa olla jo se... Mua ei hoidettu ajoissa, aika tarkka kuvaus "kuin minusta", ja elämäni on edellleen täys pelkoja, huonoja tapoja - ns pakkoneurooseja - ja muutenkin täydellisen epämukavaa!! Et kai halua lapsestasi tämmöstä friikkiä kuin minä?!
Vie lapsi ammattiauttajalle. Ihmeellistä, jos päiväkodista et tällaista kehotusta ole saanut, vain epäilyjä pahoinpitelystä. Eikös täällä joku "ylistänyt" päiväkotia juuri siksi että siellä hoitoalan ammattilaiset huomaavat ajoissa lapsen ongelmat. Tässä se nyt taas sitten nähtiin... Mutta vie todellakin lapsesi jonnekin juttelemaan, ota yhteys neuvolaan ja sieltä sinut neuvotaan eteenpäin. Kotiin jääminen pelkästään tuskin parantaa tilannetta sen ollessa noin kriittinen!
Meidän samanikäiset lapset eivät juuri kuolemasta puhu, se ei aiheena esiinny heidän leikeissäkään. Silti meillä on kuolemasta puhuttu esim. suvusta kerrottaessa tai jos joku henkilö on kuollut. Lapset ovat esittäneet kysymyksiään ja me vanhemmat olemme yrittäneet vastata niihin todenmukaisesti ja inhimillisesti.
Siksi ihmettelenkin, miksi kuolema aiheuttaa pelkoa lapsessasi. Miten hän "käsittää" kuoleman? Koska eihän hänen ikänsä puolesta vielä ymmärtää sen konkreettisuutta. Onko teillä sattunut jotain kuolemantapauksia? Onki joku puhunut kovasti kuolemasta lapsellenne?
Lapset tarttuvat vanhempien sanoihin, ilmeisiin ja eleisiin hämmästyttävän tarkasti.
Sen huomaa helposti: kun itse säikähtää, myös lapset hätääntyvät. Tämä on kyllä erittäin hyvä mekanismi eloonjäämisen kannalta.
Omat lapset saavat pelkoja silloin tällöin lastenohjelmista. Joku noita on jo liian pelottava tai muumien möröllä on kammottava ääni. Sitten ei uskalletakaan nukahtaa ja ainakin nähdään painajaisia.
Pelot ovat meillä helpottaneet, kun olemme suoraan kysyneet mikä lasta pelottaa. Sitten olemme rauhallisesti kertoneet, että ei ole mitään pelättävää, ja että vanhemmat ovat tässä vieressä.
Olen antanut myös luvan huutaa vanhempia avuksi ihan koska vain, ja tulla yöllä viereeni, jos pelottaa. Sekin on rauhoittanut nukkumaan meneviä lapsia kummasti.
Tuo kuolemanpelko on kyllä tullut jostain lapselle "vahingossa". Eihän lapsi tiedä kuolemasta yhtään mitään, ellei hän kuule siitä jostain. Lapsi on kenties kuullut asioita, joita ei ole tarkoitettu lasten korville. Tämä tapaus kannattaisi onkia selville, ja selvittää asia. Lapsi elää nyt väärässä luulossa.
Kun vanhin lapseni kysyi, kuolenko minä (siis isä), vastasin: "en pitkään pitkään pitkään aikaan, vasta vanhana ukkona, joskus sitten kun sinullakin on jo lapsia". Tämä riitti lapselle. Jos olisin vastannut: "en tiedä, voin kuolla vaikka huomenna, jos jään auton alle", olisi lapsen pelkotila ollut aivan varma!
Suvussamme on tapahtunut kuoleman tapaus kun mieheni äiti kuoli yllättäen (siis tyttäreni mummi) puoli vuotta sitten. Asiasta puhuttiin ja ollaan puhuttu edelleen. Olen yrittänyt parhaani mukaan selittää lapselle taivaasta ja hyvästä olosta, mutta on hyvin mahdollista, että hän on esim. hautajaisissa kuullut jotain sopimatonta tai sitten joku on sanonut hänelle jotain päiväkodissa. Eli siis kuoleman pelko ei ole aivan käsittämätön, mutta ilmeisesti te siis olette sitä mieltä, että muutkin pelot johtuvat tästä samaisesta asiasta? Syöminen ym. ?
Otin kuitenkin asiasta yhteyttä neuvolaan ja he suosittelivat keskustelua lasten kanssa jonkin ammatti-ihmisen avulla. Ja olemmekin menossa perheterapia istuntoon ensi viikolla. Minulle myös neuvottiin, ettei lasta saa ottaa pois päiväkodista, koska sinne palaaminen on vaikeaa, koska poisjäänti ei ole lopullinen. Olen siis päättänyt, että tyttäreni käy päiväkodissa 3 päivänä viikossa.
Hyvä että olet hakenut apua!
Voiko olla mahdollista että kun olet kertonut kuolemasta ja taivaasta, siinä olisi ollut jokin asia, jota lapsesi ei ole ymmärtänyt ja se pelottaa häntä?
Kun itse olemme puhuneet kuolemasta, olen kertonut sekä uskonto-version, että biologisen version. Olemme keskustelleet lastemme kanssa uskomisesta, olen kertonut omista ajatuksistani rehellisesti. Jotain he vähän kyselevät, esimerkiksi siitä, mitä ihmiselle tapahtuu kun se kuolee? Mitä sille arkussa maan alla sitten tapahtuu? Kutittaako sitä kuollutta kun madot syövät sitä jne. Kaikkeen olen vastanut mahdollisimman totuudenmukaisesti.
Voi myös olla, että lapsesi on niin herkkä, että on kertomassasi hautajaisissa samaistunut suruun, aikuisten tunnetilaan. Kuitenkaan hänellä ei ole vielä työkaluja käsitellä tätä asiana, ei siis ihme että ahdistaa. Tämä tosin oli vain arvaus mahdollisesta pelon syystä.
Iloitse kuitenkin siitä, että Sinulla on herkkä, tunteva lapsi. Herkkyys on aina voimavara!
Hyvää jatkoa Teidän perheelle, onneksi tulee kevät ja auringon ihana valo!