Alkulukujen yksinäisyys, Paolo Giordano, väärinymmärretty Suomessa

Onneksi luin kirjan, ennen arvosteluja, nimittäin olisi voinut jäädä, mieleenpainuva yksinäisyyden, sattuman ja muiden valintojen, nuoruuden, elämän tämän ajan kuvaus ja mietiskely- kirja lukematta, jos olisin ensin vilkaissut suomalaisia, oudon vihamielisiä arvosteluja.

Kirja on ilmestynyt suomeksi jo 2010, kirjoitettu paria vuotta aiemmin.

Suomalaisissa arvosteluissa, ei selvästikään, oltu edes ymmärretty lukemaansa, mutta haluttiin tuoda kovasti esille, että ymmärretään kyllä, mitä alkuluvut ovat ja tarkoittavat.

Uskonnollisfanaattinen viha erilaisia elämänvalintoja, lapsettomuutta ja yksinelämistä kohtaan, tulkitsee, Alkulukujen yksinäisyyden, "inhottavaksi, itsekkääksi, rumaksi" ties miksi, siis sen, mikä alkaa olla, yhä useammalle suomalaisellekin, se yleisin valinta ja normaali elämää.

Kiitos sinulle, joka toit kirjan kierrätyshyllyyn kirjastoon, minulle luettavaksi. Sain paljon ideoita ja kiinnostavaa luettavaa.

Voihan olla, että uskonnolliseen ääriajatteluun ja ahtaisiin roolimalleihin, ollaan jo kyllästytty Italiassakin, joten niitä yritetään kaupitella, epäonnistuneissa arvosteluissa, täällä Suomessa, kuin pizzaa ennen muinoin. Jopa "pilkutkin olivat väärissä paikoissa" luki yhden teilaajan pamfletissa.

Tekisi mieli kysyä, että millä eväillä, teidät kriitikot, on päästetty alalle ?