jotenki tuntuu että tää hää hössötys on vain ja ainoastaan (poikkeuksia ehkä muutama) tollasten alle 30 vee tyttärien juhla. he itse hössöttävät kaasojensa kanssa tulevasta Prinsessa-päivästä. Sulho riepu onnettomana jyrsii taustalla kynsiään. vanhemmat laskevat dollarin kuvia. ja kaverit ja lähimmät sukulaiset joutuvat päivästä ´toiseen kuuntelemaan tulevan Morsion selitystä ja suunnitelmia Elämänsä Suurimmasta ja Tärkeimmästä Päivästä. Sulholle ehkä mukavinta on koko hommassa se, että pääsee poikaporukalla viettään polttareitaan mahdollisimman kauas tästä häähössötyksestä. Sitten on se Juhlien Juhla. ja Morsmaikku saa pukeutua ja tälläytyä ja olla yhden (tai kaksi krt) elämässä se Rinsessa. Noh, paluu arkeen alkaa jo maanantaina. töihin, kotiin, pyykin pesua, ruuan laittoa jne..kukaan ei enää muista koko häitä. sohvalla makaa se sohvaperuna-mies.juo kaljaa ja syö HK:ta. ja vanhemmat maksavat hautaan asti näitä Bileitä. Että näin..en muuten oo vanhapiika. Olen itse menossa naimisiin ens syksynä. Mutta meidän häämme ovat ihan erilaiset. mutta se onki eri tarina se..
alle 30 vuotiaiden tyttärien "juhla"??
Oulusta
112260
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Just samaa mieltä. Kaikenlaiset kakaramorsiamet ihmeellisine vaatimuksineen hösäävät vuosikausia etukäteen, ja ovat kauhuissaan, kun kirkkoa ei saakaa varattua vielä kahta vuotta ennen ja juhlapaikassa on vääränväriset verhot. No, onneksi suuri osa liitoista päättyy eroon, niin että siitäs saavat!
Huh mitä yleistämistä... Ei voi muuta sanoo!
olimme olleet 3kk:n tuntemisen jälkeen,avoliitossa 7-vuotta kun ajattelimme menevämme naimisiin VIHDOIN.miksi ei,leima yhteiseen sopimukseen loppuelämästä!olemme olleet naimisissa kolme vuotta 6.4.05.tuntui mukavalta pukeutua kauniiseen pukuun juhlistaen päätöstämme! kutsuimme tärkeimmät vieraat,vaikka olisihan väkeä niihin saanut enemmänkin. onnea sinulle paljon ja paistakoon aurinko silloin!
oma mieheni ei ole sohvalla istuva sohvaperuna.
Tietysti tähän viestiin vastaavat sellaiset jotka eivät prinsessahäitä ota. Mukavaa silti kuulla että sellaisia on muitakin kuin minä. Kaveripiiri lähinnä kauhistelee syksyisiä häitämme, joihin ei kuulu pappia, kaasoja ja huntua - minua taas kauhistuttavat 150 hengen häät ja 10 000 euron lasku. Pidämme juuri sellaiset häät kuin haluamme, maksamme koko jutun itse ja kutsumme ketä haluamme. Tähän ei siis kuulu kavereita joita näkee kerran vuodessa, puhumattakaan lapsuuden kavereista, äidin ystävistä tai sukulaisista jotka on nähnyt joskus polven korkuisena. Vaikka kauhistelijoita riittää, tällä tavalla saamme mitä haluamme, apua tarjoavia riittää, ketään ei rasiteta liikaa eikä kukaan jää vuosiksi maksamaan laskua yhdestä päivästä. Me ainakin olemme tyytyväisiä!
...sitä kolmea kymppiä, takana parikin pidempää "vtuiksi" mennyttä ihmissuhdetta, kun molemmilla on jo omia lapsia ja monta vuotta elettyä yhteistä ja sitä erillistäkin arkea takana, yksi yhteinenkin lapsia, niin hääjuhlan suunnittelu on yhteinen asia. Meillä oli ainakin meidän näköset yhteiset häät, joissa kaikki tehtiin alusta loppuun meidän näkökseksi ja aika pitkälti yhdessä miehen kanssa. Niistä tuli meidän juttu ja meillä ainakin molemmilla oli pirun hauskaa. Oli rakentava ja lujittava prosessi rakentaa yhdessä omat, yhteiset häät.Meidän mies sanoi minulle hääyön jälkeisenä päivänä, että eiköhän erota ja pidetä uudet häät, kun nämä oli niin kivat. En ole koskaan ollut näin mukavissa häissä.Se oli hienoa...PS: HK:n sinistä se syö edelleen, kuten ennen häitä ja minä pesen suurimman osan pyyksitä, koska mies on värisokea, kuten ennen häitäkin, mutta hän syö HK:ta herrana ja minä pyykkään rouvana. Hienointa on se, kun hän huutaa perääni: "VAIMOOO..."
Ei kai poikkeuksia ole vain ihan muutama? Ja kai se riippuu vähän ihmistyypistäkin. Itse täytin jo 30, mutta vaikka olisin ehtinyt naimisiin nuorempana niin tuskin olisin pitänyt "prinsessahäitä". Aikalailla samanlaiset häät olisin pitänyt kuin nytkin. Vanhemmillani ei ole varaa maksaa häitämme edes osittain ja vaikka olisikin, en sitä ainakaan vaatisi. Jos välttämättä haluaisivat osallistua niin ok.
Häihin tulee alle 50 vierasta.
Mies kokkaa (useimmin kun minä) ja osallistuu kotitöihin. Juo kyllä kaljaa, mutta niin juon minäkin...
Onhan niitä ihmisiä, jotka ovat jo pikkutytöstä haaveilleet "prinsessahäistä" ja katselleet kaupan häälehtiä vaikkei sulhasesta ole ollut tietoakaan. Hääpäivä on jokaisen tärkeä oma päivä ja kukin viettää sen tyylilleen sopivasti ja mikä itselle on tärkeää. Toivottavasti suurin syy naimisiin menossa kuitenkin on jokin muu kuin se "päivä prinsessana"...
mielestäni tärkeintä kuitenkin olisi että hääparille jää häistään "hyvä maku" suuhun ja juhla on ollut onnistunut. olivatpa ne sitten prameat prinsessahäät tai vaatimaton siviilivihkiminen.
Mistähän tuokin katkeruus taas oli lähtöisin? Ja mikä ylipäätään on syy siihen, että naisellinen aina leimataan hömpäksi ja humpuukiksi, kun taas miesten urheilun katsominen tai kaljalla käynti ei mitään hömppää ole... Onneksi kuitenkin aika monet Suomessakin osaavat ja uskaltavat arvostaa myös naisellisuutta (ei välttämättä vaaleanpunaisia rimpsuja!)
Häät ovat useimmille vieraille kai ensisijaisesti loistava tilaisuus tavata sukuun naitu uusi jäsen ja tavata muita sukulaisia ja tuttavia. Toisaalta häistä tekevät mieleenpainuvat osittain myös juuri kaikki ne hörhellykset ja hienot vaatteet, orkesterit ja ylipäätään järjestäjien vaivannäkö. Se on myös tapa kunnioittaa vieraitaan.
Niin ja seuraapa vähän palstoja. Kuinka monen häät vielä vanhemmat kustantavat??? Eivät ainakaan kokonaan.
Häät ovat ihana juhla=) Minä menen ainaki innolla sukulaisteni häihin ja olen onnellinen heidän puolestaan. Taitaa olla mennyttä aikaa se, että morsiamen isä maksaa yksin koko lystin. Hienoa, jos vanhemmat voivat osallistua. Kun on sekin vähän inhottavaa, jos on iso suku ja voi kutsua esim. vain osan tädeistä, sedistä ja enoista.
Naimisiin meno on tärkeintä. Ei siis hääjuhla, vaikka sillä sitä ikuista yhdessä oloa juhlistetaankin. Meillä oli muutama vuosi sitten lämminhenkiset pienet häät ja läsnä olivat kaikki tärkeät ihmiset, lähin suku ja parhaimmat ystävät. Ruokaa riitti enemmän ja rahaa kului vähemmän. Jäi hyvät muistot, mutta päällimmäisenä ajatus ikuisesta yhdessä olosta. Vaikka se mies joskus sohvalla lohnottaakin...