Missä pidetään kirjaa lainhuudatuksista? Pääseekö niihin käsiksi tavallinen kuolinpesän osakas, verovirkailija vai lakimies? Pitäisi saada tietää, onko vanhempieni (isä kuollut, äiti elää) omistuksessa olleelle maatilalle hankittu lainhuuudatukset aikanaan molempien nimiin vai vain äitini nimiin, sillä tila on äitini perintöä?
Lainhuudatukset
aapupaapu
71900
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kiinteistöasioissa lähin ystäväsi on paikkakuntasi käräjäoikeus. Käräjäoikeudet ylläpitävät kiinteistötietorekisteriä, johon kirjataan lainhuudot, kiinnitykset, erityiset oikeudet jne. Kirjauksia kys. rekisteriin voivat tehdä vain käräjäoikeudet.
Kiinteistötietojärjestelmä on julkinen rekisteri, jolla on ns julkinen luotettavuus. Tämä merkitsee, että jokaisella on lähtökohtaisesti oikeus uskoa rekisteriin tehdyt merkinnät oikeiksi (tällä ei tarkoiteta, että merkinnät aina todella olisivat oikeita/ virheitähän sattuu). Koska rekisteri on julkinen, sinulla/kaikilla on oikeus saada tietää, kuka esim. omistaa jonkun kiinteistön, eli kenelle on myönnetty siihen lainhuuto.
Kiinteistötietojärjestelmään on lukuoikeuksia eri tahoilla. Yleensä pankeilla on lukuoikeudet ja myöskin verottajalla. Kiinteistötietojärjestelmästä ilmenevät myös rasitteet, eli paljonko kiinteistöä vastaan on otettu panttikirjoja/kiinnityksiä.
Soita siis kiinteistön sijaintipaikan käräjäoikeuteen ja tiedustele lainhuudatuskirjauksia sieltä. Asiaa helpottanee, jos tiedät etukäteen kiinteistön kiinteistörekisterinumeron.
Samoin Maanmittauslaitos toimittaa näitä. Ks esim www.maanmittauslaitos.fi. Maksaa jotain.
Voisin kuvitella, että antavat ao tiedon myös suoraan puhelimessa, jos sellainen tieto riittää. Omat kookemukseni ao laitoksen asiakaspalvelusta ovat varsin positiiviset.
Mahtavatko yli 50 vuoden takaisetkin tiedot löytyä sieltä? Yritän yhteyttä saamaani nettiosoitteeseen ja kiitän vastaajia kauniisti.
Käräjäoikeuksista ja maanmittauslaitoksesta löytyvät kaikki voimassa-olevat lainhuutotiedot perustui lainhuuto kuinka vanhaan saantoon tahansa. Sensijaan historiallisia lainhuutotietoja (jos tarvitset tiedon kenellä oli lainhuuto 50 vuotta sitten (mutta ei ole enää) ei sieltä taida saada ainakaan kovin pitkältä ajalta (ainakaan maanmittauslaitokselta, tiedot kattanevat enintään sen ajan minkä aikaa rekisteriä on pidetty ATK:lla). Silloin metsästys kannattaa aloittaa kiinteistön sijaintipaikan käräjäoikeudesta. Vanhat lainhuudot ilmenevät nimittäin oikeuden pöytäkirjoista ja voi olla että heillä on muitakin luetteloita mistä ilmenevät lainhuudatusketjut. Käräjäoikeuksissa on arkistoissaan myös jäljennökset kaikista lainhuudon perusteista eli kauppakirjoista, jakokirjoista yms. Vanhimmat (sekä saantokirjat että oikeuden pöytäkirjat) on siirretty käräjäoikeuksista maakunta-arkistoihin joissa niihin voi tutustua. Kyllä tuo asia pitäisi aina selvitä jos vaan sitä tarpeeksi kauan tonkiin. Suomessa on kuitenkin niin hyvä arkistointisysteemi.
Anteeksi nipotukseni mutta pakko ihan viran puolesta nillittää vähän :-)
Maanmittauslaitos (ja jotkut kunnat) pitää yllä kiinteistörekisteriä (ja siihen merkitään kiinteistön tiedot, ei omistajatietoja, kiinityksiä tai erityisiä oikeuksia), käräjäoikeudet pitävät yllä lainhuuto ja kiinnitysrekistriä. Kiinteistötietojärjestelmä on taasen eri asia kuin kumpikaan edellinen. Kiinteistötietojärjestelmällä tarkoitataan kiinteistörekisterin, lainhuuto- ja kiinnitysreksiterin ja vielä toteutamattoman suunnitelmatietojärjestelmän yhteistä kokonaisuutta.
Muuten selostamasi asiat ovat täysin oikein kunhan sanan kiinteistötietorekisteri tai kiinteistötietojärjestelmä tilalle kirjoitetaan lainhuuto- ja kiinnitysrekisteri. Tuhon rekisteriin kirjataan, niinkuin sanoit, lainhuudot, kiinitykset ja erityiset oikeudet ja sillä on tuo julkinen luotettavuus. Kiinteistörekisterillä sensijaan ei ole julkista luotettavuutta.
Tuota, tuota... Mitenkäs kun perunkirjoituksessa mummo vaan keitteli kahvia ja kuunteli puolella korvalla perunkirjoituksen tekijää (sukulaisen sukulaismiestä)... Ja näyttää perukirjassa lukevan, että leski NN ihan valan velvoituksin on ilmoittanut kuolinpesän varat ja velat. Perunkirjoituksen perusteeksi on kuulemma (perukirjassa lukee) esitetty seuraavat asiakirjat: 1. vainajan sukuselvitys 2. pankkitilien saldot 3. kiinteistöjen omistusoikeusnäyttö. Mutta, mutta... kun minä en millään muista paikalla olleena nähneeni mitään sellaista paperia, jossa olisi ollut esimerkiksi tietoa lainhuudoista, kiinteistön kaupasta tai lahjoituksesta, jolla isäni olisi ostanut puolet äitini perinnökseen saamasta maatilasta. Ja kun perunkirjoittaja kysyi äidiltäni (kahvinkeiton lomaan), että ostiko se Herkko (nimi muutettu) vai annoitko sinä lahjaksi sille puolet tästä tilasta, äitini vastasi että e-e-eiiiiiii... e-e-nnnnnn...
Notta, notta... Mitenkäs se on: pitääkö lainhuutoa varten olla (varmaankin pitää, luulisin) dokumentti näytettävänä todistukseksi siitä, että lainhuudon hakija on perinyt tilan (eihän isäni ole voinut ko. tilaa tai sen osaa periä), tai jos osa äidilleni tulleesta perinnöstä on annettu lahjaksi hänelle (en ole koskaan kuullut moista tapahtuneen!)ja kuten jo edellä mainitsin, kauppaa tai lahjoitusta ei vanhempieni välillä ole koskaan tapahtunut! Siis: onko lainhuutoasiakirjoihin voitu merkitä myös isäni nimi tilan omistajaksi???? On minulla jo nyt kyllä tietoa paikasta, josta lähden asiaa selvittämään, mutta odottavan aika on pitkä, kokonaisen viikonlopun pituinen...
varten pitää olla kauppakirja josta omistajat käyvät ilmi tai testamentti jonka perusteella lainhuutoa haetaan tms. Pitää voida osoittaa jollain dokumentilla kuka on omistaja ennenkuin lainhuutoa voi hakea.