Miksi erosit?

Hyvä mies oli muuten, mutta lasten ja kodin hoitoon ei osallistunut koskaan. Hyvin oli perinteiset roolit meillä. Tosin minä jouduin olemaan hänen apunaan miesten hommissa.

Väsyin työttömänä oloon, satunnaisiin töihin ja hellan kiertämiseen. Kun kuopuskin astui koulutielle, lähdin itsekin opiskelemaan.
Ilmeisesti miehen itsetunto sai kolauksen kun kouluni lähti hyvään käyntiin ja kotityötkin hoituivat entiseen malliin siitä huolimatta. Jokailtainen kaljottelu astui hänen arkeensa.
Tai mikä lie miehelle tuli, eihän meillä tapeltu, mutta ei myöskään keskusteltu. Jos yritin nätisti puhua, mies marssi ovesta ulos. Kaikki ikävät asiat oli tabua, mistään ei saanut avata keskustelua.

Mies rupesi ryypiskelemään kotosalla joka ilta ja juomamäärät kasvoivat. Livahti öiksi teilleen ja rahaa paloi. Rattijuopumustakin harrasti, mutta kiinni ei ikävä kyllä koskaan jäänyt !!! Kuvioihin tulivat myös vahvasti toiset naiset.
Kun mies juhli maailmalla lapsilisät, minun opintotuen ja opintolainan, samalla tyhjensi oman tilinsä jättämättä perheelle ruokarahaa, päätin että jopa se tämä nyt mulle riittää. Mies kierrätykseen.

Nyt hän tahollaan elää naisiensa kanssa täysin samaa juomis-salaa kulkemis-tuhlaus- kierrettä kuin avioliitossakin.

... anoppi puuttui meidän elämäämme joka päivä. Terrorisoi lukuisilla puhelinsoitoilla monta kertaa päivässä. Ei soittanut minulle, mutta pojallensa. Ja poika täysin äitinsä armoilla ja aina teki mitä äiti halusi. Minulta ei kyselty.

Mieheni ei kyennyt äidillensä mitään sanomaan vastaan. Ei koskaan.

Viimeinen niitti oli se, kun meille syntyi lapsi. Anoppi halusi häntä aina hoitaa, joten mies kiikutti lapsen iltaisin anopille ja itsekin jäi sinne paapottavaksi. Näin myös kaikki juhlapyhät. Minä yksin kotona ihmettelemässä, että on kai mulla perhekin... pitäisi olla...

Eli lyhyesti sanottuna paskamaisen anopin takia ero tuli. Muuten hyvä mies. Ei polttanut, ei juonut, hoiti kotitöitä ja lasta. Rakastimme toisiamme. Mutta en vain sietänyt elää anopin tahtiin.

Ensimmäinen ero tuli kun mies (myös ihan kunnollinen) pyynnöistäni huolimatta piti työtään etusijalla (yksityisyrittäjä). Toisesta olen eroamassa syinä alkoholisimi (mies ei myönnä) ja henkinen sekä fyysinen väkivalta. Olen n 39

Kun ukko alako muita vilikuilemahan ja sitten alako olleen pois kotista, yötäki pois,
minnee suutun ja niin ukko läks, en tiiä minne , olokoot kelevoton. N75.

X rakastui uuteen mieheen, muutamaa kokeiltuaan ennen sitä.

Eka ero siksi, että en jaksanut enää: mies ei osallistunut kotihommiin ollenkaan, ei lasten hoitoon ei mihinkään, koko homma yksin minun vastuulla. Työnarkomaani, oli aina töissä, ja kotona ollessaan tissutteli viinan kanssa ja makasi sohvalla, vittuili ja haukkui kaiken aikaa. Minussa ei ollut mitään hyvää.

Toka ero siksi, että mies lähti toisen matkaan. VAihtoi koulutetumpaan, sitä häiristi kun mulla ei ollut niin korkeaa koulutusta, ei myöskään niin hyviä tuloja kuin hänellä, ja minulla oli ne lapset tuosta eka liitosta, hän ei sietänyt enää lapsianikaan.

Olen 39 nainen reilu 10 vuotta avioliittoa takana ja erosin mm. seuraavista syistä:
suhteen alussa oli uskottomuutta, runsas alkoholin käyttö kuvioissa koko avioliiton ajan, henkinen ja fyysinen väkivalta, tunnekylmyys, välinpitämättömyys kotitöitä kohtaan ja lopulta myös epäsiisteys.

olen eronnu kahdesti, ekalla kerralla ukko nosti kytkintä löytäessään rikkaamman eukon.

Toinen äijä osottautu vuosienvarrella sairaloisen mustasukkasesksi, peliriippuvaiseksi, holistiksi, jolla on nyt ollut jo kohta 2v laajennettu lähestymiskielto muhun ja kersoihin.
Nyt olen juuri täyttänyt 36v ja neljän lapsen yh joka vartoo viidettään.
Yksin olosta on niin vaikea luopua etten asu tulevan lapsen isän kanssa kun en ole vielä valmis

Erosta noin viisi vuotta. Mies joi, joi ja joi. Meni kauppaan, päätyi baariin. Kotiin tuli ehkä viikon päästä. Ja sitten ainakin muutaman kerran minua petettiin. Rakkautta riitti, kunnes katsoin parhaaksi hankkia lapsen turvaksi tasapainoisemman elämän.

Yh-äiti 28v

koska en halunnut pelätä loppuelämääni henkistä ja fyysistä väkivaltaa.Yksin oli siihen astikin saanut hoitaa kodin, lapsen ja raha-asiat. Pisteenä iin päälle taustalla heilui täysin mielipuolinen miehen suku.

Nainen,42,vuosien alistamisen jälkeen pääsin eroon persoonaltaan vinoutuneesta miehestäni. Vuodet vaikuttivat minuun syvästi ja siitä syystä en edes haaveile aloittavani koskaan enää kestävää, luottamukseen perustuvaa ihmissuhdetta.

ensimmäisestä, kun löysi uuden ja nuoremman. Oli muutenkin väkivaltainen ja viinaan menevä.
Toinen oli mukava, raitis, kiltti, hyvätapainen, kunnes alkoikin käyttämään väkivaltaa lapsia kohtaan...
Että näin.

nainen, ikä nyt 40. Aika samoista syistä kun sinäkin. Lisäisin, että meillä ei ollut enää mitään muuta yhteistä kuin lapset. rakkaus oli kuollut.