Peeinnönjako

Väärä vastaus!

Kun vanhempien välillä ei ollut toimitettu ositusta varakkaamman äidin eläessä, ositus toimitetaan nyt kahden kuolinpesän välillä, ja se tehdään lähtökohtaisesti puolittamalla kuolinpesien yhteenlaskettu varallisuus.

Siten äidin kuolinpesä antaa tasinkoa isän kuolinpesälle niin paljon, että puntit ovat tasan. Siskon leski saa sitten isän kuolinpesästä sen osuuden, joka olisi tullut siskolle, jos tämä eläisi.

Tasinkoa ei anneta, jos puolisoiden välillä oli avioehto tai jos äidin saama perintö muusta syystä (testamentin ehto) oli avio-oikeudesta vapaata.

Anonyymi kirjoitti:

Väärä vastaus!

Kun vanhempien välillä ei ollut toimitettu ositusta varakkaamman äidin eläessä, ositus toimitetaan nyt kahden kuolinpesän välillä, ja se tehdään lähtökohtaisesti puolittamalla kuolinpesien yhteenlaskettu varallisuus.

Siten äidin kuolinpesä antaa tasinkoa isän kuolinpesälle niin paljon, että puntit ovat tasan. Siskon leski saa sitten isän kuolinpesästä sen osuuden, joka olisi tullut siskolle, jos tämä eläisi.

Tasinkoa ei anneta, jos puolisoiden välillä oli avioehto tai jos äidin saama perintö muusta syystä (testamentin ehto) oli avio-oikeudesta vapaata.

Lue lisää

Juuri näin.

Ei ole merkitystä, oliko äiti vedonnut tasinkoprivilegiinsä eläessään, koska ositusta ei ollut tehty hänen kuollessaan. Ositus olisi pitänyt tehdä jo äidin eläessä, jotta tasinkoetuoikeuden saisi hyväkseen.

Mihin tällainen ajattelu oikein perustuu?

Tottakai ositus voidaan tehdä lesken kuoltua. Ja on pakkokin tehdä, jos puolisoilla on eri perilliset / testamentinsaajat. Ja tässähän on juuri sellainen tilanne.

Osituksessa määritetään se, mitä omaisuutta kummankin puolen perillisille tulee.

Tasinkoetuoikeus on vain leskellä henkilökohtaisesti, joten lesken perilliset eivät voi siihen enää vedota.

"Ositusta ei voi tehdä enää kun kumpikin osapuoli on kuollut."

Tällainen käsitys ei perustu mihinkään muuun kuin sen esittäjän täydelliseen tietämättömyyteen.

Totta kai ositus voidaan - ja tulee - tehdä molempien puolisoiden kuoltua, jos sitä ei ole tehty ensiksi kuolleen jälkeen lesken eläessä. Tällöin ositus toimitetaan, kuten esitin, kahden kuolinpesän välillä.

Lieneekö JD:n ajatukset sekoittanut, että lesken prilegi-oikeus ei ole voimassa enää lesken kuoltua? Se on oma asiansa. Ositus kuitenkin tehdään, ja lähtökohtaisesti kuolinpesien nettovarat puolittaen.

JD:n tietämys osoittautui tämän kömmähdyksen myötä varsin heppoiseksi.

Prilegi?

Tarkoitat varmaankin privilegi?
Tasinkoprivilegi eli tasinkoetuoikeus.
Oikeus olla luovuttamatta tasinkoa ensin kuolleen perillisille.

On se pakollinen, jos jaon halutaan menevän oikein.

Jos samat osapuolet molemmissa pesissä niin voidaan jättää tekemättä, mutta silloinkin saattaa olla mahdollisuus verojen optimointiin osituksen avulla.

No jos tuolle linjalle lähdetään.

Pk 23:1.2
Jos vainaja oli naimisissa, on ennen perinnönjakoa toimitettava omaisuuden ositus.
-------
Periaatteessa, ei voi tehokkaasti luopua jostain, jos ei tiedä mistä luopuu. Tuossa osituksessa voi toki osapuolet ilmoittaa etteivät vaadi syystä tai toisesta tasinkoa.

Jos on samat perilliset niin mitäpä väliä tuolla on mutta muissa tapauksissa pitäisi.

Jos on kaksi kuolinpesää, joissa samat perilliset, niin silloin ei ole muuta väliä kuin verot. Mutta jollei omaisuutta aiota koskaan myydä, niin silloin osituksen voi tosiaan ohittaa.