Toisen vanhempani avopuoliso sai testamentilla elinikäisen asumisoikeuden heidän yhteisessä omistuksessa olevaan asuntoonsa. Minulle lapsena tuli perintöverossa tästä asumisoikeusvähennys. Olen nyt siis toisen puoliskon omistaja. Avopuoliso vastaa kuluista, eikö myös asunnon vakuutusmaksu kuulu näihin kuluihin? Olen kuullut että jotkut rintaperilliset perivät vuokraa avopuolisolta, minä en ole sitä tehnyt. Onko haettavissa mitään helpotuksia (asumishyöty tms) esim. normaalissa verotuksessa?
Avopuolison asumisoikeus ja velvoitteet
Anonyymi
6660
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kun perintöveropäätös on jo tehty, vanhemman testamenttikin lienee annettu sinulle tiedoksi ja saanut lainvoiman. Jos näin on, lakiosan vaatiminen avoleskeltä on myöhäistä, lakiosavaatimus kun tulee tehdä 6 kk:ssa testamentin tiedoksiannosta. Lakiosana olisit voinut saada omistukseesi ja myös hallintaasi puolet vanhempasi jäämistöstä, ja jos asunto olisi ollut (käytännössä) ainoa omaisuus, puolet vanhemman omistusosuudesta eli neljäsosan. Sen jälkeen avoleskellä ei olisi ollut asunnon hallintaoikeutta.
Avoleskelle kuuluu asunnon vakuutus ja sen kunnosta huolehtiminen. Varsinaisista perusparannusmenoista hän oman puoliskonsa osalta tietysti vastaa kokonaan ja sinun omistamasi puoliskon osalta siitä saatavaan laskennalliseen kohtuulliseen käypään vuokraan asti; ylimenevältä osalta vastaat sinä.
Mitään helpotuksia verotukseen asunto-osuutesi osalta ei ole saatavissa.
Sen, jolla on hallintaoikeus, ei tosiaan tarvitse maksaa vuokraa omistajalle. Niissä kysyjän esimerkeissä, joissa vuokraa peritään, ei ilmeisesti ole ollut testamenttia.
Mutta jos kysyjä olisi vaatinut lakiosansa ja asunnon puolikas olisi ollut perittävän ainoa omaisuus, niin eikös se hallintaoikeus olisi silloin ollut neljäsosaan asunnosta? Eihän testamentti silloin sentään kokonaan merkityksettömäksi olisi käynyt? Siitä vain olisi seurannut, että kysyjä olisi joutunut maksamaan asunnon kulut tuon neljäsosan osalta.
Elinikäinen asumisoiekus olisi rauennut, koska lakiosaperillisellä on aina oikeus saada lakiosa ilman rajoitteita omistukseensa. Asunto olisi siis jouduttu myymään lakiosavaatimuksen seurauksena ja rahat jaettu lakiosaperillisen ja avolesken kesken.
Hallintaoikeus olisi kuitenkin neljäsosaan asunnosta, ja sitä ei perillinen olisi oikeutettu myymään ilman hallintaoikeuden haltijan suostumusta.
"Omistaja ei saa käyttöoikeuden haltijan suostumuksetta luovuttaa tai pantata oikeuden kohteena olevaa omaisuutta eikä siitä muullakaan tavoin määrätä."
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040#L12P6
Tuossa tilanteessa ei sitten ehkä kannattaisikaan vaatia lakiosaa, koska silloin menettäisi hallintaoikeusvähennyksen sen osalta, mutta asuntoa ei kuitenkaan saisi myytyä.
Ei olisi mitään neljänneksen hallintaoikeutta, vaan hallintaoikeus koskee koko vainajan osuutta asunnosta. Rintaperillisellä on oikeus saada lakiosansa paitsi omistukseensa myös hallintaansa, eikä sellainen asunto, johon jollain toisellakin on omistus- ja hallintaoikeus voi olla samanaikaisesti perillisen vapaassa hallinnassa (tuskinpa monikaan leski suostuisi siihen, että puolison perillinen muuttaisi asuntoon ...).
Jos vainajan rintaperillinen olisi ajallaan vaatinut lakiosansa, leskelle ainoat tavat jäädä kyseiseen asuntoon asumaan olisivat olleet joko ostaa perillinen ulos tai niin, että perillinen olisi vaatinut (tässäkin vaihtoehdossa) lakiosansa, jolloin avoleski olisi menettänyt hallintansa puolisovainajan/perillisen koko osuuteen, mutta perillinen olisi suostunut tekemään osuudestaan normaalin vuokrasopimuksen avolesken kanssa.
Miksei leski voisi tarjota sitäkin vaihtoehtoa perilliselle, että tämä muuttaa asuntoon asumaan? Oma vika sitten, jos perillinen ei tätä vaihtoehtoa kelpuuta.
Entäpä jos rintaperillisiä on kaksi, asunto ainoa perittävän omaisuus, avopuolisolle on hallintaoikeustestamentti ja vain toinen rintaperillinen vaatii lakiosan? Hallintaoikeus kohdistuu tällöinkin osaan asunnosta ja itse näkisin, ettei yhteisomistussuhteen purkuvaatimus ole mahdollinen hallintaoikeuden vuoksi. Näin näkisin olevan myös yhden perillisen tilanteessa, mutta ainakin siis kahden.
Olisikohan tällaisista tilanteista ennakkoratkaisuja? Oletteko törmänneet?