Niin kauan kuin kansat pysyvät luonnonkansoina, he ovat onnellisia ja perusasioiden äärellä. Mitä puuttui näiltä ihmisiltä Thaimaassa muutama kymmenen vuotta sitten? Älypuhelinko? Sosiaalinen media? Ei heiltä puuttunut mitään. He elivät oikeaa elämää oikeiden ihmisten kanssa yhteydessä luontoon. Länsimainen markkinatalous on tuhoamassa tuon oikean elämän lopullisesti ja tekee meistä robotteja.
https://www.youtube.com/watch?v=N6tUkzBGqx4
https://www.youtube.com/watch?v=N6tUkzBGqx4
Vastaukset 5
Vanhimmat
Nykyisin Kareneilla, siis jokaisella, on älypuhelin, jopa niissä esityksissä, joilla kuvataan kansan historiaa.
Muistan hyvin tuon videon aikakauden. Eipä tainnut olla meidänkään kylillä monella älypuhelinta tai sosiaalisen median vaatimia vempeleitä tuohon aikaan.....? Ei edes niillä kaikkein rikkaimmilla kyläläisillä?
Joo, 60 luvulla ei ollut väritelkkariakaan
70 luvun Suomessa ei paljoakaan kummempaa. Sähköt oli, puhelin, radio ja telkkari, jotka syytivät sen aikaista poliittista propagandaansa kirkon rinnalla.
Kansa vaatii leipää ja sirkushuveja. Niitä koetettiin tarjoille jotta rahvas ei villiinny eikä kapinoi.
Asuttiin kaupungin laidalla 300 asukkaan kylässä rintamamiestaloissa. Koko kylällä oli kaksi tiilitaloa tai "kivitaloa", kuten tavataan sanoa. Ei hekään mitään rikkaita olleet vaan toimeentulevia toiminimiyrittäjiä. Toki heitä kadehdittiin koska heillä oli pykälää parempi auto ja paremmat vaatteet.
Miltei kaikkien vanhemmat oli töissä jossakin tehtaassa, valimolla tai virastossa. Maanviljelijöitä oli kymmenesosa kyläläisistä. He olivat yleensä vähän tukevampia kuin me tehdastyöläisten lapset.
Meilläkin oli oma pelto tontilla. Siitä piisasi perunaa, porkkanaa, lanttua koko talveksi. Oli kasvihuonekin jossa tomaattia. Se kesti niin kauan kun me pojankoltiaiset oltiin kivitetty sen lasit hajalle. Suolakurkkuakin tehtiin omasta pellosta ja raparperiäkin oli reilusti. Oli musta ja punaviinimarjapensaat ja karviaisia. Niistä äiti teki mehuja ja kiisseleitä. Syötiin tosi terveellisesti. Lihaa ei ollut kuin kerran viikossa. Kananmunat tuli naapurin tilalta. Possua ja kanaa tuli mummolasta joskus harvakseen. Mustikat ja vadelmat käytiin poimimassa luonnosta koko perheellä.
Pieni talo ja viisihenkinen perhe. Eihän me penskat oltu koskaan sisällä. Aina ulkona. Leikittiin, kiipeiltiin, pelattiin pihapelejä ja tehtiin koiruuksia. Urheiluseuroihin kuului vain muutama kyläläinen. Köyhiä kun oltiin niin jäsenmaksuihin ja varusteisiin ei ollut rahaa, mutta omatoimisesti potkittiin palloa ja painiskeltiin jatkuvasti. Kaupungissa oli jotakin 12 peruskoulua, joista muut koulut paria lukuunottamatta kaupunkikouluja kerrostaloalueilla.
Se meidän "maalaisuus" ja jatkuva ulkona pelaaminen ja liikkuminen näkyi sitten koulujen välisissä urheilukisoissa. Dominoitiin jokaisessa lajissa muita kouluja ja "meidän kylä" poiki sittemmin useita Suomen mestareita ja Euroopan mestaruustason urheilijoita.
Puhelimen käyttö oli minimaalista. Se oli niin kallista varsinkin soittaminen toiseen kaupunkiin. Leskeksi jäänyt mutsi sai halvauksen kun sai laskun siitä kun olin salaa soittanut Helsinkiin ihastukselleni. Sähkön kanssa oltiin tarkkoja myös. Valon unohtaminen päälle oli synti. Meillä oli valopetroolilla ja puulla toimiva kaminaliesi, jolla keitettiin sapuskat aina silloin kun se oli päällä.
Kyllä se elo Suomessakin pääpiirteittäin oli sitä vielä 70 luvulla kuin oltaisiin vastikään puusta laskeuduttu.
Piti vielä sanoa että kyläkauppa oli samalla rautakauppa. Piikkilankaa, peltiämpäreitä, lapioita, talikoita, vasaroita ja nauloja möivät. Ei ollut valikoimaa. Ne oli kaikki yhtä mallia. Jakoavain, taltta ja vasara löytyi joka kodista. Putkipihtejä lainailtiin naapurustossa ja sadevettä kerättiin tynnyreihin. Porakaivo oli. Ei ollut kaukolämpöjä eikä vesi ja viemäriverkostoja. Loka-auto kävi tyhjentämässä likakaivon pari kertaa vuodessa ja sitä pöljisteltiin vieressä.
Kaivovesi maistui mudalle ja raudalle.
Muistan kun äitillä oli tilipäivä niin silloin juhlittiin ostamalla ranskanleipää, balkanin makkaraa ja kolaa. Nykyiset perusasiat oli luksusta silloin.