Olisiko kukaan 72-v. miehen tarpeessa. Asun Tampereen seudulla. Kaikki on ikään kuin kunnossa elämässä, mutta pelkään tutustumista toiseen ihmiseen ulkonäköni perusteella.
Haluaisin mökkikaveriksi ja myös kaupunkikaveriksi suunnilleen samanikäisen ihmisen. Olisi ihana jakaa toisen kanssa tämä jäljellä oleva elämän loppusuora.
Vaatimukseni ovat kohtuulliset, mutta inhimilliset. Yli kaiken arvostan persoonallisen ihmisyyden ihannetta.
Nimim. PERSOONALLISUUS
Haluaisin mökkikaveriksi ja myös kaupunkikaveriksi suunnilleen samanikäisen ihmisen. Olisi ihana jakaa toisen kanssa tämä jäljellä oleva elämän loppusuora.
Vaatimukseni ovat kohtuulliset, mutta inhimilliset. Yli kaiken arvostan persoonallisen ihmisyyden ihannetta.
Nimim. PERSOONALLISUUS
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mikä ulkonäössäsi mielestäsi on vikana ?
Olin 9-vuotiaaksi täysin normaali lapsi. Sitten sairastin polion ennen kymmentä ikävuotta. Sairauden tuloksena oikea puoleni jäi heikommaksi, ja mm. oikean nilkan koukistushermot (peroneus) halvaantuivat. Nilkasta tuli roikkuva.
Huono jälkihoito ja kaikki edellä oleva aiheutti kasvuiässä pään ja selkärangan vinoutumisen ja kasvojen normaalissa kohoutumisessa häiriöitä ja epäsymmetriaa. Vanhemmiten asia ei ole ainakaan korjaantunut.
Tervehtien PERSOONALLISUUS
Ykkös-viestin ulkonäköäni koskeva kommentti pätee myös vastaukseen 2.
Ykkös-viestin ulkonäköäni koskeva kommentti pätee myös vastaukseen 3.
Ihmisyhteyden iloa tunnen, joskaan en yksilönä vastaa kysyjän tarpeita, ainakaan perinteisessä mielessä.
Arvostan ja tarvitsen miehisyyttä mielipiteiden ja tekojen kypsyytenä, jota olen löytänyt elämässäni, ja nyt ilokseni omassa pojassanikin.
https://www.youtube.com/watch?v=PfqCi5W96vE.
Ei ole kukaan. Ei ole myöskään 75 -vuotiaan suhteellisen normaalin ja hyvin toimeentulevan miehen tarpeessa. Ei ole ollut ennenkään tai sitten sosiaalisten taitojeni puutteet ovat hoitaneet asian.
Nyt saattaisi olla hivenen mahdollisuuksia omaishoitajaksi, mutta siihen en ala. Terveen oloiset kyllä karttavat.
Otan osaa, pari minunkin koulukavereistani sairasti polion 50-luvulla. Yhdessä opettajan kanssa lähetimme kirjeitä/kortteja heille Helsingin Lastenlinnaan vai mikä sairaala lie ollut. Takaisin pojat sieltä tulivat ja elivät ihan hyvän elämän, enemmän tai vähemmän toinen jalka 'lerputtaen'. Toinen heistä elää vieläkin, tietääkseni.
Toivottavasti löydät PERSOONAN jota etsit. Siis jolla on toivomasi PERSOONALLISUUS. Vähän outo toive näin äkkiä luettuna, mutta ehkä hyvinkin perusteltu...? Luulen että elämäsi ei ole ollut turhan helppoa.
Valitettavasti vaan useimmat meistä ikätoverinaisista eivät taida olla miehen tarpeessa.
Niin, meistä aika monella o n j o mies.
Ei sellaiset uutta halua eikä ympärilleen vilkuile, johan heille nauraisi koko kylä.
Yleisesti ottaen ikämiehillä on suuremmat mahikset löytää uusi nainen kuin ikänaisilla löytää uusi mies, jos entisestä aika jättää. Aloittajalle: älä vähästä lannistu, kyllä se mummo vielä jostain sullekin löytyy. Mutta tuskin täältä.
Miljoona ihmistä asuu Suomessa yksinään.
Monet heistä ovat yksinäisiä, seuraa kaipaavia,
mutta eivät kuitenkaan halua tutustua jos joku seuraa tarjoaa ja etsii.
Vaikea dilemma.
Ilmeisesti ihmisiin epäluuloisesti suhtautuvia on paljon, kun seura kelpaa niin harvalle.
Aloittajalle sympatiat ja hatunnosto, että hän on rohjennut tulla tarjoamaan tuttavuutta, ja ystävyyttä
tässä erakoitujien maassa, jossa karsastetaan toisen ihmisen tutustumisyrityksiäkin.