Lapset erotilanteessa.....

Väsynytvaikeuksiin kirjoitti:

2 vuotta sitten tuli ero 13vuoden yhd olon jälkeen. Hän löysi lennosta uuden miehen ja läks.. Tapasimme kun olimme parikynppisiä. Itse olen asian kanssa sujut mutta työmäärä siihen pisteeseen on ollut aivan uskomaton.. Selkäni leikattiin pian sen jälkeen vaimoni halusi eron jotta saa aloittaa uuden elämän löytämänsä ihnisen kanssa.. Eli jouduin muuttamaan kerroataloon 3 kerrokseen juuri leikatun selän kanssa. Lapsia meillä on 2.. Silloin he olivat 1 ja 4v. En voi sanoin kuvailla sitä tuskaa mitä tämä kaikki toi mukanaan.. Talo meni kaikki mitä saavutin yhd olo aikana, valui kaivoon. Selkäni ei kunyoutunut ennalleen ja olen edelleen rikki ja toim tulotuen varassa. Ero ja selän vamma maksoi mulle siis kaiken.... Jouduin aloittamaan alusta. Pyrin alusta asti olemaan mahd paljon lasten kanssa vaikka selkä sitä esti.. Alkuun he olivat 1 yön minulla ja muutaman äidillään. Mutta helvetin kovalla työllä olen päässyt pisteeseen jossa nyt jako menee siten että ovat puolet ajasta eli 5 yötä äidillään ja sit 5 yötä minulla. Tähän pääseminen oli aika taival.. Suurimmaksi vaikeudeksi muodostui se kun lapset oireilee ikävää äitiä kohtaan.. (sama homma myös toistepäin, ikävöivät äidillä minua. Varsinkin vanhempi sillä hän on tod tune herkkä. ) se on jotain ihan uskomattoman vaikeaa tukea lasta ikävässä ja peittää oman katkeruuden tilanteesta. Ettei lapsi aisti vihaani exää kohtaan. Pitää välit exään neutraalina vaikka tekisi mieli lyödä häntä.. Se on työ minkä olen ottanut tosissani sillä ei ole lasten syy että ex petti ja meni.. Se on toiminut se on antanut tulosta ja lapsilla on kaikki hyvin. He eivät ole kummankaan puolella eivätkä tajua minun katkeruutta heidän äitiään kohtaan. Ja nyt tulee se mutta..

Koen nykyisin todella vaikeana sen ikävän tai sen oireilun.. Koen että en enäö jaksa tukea vaan hermostun siihen käytökseen.. Se syö minua paljon.. Olen 2 vuoden aikana tehnyt sitä aivan helvetisti ollut vieressä halannut jutelu piristäny keksinyt iltaisin jotain hauskoja ajatusleikkejä joilla saa ikävän pois. Mutta nyt alan olla loppu. Vanhempi likka on siis super herkkä ja ikävöi useasti.. Tänään valehtelematta 50 kertaa tullut itku ja halunnut syliin.. Nukkumaan meno kesti 1.5tuntia joka sisälsi itkua kiukkua kaikkien tunteiden purkamista.. Ikävä äitiä ja itku perään.. Oikeasti 50 kertaa päivän aikana... Se väsyttää... Kaikkea tätä pahentaa se että heidän äiti meni eron jälkeen töihin samaan päiväkotiin jossa lapsemme ovat. Se oli mulle jotenkin isku kasvoihin sillä näin hän varmisti sen että näkee lapsia lähes joka päivä.. Se taas vaikuttaa siihen että tasapaini isän ja äidin välillä järkkyy pahasti. Esim tänä viikonloppuna ollaan itketty ja kiukuttu sitä että pe ei nähnyt äitiä kun päikkäri oli kiinni...

Tarvisin jotain keinoja joilla selvitä niistä helvetin turhauttavista hetkistä kun kumpikin itkee vieressä ikävää tai jotain muuta... Ajoittain tulee sellainen olo etten enäö jaksa tukea.. En jaksa valehdella että äiti on hyvä ha ero vain tuli kun kaksi ihmistä ei enäö blaa blaa blaa.. Tekisi mieli sanoa että sulla on ikävä koska sun äitis lähti jonku bändin jäsenen mukana maailmalle ja rikkoi kaiken... Myös minut.....

Tänä iltana 1.5tunnin itkuilun jeskellä mä näin mielessäni että hakkasin omaa päätä betoniseunään kunnes se pää halkeaa. Niin turhautunut olen siinä hetkessä.. Ja ikäväkohtsuksia on tänään tullut se noin 50kpl... Kaikilla kerroilla olen halannut, jutellut, piristänyt, saanut hymyilemäön. Mutta hetken päästä se ikävä taas iskee.
Vanhempaa jännittää esim tulevat kaveri synttärit niin paljon että se saa itkuiseksi.. Se on hänen luonne.....

Näen että on kaksi asiaa jonka takia tämä kaikki on mulle niin vaikeaa ja miksi se syö niin paljon...
1 mun luonne. Jostain syystä jota en hallitse koen että se on heikkoutta kun joku ihminen on super herkkä ja itkee. joka asiasta. Ja se rupeaa ärsyttämään(vaikka en sitä haluaisi)

2 selkä.. Leikkauksesta siis 2 vuotta mutta selkä ei ole kunnossa. Leikkausarpi osuu hermoon ja se aiheuttaa mulle kivuliasta elämää... Elän siis suurimmaksi osaksi jatkuvissa kivuissa. Joskus helpommissa lähes nolla kivuissa, taas jonain päivänä en pysty kuin kontata.. Tai pahimmassa tapauksessa en pääse sängystä.. Ajoittain nousen jostain ja kipu niin kova että tulee kyynel silmään.. Tämä kans vaikuttaa lasten olotilaan kun huolestuvat.. Tai lähinnä vanhempi likka huolestuu..

Toka syy varmasti enemmän vaikuttaa omiin hermoihin.. Mutta kivut päällä on todella vaikea jaksaa tukea toista. Varsinkin kun itse ei meinaa pystyä olla...

#mitenjaksaaollahyväisäkunsattuujaei jaksa

Pahoittelut kirjoitusvirheistä sekä tekstin sekavuudesta.... Vaikeaa kirjoittaa ja olo on todella turta ja väsynyt tähän kaikkeen..

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä