Kun ei enää jaksa

Hoitolaitoksen henkilökunta on ollut tekemisessä usean tällaisen tapauksen kanssa. Yksi heistä on läheiseni.

Kiitos vastauksesta.
Tämä touhu räjähtää vielä silmille ellei aleta ottaa tosissaan omaishoitajien todella surkeaa asemaa.
Liitto on pahin riesa, mitkään todelliset omaishoitajien ongelmat ei näitä suojatyöpaikoissaan löhöäviä kiinnosta.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos vastauksesta.
Tämä touhu räjähtää vielä silmille ellei aleta ottaa tosissaan omaishoitajien todella surkeaa asemaa.
Liitto on pahin riesa, mitkään todelliset omaishoitajien ongelmat ei näitä suojatyöpaikoissaan löhöäviä kiinnosta.

Lue lisää

Olisipa joku joka tekisi Kansalaisaloitteen omaishoitajien aseman parantamiseksi. Sillä omaishoitajuus ainakin saisi hivenen näkyvyyttä.

Tehdään yhdessä.

Aloitetaan täällä listaamalla asioita, joihin vedotaan.

Helppoa sivullisten on huudella neuvoja, nuku kunnolla.
On ne viisaita, omasta mielestään.

<<Mites nukut, kun huoli omaisesta painaa?<<

Anteeksi nyt, mutta mikä hiton huoli, jos on huolehdittu - pesty, pissatettu, vaipat vaihdettu ja syötetty ja nukkuu tyytyväisenä kuin pieni lapsi?

<<Lääkäri ehdotti viinilasillista iltaisin, mutta omaishoitajahan ei saa käyttää alkoholipitoisia aineita. Papereissa pitää lukea: Ei käytä alkoholia.<<

Minä en hoidettavan puolisoni kanssa ole nähnyt edes lääkäriä viiteen vuoteen, joten onneksi ei ole tuollaisia papereita, joissa tuollaista lukisi.

Olen oppinut rytmittämään päiväuneni nyt hänen kanssaan, ja sitten kun tulee yön hiljainen heti, niin ei riitä välttämättä viinilasi, ottan oikein kunnon totin ja nautin hiljaisuudesta ja hetken yksinolosta - kuten nyt.

<<Onko teillä pitkään matkan raatajilla vinkkejä nukkumiseen?<<

Jotta ihminen nukahtaa, on aivoista erityttävä määrättyä ainetta verenkiertoo. Tuo aine erittyy vain, jos hengitysfrekvenssi on määrätyllä tasolla, siis määrätyn hidas. Tähän perustuvat nukahtamislääkkeet.

Eli kun menet sänkyyn, on tärkeintä ajatella hengitystä ja saada se riittävän harvaksi. Kannattaa aloittaa jopa niin, että jaksoittain pidättää hengitystä niin pitkään kuin pystyy, otta välillä henkeä vähän ja taas pidättää, kunnes saa hengitysksen mahdollisimman rauhalliseksi ja tasaiseksi.

Nukahtaminen ei ole kiinni todella mistään muusta kuin hengitystiheydestä - tosin tämä tieteellinen faktatieto on lääkefirmojen kannalta niin epäedullinen, ettei se ole julkisesti saatavissa.

Kun olen kertonut tämän tiedon niille, jotka ovat kärsineet unettomuudesta, niin en tiedä ketään, jota se ei olisi auttanut.

Riittää kun tietää perussyyn ja lopun voi hoitaa itse. Vielä kerran: nukahtamiseen tarvittavan aivohormoonin erittyminen liittyy hengitystiheyteen. Ei mihinkään muuhun.

Vain hengitystiheyden hidastuminen saa aikaan kyseisen aineen erittymisen verenkiertoon, jotta nukahtaminen on edes mahdollista.

Olen ammatti-ihminen ja tieto liittyy neurobiologiaan.

Jos omaishoitajalta edellytetään raittiutta, orjuudesta päässee aloittamalla ryypiskelyn? Sitten tietysti menee hankalaksi, jos sekä hoidettava että hoitaja juopottelevat.

Eroa minäkin aikoinaan ajattelin. Olin jo ihmisraunio. Sitten tuli kuitenkin kuolema väliin ja vapautti minut hoitotaakasta. Hyvä niin.

En yhtään ihmettele, että joku tai useakin keksii lukita ovet. Ymmärrän hyvin.

Kun et voi enää auttaa etkä pelastaa toista, pelasta edes itsesi!

Nämä on sellaisia asioita, ettei niitä ymmärrä eikä usko sellainen, joka ei ole ollut samassa liemessä.

Kaikki hymistely ja kehuminen arvokkaasta työstä on turhaa, se ei auta, kun voimat on loppu. Silloin tarvitaan vapautus omaishoidosta. Tämä on niin totinen tosi.

Kyllä se näin on. Ja onko typerämpää lausetta, kun joku huudahtaa, että miten ihmeessä sinä jaksat! Olen näiltä selkääntaputtajilta tähän kysynyt, että kerropa, että mitä teen, kun en enää jaksa? Eivät ole osanneet vastata.

Onnittelut uudesta ihanasta suhteesta!

Älä kuitenkaan nyt enää sido itseäsi uuteen omaishoitajuuteen, vaikka mikä tulisi! Nauti niin kauan kuin nautittavaa on, sitten päästä irti!

Tai ehkä toivotaan, että sait itsellesi hoitajan, jos oikein huonot päivät koittavat.

Sydämelliset onnittelut edelliselle.
Elä ja nauti täysillä vapaudesta.

Saahan olla onnellinen toisen puolesta?

Avoimuus, rehellisyys, toisen kunnioitus ja arvostus.
Nämä on niitä kantavia peruspilareita hyvälle suhteelle.
Ikäihmisiä joita meistä omaishoitajista suurin osa on, meistä jokaisella on jotain vaivoja, hyvässä suhteessa ne on kuitenkin toisarvoisia.
Tämä nyt on vaan mun vanhassa päässäni kuvitelma hyvälle suhteelle.

Hyvää päivänjatkoa kaikille.

No vertaistuessa on sellainen ongelma, että me emme kaikki koe tekemiämme asioita samalla tavalla.

Esimerkiksi itse koen vain kotini ja puolisoni tärkeänä, enkä edes kaipaa yksin menemistä, mutta kaipaan jaksamista ja selviämistä. Ja toivoisin, että pystyisimme vielä yhdessä liikkumaan.

Samassa tilanteessa toinen jaksaa fyysisesti ja selviää, mutta kaipaa henkistä - vaikkapa salasuhdetta. Ja minun asiani on ymmärtää, että se on hänelle aivan yhtä tärkeä kuin minulle joku hänen mielestään tyhmä, oma juttuni.

Me olemme itsellemme tärkeitä niillä keinoilla, joilla me parhaiten selviämme siitä, että mistä meidän pitää selvitä. Tähän ei pysty edes olemaan vertaistukea - ei yhteinen voivottelu johda mihinkään.

Mutta itse olen kokenut tärkeänä esimerkiksi tukemisen apuvälineiden ja hoitotapojen kannalta - ihmiset esimerkiksi turhaan pinnistävät viimeiseen asti ymmärtämättä vaippojen käytön psykologista apua, kun elämä alkaa pyörimään pelkän vessan ympärillä.

Varsinkin miehille tilanne on äärettömän vaikea, mutta kun naisväki sanoo, että - perhana - vaipat on keksitty sitä varten, niin kun apu tulee, niin taas mennää hetken ilman stressiä.

Tärkeintä on stressin vähentäminen ja kaikki mahdolliset neuvot ja avut, jotka tässä toimivat.

Ei jokainen omaishoitaja ole samassa tilanteessa oman henkisen jaksamisensa kanssa, vaan mekin olemme yksilöitä.

Nimenomaan minun ongelma on ollut se, että koska olen niin omistautunut itse omalle sänkyyn hoidettavalle puolisolleni, niin muut samassa tilanteessa olevat ajattelevat, että tuomitsen heidän tavan toimia toisin. En missään nimessä, ei minun asia ole olla hyväksymässä tai hylkäämässä tai sanomassa, että mikä on oikea tai väärä tapa jaksaa tässä elämäntilanteessa. Tämä on vain minulle se minun tapani, mutta jokainen joutuu joka tapauksessa kesimään sen oman tavan selvitä. Ja mehän selviämme ja se on tärkeintä.