kun menneisyys painaa

Niin huonosti ei voi koskaan mennä
etteikö olisi voinut mennä vieläkin huonommin :DDD
Ole siis tyytyväinen !

Älä anna menneisyyden painaa enää.
Päästä irti siitä.
Niin moni muukin on joutunut tekemään.
Jossitella voi loputtomiin, mutta nyt on nyt.

Eiköhän valtaosa ihmisistä elä saavuttamatta merkittävän suuria kuvioita urallaan? Ehkä emme näe silloista itseämme tai käytöstämme, olisiko se antanut aihetta 'latistamiseen' kohdallamme?

En ole aikuisena tuollaisesta kärsinyt, lapsena sain tosin nenälleni, kun olin sen ansainnut.
Joskus joutuu taaksepäin katsoessa toteamaan, etteivät vanhemmatkaan virheettömiä aina jaksaneet olla. Työ, ja sodanjälkeisten aikojen puute, painoivat varmaan päälle kasvattajillakin.

Masennus taas, voi johtua syömistämme lääkkeistäkin, tai sitten mieli askartelee vielä, pätemisen tarpeessa olevan oman minän kypsymisvaiheessa.

Nyt nuoret ja jo lapset masennetaan, kun hoetaan ilmastonmuutosta. Kohta ei saa edes lihaa kasvava nuori syödä. Koko ajan hoetaan, miten miljardit ihmiset lähtee liikkeelle ja valtaa meidänkin maamme ja heidät pitää ottaa vastaan ja elättää. Jo nyt on syntyvyys laskenut radikaalisti, vain tulokkaat tekevät isoja lapsilaumoja. Lasten kontolle laitetaan järkyttäviä paineita, mitä kannattaa edes yrittää, kun maailma on tuhoutumassa. Suomalaisten elämän tämä nykyhallitus vetää tiukille, edes Saksassa ei hiiltä aiota kieltää. Muu maailma saastuttaa surutta, meillä verotetaan kuoliaaksi kaikki elinkeinotkin, ruoka ja kaikki muukin kallistuu. Mutta aina on varaa hakea lisää kuluttajia tänne lämpimistä maista, joissa on luonnonrikkauksia.

Kaikilla ihminsillä on menneisyys,
kaikilla ihmisillä on varmasti myös ollu vastoinkäymisiä, ehkä suuriaki,
jostain syystä olen sovussa kaikkien pettymysten kanssa joita olen elämän varrella kokenu,
niitä pettymyksiä on ollu heti lapsuudesa lähtien,
mutta luullakseni olen saanu myös suurta rakkauttaa osakseni ihan lapsuudesta lähtien
joten ilmeisesti meneisyydessä saamani suuren aidon rakkauden voimalla olen selvinny suuristakin elämän tuomista pettymyksistä,
koko elämän mittainen avioki on päättyny puolison muuttaessa ijäisyyteen, senkin vaiheen elämästä olen asettanu paksun seinan taakse, suuremmin en muistele sen elämän kaikkia vaiheita, se oli senajan elämää taisteluineen,
nyt vietän rahuhallista vanhuutta,
usein itsekki haluis jos pois täältä, kivulias, uupunu vanhuus elämä ei oikein inspiroi ,
rahan puutekki rajottaa elämän halukkuutta,
rahan avulla olisi paljonki tekemistä,
mutta köyhänä vanhana elämä on kurjaa,
kun puoliso oli elossa elämä oli rikasta ja mielekästä,
yksin vanhana elämä ei enää kiinosta,

se lohtu kuitenkin on
olen menneisyyden kanssa sinut,
ei tarvi suuremmin murehtia meneisyyttä,
oikea elämä oli meneisyydessä,
nykyisyys on kivulias vanhuus,

Minä painin usein demonieni kanssa unissani. Ne pulpahtaa jostain kaukaisestakin menneisyydestä. Kuolleetkin herää henkiin ja esittää mielipiteitään, Aamulla kun herään niin pyrin jonkinlaiseen ratkaisuun, joka auttaisi pääsemään siirtymävaiheen yli unen maailmasta valveillaoloon. Joskus tuntuu kuin olisi uimassa jossain hyvin, hyvin syvässä vedessä . Lähes joka yö käsittelen menneisyyttä unissani ja joskus demonini jäävät voiton päälle ja menee tuntikausia ennen kuin saan häivytettyä ne kokonaan pois.

Minulla tuonkaltaiset ajatukset pyörivät Iltalypsyä ja nukahtaminen on joskus vaikeaa. Se itseni soimaaminen tuo häpeänaallon. Ei sen tarvitse iso asia olla. Yritän ajatella, että tuon tapahtuessa minulla oli vain siihen astisen elämän kokemusta. Nyt jos tuo tilanne tulisi olisin kokeneempi ja käyttäytyisin/sanoisin/ajattelisin toisin.
Erityisherkkä ihminen kun olen, niin tunnen ja vaiston asiat voimakkaammin. Joku toinen ei olisi moksiskaan, tuskin edes huomannut tilannetta.
Yritän ajatella, että jos tilanteessa on ollut muita ihmisiä he tuskin muistavat tapahtumaa, tuskin minuakaan.
Sanotaan, että se on huonoa itsetuntoa. Itse pyrin ajattelemaan, että minulla oli ne eväät silloin nyt on nämä. Olen siis kehittynyt ihmisenä.

Kaikkea hyvää aloittajalle, et ole tuntemistasi kanssa yksin.

E.H.

Päästä jo irti menneisyydestä, jolle et enää voi mitään. Nauti elämästä ja unelmoi tulevasta. Unelmat ei maksa mitään ja aina niitä voi muuttaa, tilanteen mukaan. Nauti elämästäsi nyt, huomista ei vielä ole, joten turha murehtia huomista tai märehtiä mennyttä. Elä nyt!

Kuten kaikki kommentiijat ovat jo todenneet ei ole ihanaa mennyttä aikaa kellään. Elämä koostuu iloista ja suruista.

On elettävä omanlaistaan tätä päivää ja ammennettava menneestä positiivisia asioita.

Etsin alkuviikosta ylisen kaapista vanhoja valokuvia, sillä hukkasin blogistani kesömökkinihistoria osion. Löysin ihania muistoja. Valokuvat muustuttavat myös päiviä ja kokemuksia. joista jäi karvas maku.

Meille naisille lie ollut aina ulkonäköpaineita, mutta nyt tuntuu, että miksi?

Vanhoissa valokuvissa hymyilee kaunis nuori nainen muotikuteissa, tuore aviovaimo komean miehensä rinnalla, onnellinen äiti lapsia sylissään. Ihania muistoja, jotka pois pyyhkivät pahat ajat ja tyytymättömyyden itseensä ja ulkonäköönsä, huomaat olet aina ollut kaunis.

Tänä aamuna olen tyytyväinen itseeni, olenko huomenna sitä en murehdi, eilinen oli hyvä päivä sillä se kului valokuva-ja videoprojekteissa, mitähän täänän 😊

Uskomattoman itserakkaaksi voisi tulkita nyt korpikirjailijaa. Pahat ajatuksetko ovat liittyneet omiin ulkonäköpaineisiin? Ihan käsittämättömän itsekeskeistä ajattelua suoltaa nyt kainuulainen!
Sairauden, tai leikkausten vuoksi "ulkomuotoaan" sureva nainen, antaa kuva pinnalliselta ja suorastaan kanamaiselta naiseläjältä !

Kyllä korpikirjailija totta puhuu.
Noista vanhoista valokuvista katsoo aina kaunis, nuori nainen luottavaisena ja onnellisena hymyillen kameralle. Nekin kuvat joita itse hylki nuorena (jotain vikaa niissä oli…) esittävät nyt nuorta kaunotarta. Tai ainakin mukiinmenevää… tai ainakin nuorta …
kyllä tietty turhamaisuus ja ulkonäköön kohdistuvat ajatukset ovat osa ihmisen (sekä naisen että miehen) tervettä, luonnollista ja hyväksyttyä tunneskaalaa.

Nyt katson peiliin ja olen sitä mieltä että en koskaan ole ollut kauniimpi kuin nyt. En vain ole enää läheskään nuori, mutta en tosin vielä vanhakaan.

Hei. Lienee ihan normaalia muistella menneitä, etenkin aamuisin unien jälkeen.
No, mietteet tulevat ja menevät. Ehkä kertaamalla muistoja , pidämme tärkeimpiä muistojamme elossa. On niissä hyvät puolensa ja toki murheelliset puolensa mutta niin on elämä. Aamupalan jälkeen yleensä arkiset asiat voittaa tunteet. Heh. Moi. :)

Kaikki aloittajan ajatukset vellovat mielessä. Lisäksi vielä - jos lapsi käyttäytyy vähän poikkeuksellisesti - alan miettiä mitä virhettä olen tehnyt. Sitten vatvon ja kadun ja vellon jonkin aikaa, mutta kas kummaa, se menee ohi. Luulen että ne vatvomiset tarvitsee. Huvittaa nuo ohjeistajat: älä murehdi. Kun mielelleen ei mitään voi, siellä päässä pyörii ikäviä ajatuksia, syytöksiä ja menneitä nöyryytyksiä, eikä sitä irti voi leikata. Aikansa pyörii. Onneksi on valoisiakin päiviä paljon, toivon aloittajallekin niitä. Minusta olet oikein normaali.

Liikunta, liikunta ja vielä liikunta antaa lihaksiin voimaa, antaa luonnon omaa huumetta endorfiinia. . Vatsa pelaa ja suolen toiminta on normaali.
Mukavat makeat unet.

On se vaan niin ihmeellistä, miten Luoja on antanut meille itsekullekkin erilaisen mielen . Niin tuiki erilaisen tavan suhteutua elämään ja tapahtumiin. On tuollaisia negatiivisia aloittajan kaltaisia ihmisiä ,jotka näkevät suurimman osan tapahtumista ikävinä ja syntipukkeja löytyy kaikkiin tapahtumiin mitä ovat kokeneet.
Sitten on taas tällaisia kuin itse olen , lähes kaikki ikävät tapahtumat ,joita mahtuu jokaisen ihmisen elämään ja sairaudet ympärillä, ne pyyhkiytyy pois mielestä ja tuntuu kaiken aikaa ,miten hyvän elämän on saanut elää. Ei kai se mielenlaatu ole ihan itsestä kiinni. Hyvänä esimerkkinä voin sanoa sen ,kun olemme kumppanini kanssa viettäneet esim kesän samassa säässä ja olosuhteissa , niin toisen mielestä oli karsee sadekesä ja aina tuuli ja minun mielestä ihan mukavan leppeä tavallinen aurinkokesä tyyliin, mukava kun satoi ja sit taas paistoi.

Jos voisi täyttää päivänsä jollakin mukavalla tekemisellä ja puuhailulla, johon ajatukset automaattisesti keskittyisivät,
ehkä ne kurjat ajatukset ja niitten alituinen päässäpyörittely väistyisivät
pysyvämmin taka-alalle, kun niille ei ole niin paljon tilaa.
Joutilaisuus on "vihollisemme" ?
Ja joutilaisuus on pirun pitkäpiimäistä.

Varmasti viinaisia yömyssyjä nää demonien vainoamat nauttivat sohvaperunoina. Viina.

Sallitaanko päin vastaiset tuntemukset?

Elämässäni on ollut muutamia sen laatuisia kämpsyjä, että tulos olisi voinut olla paljon pahempi, jopa kohtalokas.
On myös niitä vaiheita jolloin, jostakin syystä, tapani hoitaa asioitani alkoi poikkeamaan vanhojen, hyvien kavereideni vastaavista. Polkumme erosivat mutta eivät näkymättömiin.

20:n pinnassa harkitsin vakavasti muuttamista Kanadaan tai Autraliaan mutta juutuin Ruotsiin. Elämäni olisi muoroutunut toisenlaiseksi mutta olisiko tyydyttävämmäksi.

Ammatillisesti olen torjunut muutaman houkuttelevan tuntuisen tarjouksen mutta aina olen löytänyt jonkin tekosyyn olla tarttumatta mahdollisuuteen.

Ruotsin poikamiesajan kokemukseni vastakkaisesta sukupuolesta olivat sellaisia, että niiden jälkeen oli helppo juuttua tähän nykyiseen.
Kaikki on ollut opiksi ja lopputuloksena oloonsa inhottavan tyytyväinen, hauras vanhus.

Voi olla liian ankaran yliminän tai omantunnon vamma. Kristittynä voin vakuuttaa sinulle että pyydä menneisyyttä anteeksi Vapahtajta Jeesukselta Kritukselta. Pyydä myös voimaa unohtaa. Mennyt on mennyttä ja sitä ei takaisin saa. Jumalakin unohtaa ja sinulla on lupa tehdä myös niin.

Eihän kaikki elämässä mene toiveiden mukaan. Pettymyksiä tulee.
Rinnakkain voi olla menestystä ja menetystä.
Taloudellisesti voi mennä hyvin, mutta vaikkapa avioliitto voi olla pelkästään yhteisen omaisuuden hoitamista ilman parisuhdetta ja intiimielämää.

Ohi on mennyt korvistani, että Johannes kastaja oli Jeesuksen serkku. Onko noin ?

Oletko masentunut?

Masennuksen tavallisia oireita on juuri unettomuus, aamulla aikainen herääminen sekä juuri ikävissä asioissa piehtaroiminen.

Iäkkäät ihmiset monestikin masentuvat aika ajoin, jolloin kannattaa hakea apua, mikäli ei muuten ajatukset ala menemään parempaan suuntaan.

Aina masentunut ihminen ei tarvitse lääkkeitä. Puhuminen ammattiauttajan kanssa helpottaa paljonkin oloa.

Mie taas muistan iloiset asiat Etelä-Amerikkaa, Kauko-Itää ja Mauritiusta, tiedä vaikka siellä jälkikasvua ? :-*

Auttajaksi ei useinkaan sovi oma aviopuoliso, joka juuri saattaa olla tällaisen masennuksen syy.

Itselläni on ollut tosi hieno elämä. Yleensä nukahdan hyvin, mutta joskus herään enkä saa uudelleen unen päästä kiinni. Ihmeellistä on, että uneni usein liittyvät työelämään, eivät esim. ihmissuhteisiin. Olen peruspositiivinen, mistä lie johtuu?

Muuan joogan opettaja antoi yksinkertaisen neuvon: kun ikävät asiat pyörivät mielessäsi, sysää ne pois itsestäsi voimakkaalla puhalluksella.

Kannattaisi pyrkiä lisäämään endorfiinien (eli endomorfinien, sisäsyntyisten morfinien) tuotantoa. Endorfinit ovat elimistön aikaansaamia hormoneja. Ne lisäävät mielihyvän tunnetta ja vähentävät kipua.

Endorfineja tuottaa elimistö yön aikana. Niden syntymistä edistävät myös mm. pitkäaikainen liikunta, nauraminen, mielimusiikin kuuntelu, tanssi, seksi, eräät mausteet ja auringonpaiste.

Kuoltuaanhan, siirryttyään rajan yli henkimaailmaan, ihminen joutuu käymään läpi eletyn elämänsä, tosin enkelinsä kanssa, kuolinhetkestä syntymään. Hyvähän sitä, elettyä on tutkiskella, ajatuksella, jo eläessään.

"Minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Jos menneitä täytyy oikeasti märehtiä yötä myöten, kannattaa etsiä itselleen hyvä ammattilainen ja puhua asiat pahki. - Nm. Keskity olennaiseen

Aloittajalle:
Älä "pode" menneisyyttäsi, sinä olet ihan yhtä kunnollinen hyvä ihminen
kuin muutkin, et ole vain tainnut saada tunnustusta ja kiitosta keltään, että olet.

Muut ovat olleet sinuun ihan tyytyväisiä, mutta sinä itse taidat vaatia itseltäsi liikaa.
Et ole yksin ajatuksinesi, useampi kuin luuletkaan on myöhemmin tyytymätön aikaansaannoksiinsa,
vaikka on ollut ihan kelvollinen ja hyvä.

Monikin voi miettiä mitä olisi pitänyt tehdä toisin,
mutta se on turhaa.
Menneet ratkaisut on tehty parhain päin sen tiedon pohjalta
mikä meillä silloin on ollut.
Ei niitä jälkeenpäin ole syytä katua.
Ei meillä ole kristallipalloa, että näkisimme tulevaisuuteen,
mitä jostain päätöksestämme mahdollisesti seuraa
ja olemmeko päätöksiimme myöhemmin tyytyväisiä.

Jälkiviisaus on turhinta lajia viisautta.

Ota ihan rennosti !
Mielenrauhaa sinulle !

Kaikki nuo endorfinin tuotantoa edistävät seikat ovat - kts. ketjun puheenvuoro 30.6.. klo 7.27 , itkemistä lukuunottamatta - ovat meikäläiselle omakohtaisia jo viikkotasolla.

Niinpä meikäläisellä meneekin lujaa eivätkä vaivat paina. Edes tällä 70 -palstalla ei tee mieli ruikuttaa eikä ilkeillä kenellekään, ei myöskään niille, jotka esiintyvät omalla nikillään. .

Hui-hai!

Epäonnistumisen tunteisiinko tässä nyt kiinnitetään suhteetonta huomiota, jos ap hetkellisesti aamuyön tunteina kaivelee tunteitaan.
On neuvoja psykiatrille, endorfiinien ja serotoonien lisäämisestä alkaen!

On jälleenpunottu aikansa kuluksi, kärpäsestä härkäsen kestävä punos!

kun menneisyys ei paina
eikä enää kiinosta,
vituttaa vaan tämä loppuelämä sairauksineen,
kipeenä ei tulevaisuuskaa kiinosta,

Ei paina, ja miksi märehtiä menneitä, kun se täs nykyisyydessäkin on ihan tarpeeksi puremista..
Tietysti jos tunnilla on murhia ja muuta lähimmäisen kaltoin kohtelua, on syytäkin miettiä tekemisiään.
pirmiina

Mennyt on mennyttä. Sille et enää voi mitään.
Tulevaisuus on tuntematonta. Sattuma näyttelee siinä suurta osaa.
Elä siksi nykypäivää ja tätä hetkeä, sitä mitä koet tässä ja nyt.

Näin kokee tai ainakin yrittää kokea asian nimim. havumetsäin mies..

On sellainen sanonta: Vain psykopaatti ei kadu.
Siis olkaamme iloisia niistäkin hetkistä jolloin vatvomme ja kadumme menneisyyden tekoja. Ja toivotaan että ne pysyvät vain hetkinä, muuten sitten valoisampaa pohtimista.

Toisaalta on sellainenkin sanonta: Sitä saa mitä tilaa! Sietäisi aloittajan miettiä sitäkin .

Menepä aloittaja reippaisiin eläkeläisten tansseihin Itä-Suomessa. Niissä kyllä endorfiinin taso nousee.

Joskus tulee kyyneleet.

Kyllä tanssi piristää.
Voihan tietysti mennä yksin reippailemaan luontoonkin. Kyllä sekin sentään ikävystyttävän aviopuolison seuran voittaa.

Illalla jos ryyppää, varmasti aamuyöstä alkaa menneisyys vaivata jos mokannu. Morkkis sen tekee, kun on juomatta jonkin aikaa viinaa, nukkuu hyvin ja herää iloisena.

Minulla tulee ryypiskelystä, en syytä muita, enhän edes tunne. Korjasin edellistä viestiäni.