Jos teette henkilökohtaisen takauksen, oletteko tulleet ajatelleeksi että näinkin voi käydä;
Minulla oli rakennusalalla toimiva yritys, joka ajautui parin isomman keikan vuoksi vaikeuksiin. Hain yritykseni yrityssaneeraukseen huhtikuussa 2016, mutta asiakkaat "pelkäsivät" saneerauksessa olevaa firmaa joten tilauksia oli enää vaikea saada. Hain yritykseni itse konkurssiin kesäkuussa 2016. Saneerauksen aikana yritykseni "myi" myyntilaskuja Svea Ekonomille kassan kierron helpottamiseksi. Minulla oli tähän henkilökohtainen takaus, mutta en koskaan osannut ns. pelätä asiaa, koska olihan yritykseni pääasiakas varakas pörssiyhtiö, ja ainoastaan tehtyä työtä vastaan sai laskuttaa. Konkurssin myötä asiakkaani kuitenkin ilmoitti ettei maksa näitä vielä maksamattomia laskuja (eikä laskuttamatonta tehtyä työtä), vaan vaatii vastaavan suuruista vahingonkorvausta, koska yritykseni konkurssista aiheutui heille vaivaa mm. uuden urakoitsijan etsimisessä. Konkurssipesän valvoja lopulta hyväksyi tämän vaikkei siihen oikein perusteita löytynytkään. En edelleenkään osannut ns. pelätä tilannetta, olihan yrityksen omaisuuden realisoimisesta tulossa varoja ainakin kaikkien yrityssaneerauksen aikana syntyneiden velvoitteiden maksamiseen. Nythän siis Svea Ekonomi vaati näitä rahoja sekä minulta takaajana että konkurssipesältä. Tässä kohtaa vain Svea Ekonomilla kävi sellainen moka, että he eivät valvoneet saatavaansa konkurssipesältä etuoikeutettuna, eli yrityssaneerauksen aikana syntyneenä velkana. Käräjäoikeus vahvisti jakoluettelon pian konkurssin jälkeen, eikä siihen sen jälkeen voi tehdä muutoksia. Konkurssipesän asiat rullailivat hitaasti painollaan, ja lopulta tänä keväänä konkurssipesä suljettiin. Kaikki yrityssaneerauksen aikana syntyneet velat konkurssipesä maksoi, ja rahat olisivat riittäneet myös tämän runsaan 50 tuhannen maksamiseen kokonaisuudessaan Svealle. Koska saatava oli väärin valvottu (puuttui maininta etuoikeudesta), sai Svea Ekonomi saatavalle suoritusta konkurssipesältä noin 1500 euroa. Konkurssipesänhoitajan, konkurssiasiamiehen sekä konkurssiylitarkastajan mukaan saatava oli väärin valvottu, ja olisi ollut oikeutettua valvoa se etuoikeudella. Tätä ei kukaan ole koskaan kiistänytkään mutta niin ei kuitenkaan oltu tehty. Yksi yhdyssana, etuoikeus, olisi riittänyt, kun kuitenkin Svea Ekonomin lakimies oli valvonnan tehnyt . Käräjäoikeus katsoi että koska minulla on takausvastuu, sain maksettavakseni tuon runsaat 50 tuhatta ja oikeudenkäynti lakimieskuluja noin 20 tuhatta siihen päälle. Svea Ekonomi vastasi sillä pääargumentilla että koska saatavalla on takaaja, heillä ei ole juridista velvoitetta edes ylipäänsäkään valvoa koko saatavaa(!!!), on toissijaista että saatava on väärin valvottu. Ja tätä mieltä on myös Suomen oikeuslaitos, käräjäoikeus, joka ei antanut asialle valituslupaa. Ajattelin naivisti, että kun noita rahoituslaitosten lappuja joskus joutuu allekirjoittamaan, että kyllähän ne pitävät "yhteistä puolta" kunhan vain oman osansa itse hoitaa. Mutta olettekos osanneet ajatella, että takaajan kun olette, niin ei sen velkojan tarvitse edes pyytää velalliselta velkaansa, koska velalla on takaaja. Näin se menee, oikeudenkin mielestä. Eikä auttanut vetoaminen siihen että en ole rahoitusalan ammattilainen, joten olisi minulle tällainen pitänyt rahoitusalan ammattilaisen kertoa niin että varmasti tajuan. Nyt kun ulosottomies ottaa puolet palkasta seuraavat n. 7 vuotta, niin ei se lapsiperheellistä omakotivelallista erityisesti naurata.
Minulla oli rakennusalalla toimiva yritys, joka ajautui parin isomman keikan vuoksi vaikeuksiin. Hain yritykseni yrityssaneeraukseen huhtikuussa 2016, mutta asiakkaat "pelkäsivät" saneerauksessa olevaa firmaa joten tilauksia oli enää vaikea saada. Hain yritykseni itse konkurssiin kesäkuussa 2016. Saneerauksen aikana yritykseni "myi" myyntilaskuja Svea Ekonomille kassan kierron helpottamiseksi. Minulla oli tähän henkilökohtainen takaus, mutta en koskaan osannut ns. pelätä asiaa, koska olihan yritykseni pääasiakas varakas pörssiyhtiö, ja ainoastaan tehtyä työtä vastaan sai laskuttaa. Konkurssin myötä asiakkaani kuitenkin ilmoitti ettei maksa näitä vielä maksamattomia laskuja (eikä laskuttamatonta tehtyä työtä), vaan vaatii vastaavan suuruista vahingonkorvausta, koska yritykseni konkurssista aiheutui heille vaivaa mm. uuden urakoitsijan etsimisessä. Konkurssipesän valvoja lopulta hyväksyi tämän vaikkei siihen oikein perusteita löytynytkään. En edelleenkään osannut ns. pelätä tilannetta, olihan yrityksen omaisuuden realisoimisesta tulossa varoja ainakin kaikkien yrityssaneerauksen aikana syntyneiden velvoitteiden maksamiseen. Nythän siis Svea Ekonomi vaati näitä rahoja sekä minulta takaajana että konkurssipesältä. Tässä kohtaa vain Svea Ekonomilla kävi sellainen moka, että he eivät valvoneet saatavaansa konkurssipesältä etuoikeutettuna, eli yrityssaneerauksen aikana syntyneenä velkana. Käräjäoikeus vahvisti jakoluettelon pian konkurssin jälkeen, eikä siihen sen jälkeen voi tehdä muutoksia. Konkurssipesän asiat rullailivat hitaasti painollaan, ja lopulta tänä keväänä konkurssipesä suljettiin. Kaikki yrityssaneerauksen aikana syntyneet velat konkurssipesä maksoi, ja rahat olisivat riittäneet myös tämän runsaan 50 tuhannen maksamiseen kokonaisuudessaan Svealle. Koska saatava oli väärin valvottu (puuttui maininta etuoikeudesta), sai Svea Ekonomi saatavalle suoritusta konkurssipesältä noin 1500 euroa. Konkurssipesänhoitajan, konkurssiasiamiehen sekä konkurssiylitarkastajan mukaan saatava oli väärin valvottu, ja olisi ollut oikeutettua valvoa se etuoikeudella. Tätä ei kukaan ole koskaan kiistänytkään mutta niin ei kuitenkaan oltu tehty. Yksi yhdyssana, etuoikeus, olisi riittänyt, kun kuitenkin Svea Ekonomin lakimies oli valvonnan tehnyt . Käräjäoikeus katsoi että koska minulla on takausvastuu, sain maksettavakseni tuon runsaat 50 tuhatta ja oikeudenkäynti lakimieskuluja noin 20 tuhatta siihen päälle. Svea Ekonomi vastasi sillä pääargumentilla että koska saatavalla on takaaja, heillä ei ole juridista velvoitetta edes ylipäänsäkään valvoa koko saatavaa(!!!), on toissijaista että saatava on väärin valvottu. Ja tätä mieltä on myös Suomen oikeuslaitos, käräjäoikeus, joka ei antanut asialle valituslupaa. Ajattelin naivisti, että kun noita rahoituslaitosten lappuja joskus joutuu allekirjoittamaan, että kyllähän ne pitävät "yhteistä puolta" kunhan vain oman osansa itse hoitaa. Mutta olettekos osanneet ajatella, että takaajan kun olette, niin ei sen velkojan tarvitse edes pyytää velalliselta velkaansa, koska velalla on takaaja. Näin se menee, oikeudenkin mielestä. Eikä auttanut vetoaminen siihen että en ole rahoitusalan ammattilainen, joten olisi minulle tällainen pitänyt rahoitusalan ammattilaisen kertoa niin että varmasti tajuan. Nyt kun ulosottomies ottaa puolet palkasta seuraavat n. 7 vuotta, niin ei se lapsiperheellistä omakotivelallista erityisesti naurata.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Et sitten vedonnut takauslain 17 pykälään käräjäoikeudessa?
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990361#L4P17
Svean juristi on ammattimaisena toimiva tekijä, jonka pitää tietää tuollaisen virheen vaikutus. Tietenkin sinun (avustajasi) pitää tuo väite tehdä, kun maksuasi vaaditaan.
Miksi maksat ulosoton kautta? Eikös siitä tule paljon turhia kuluja verrattuna siihen, että olisit maksanut vapaaehtoisesti?