Omaishoitaja, teetkö työtäsi

Ihan käytännön pakosta. Äiti on yksityiseen laitokseen liian huonossa kunnossa, yhteiskunnan laitokseen liian hyvässä kunnossa. Kotihoito ei toimi.

Olen vähän katkera äidilleni. Kun olin nuori, panostin lukiossa siihen, että lähden lääkikseen. Minulla todettiin sydänvika, joten äiti ei uskonut minuun, enkä saanut rahaa preppauskursseille. Siskolle oli ostettu vuotta aiemmin asunto Kumpulasta, koska hän oli raskaana.

Joku aika sitten väsyneenä möläytin äidille, että jos hän olisi uskonut minuun, hänellä ei olisi mitään hätään, hänellä olisi omalääkäri.

Rakkaudesta omaa isääni kohtaan.
Isä antoi minulle mahdollisuuden kouluttautua.
Kiitollisena hoidan häntä.
Muistisairas isäni pärjää hyvin omassa kodissaan. Tuttu ympäristö ei pelota häntä.
Isä arvostaa antamaani hoivaa.

2 ja 4, painostettuna.

Ei mikään näistä.
Hoidetrava asuu riesanani. En saa häntä ulos talostani, koska pappi on joskus sanonut amen.
Nyt oma terveys huonontunut niin, että oelkään jo yulevaa talvea. Kuka hoitaa lämmityksen, lumityöt ym.
Olisi ostajakin talolle mutta en voi myydä omaani koska hoidetravalla on tässäkin laki takana. "Yhteisenä kotina käytetty....".
Hoidettava ei tajua omaa tilannettaan ja muista hän ei välitä kuin itsestään. Luulee kait elävänsä vielä sadankin vuoden päästä.

Rahasta? Melkein naurattaa.
Joudun maksamaan siitä, että hoidan omaista. Palkkio ei riitä kuluihin.

Rakkaus ja velvollisuus.

11 v olin, nyt se aika ohi.

Onneksi ihania muistoja.

Kävin eilen hiljentymässä kirkossa ja siellä oli tosi rauhallista.

Luin omaishoitajana mm.teologiaa ja löysin paljon hienoja ajatuksia.

2 kertaa kävin viime viikolla myös hautausmaalla. Siellä penkillä vain istuin ja olin.

Nyt olen meille rakkaalla kesäpaikalla. Mökin katto on romahtanut ja jne.Linnut laulaa ja hyttyset surraa. Täällä vietän kesän.

Yhteiskunta hylkäsi minut täysin omaishoitajuuden jälkeen kuten muutkin.

No.en siitä välitä. Retkeilen vesistössä ja rauhoitun luonnossa.

Mitä omaishoitajuuden jälkeen?

Joku voisi aloittaa sellaisen aiheen.

Tänne on jotenkin helppo kirjoittaa.

T: ex-omaishoitaja.

Minulla myös omaishoito ohi.
Nyt on huomannut kuinka kiinni sitä oli.
En ole vielä osannut ns päästää irti.
Puolison tavarat, lääkkeet ja vaatteet pitäisi viedä pois jonnekin.
Yksinäisyys vaivaa usein.
Vaikka oli raskaat omsku vuodet. Niin kuitenkin kuolema on lopullinen ja pitää tottua yksin asumiseen.
Aika kultaa muistoja.
Sairaudet muutti puolison luonteen todella haastavaksi loppuaikoina.
Kun on miettinyt, niin alkaa ymmärtää vasta nyt ymmärtää. Sitä oli niin väsynyt ja stressaantunut 24/7.
Mullakin oli monisairas puoliso. Kokoajan olin hälytysvalmiudessa...
Olen paljon yksin kotona.
Sitten kun käyn jossain, huomaa kuinka mukavaa on tavata muita ihmisiä.
Nyt olis vapaus mennä, mutta ei huvita.
Ja omakin vakava sairaus väsyttää.

Rakkaus muuttuu pikkuhiljaa velvollisuudeksi,ei rahaksi.

Rahastako?
240€/kk verojen jälkeen jää käteen.
Velvollusuudesta.

Rahastako? Kyllä tavallaan! Hoidettava puolisoni elätti minut ja hänen kuolemansa jälkeen sain leskeneläkkeen.

En minä omaishoitajan osaa valinnut, se vain tuli osakseni. Mitään omaishoitotukea en saanut missään vaiheessa. Olosuhteiden pakosta hoidin, kun en siitä voinut lätkimäänkään lähteä.

Ei omaishoitajalla ole juuri mitään vapauksia. Yhteiskunta odottaa, että kaikki ilolla hoitavat rakkaat omaisensa. Tuki liian mitätön.
Jos välit eivät hoidettavan kanssa ole kunnossa, elämä yhtä helvettiä.
Yhteiskunnan paine on liian kova, hoitaja uupuu ja sairastuu itse. Vuorohoito pitäisi olla sellaista, että saa hoidokin lähtemään sinne tai vielä parempi, että joku tulisi kotiin. Tuo aika voi kestää vuosikymmeniä, joten hoitaja on ihan loppu kun se päättyy, kuten näistä kirjoituksista voi lukea.
Jos on useampia sisaruksia, hoito jää yhden harteille.
Eikä se, että hoidettava joutuu lopussa hoivakotiin, ole pelastus. Sama homma jatkuu, siellä on sen saman hoitajan käytävä usein, koska on siellä muuten yksin.

Olosuhteiden pakosta ja velvollisuudesta.
Olen puolisohoitaja. Rakkaus on lentänyt jo pois kymmeniä vuosia sitten.