Omaishoitaja ja haaveet, onko niitä?

Minulla on omaishoito loppunut, kuoleman kautta.
En ole vielä ymmärtänyt asiaa, ettei tarvitse huolehtia kuin itsestään.
Raskaat omaishoitovuodet vie ihmisen, sellaiseen kummalliseen "tilaan" muutut robotiksi.
Elät kaikki asiat ns toisen kautta.

Minäkin olen paljon kotona yksinään, en koe sitä huonoksi asiaksi.
Olen itsekin vakavasti sairas. Lääkkeet vähän jatkaa elämääni.
Nukun paljon olen todella väsynyt.
Kyllä ikävä iskee välillä, vaikka oli niin raskasta om.hoitajana.
Kuolema on niin lopullinen, kuitenkin, vaikka "saattohoitoa" yli 15v.
Ehkä tässä pikkuhiljaa ymmärtää, että nyt voin tehdä mitä haluan.
Muutamien leskirouvien kanssa tavataan ja soitellaan.
Eli vertaistukea sekin.
Mutta päivä vain ja hetki kerrallansa.

Minä alkaisin viettää niitä kuuluisia ”kultaisia eläkepäiviä”.
Hyvä ystävä olisi tosi mahtava juttu, yksin ei ole hyvä olla.
Kaikkea mukavaa yhteistä puuhastelua, pientä retkeilyä omassa maassa, kivaa tekemistä olis vaikka kuinka paljon mistä nyt voi vaan haaveilla.

Silloin kun olin vielä omaishoitaja suurin haaveeni oli, että saisi viettää yhden päivän kotona aivan kaikessa rauhassa. Se toive toteutui sitten hoidettavan kuoltua.

Tietysti kuolema järkytti, mutta oli se myös vapautus. Nyt päiviä on mennyt ja on mennyt vuosia. Yhä nautin siitä, että saa olla vain itselleen niin paljon kuin haluaa. Minulla on elämä!

Mikään ei ole ikuista, ei omaishoitokaan!

Toissapäivänä laskin epätoivoisena päiviä: kymmenen päivää pakko jaksaa, sitten alkaa intervalli-jakso. Pakko, pakko, pakko, vaikka tuntui, etten jaksaisi enää tuntiakaan.

Joku taivaassa näki hätäni ja armahti minut. Minun ei tarvinnut jaksaa yhtään päivää enempää kuin mihin voimani riittivät. Ambulanssi tuli ja vei hänet pois toissapäivänä. Nyt hän odottaa saattohoidossa viimeistä noutajaansa.

Minä muutan toiselle puolelle Suomea, tyttäreni ja hänen perheensä lähelle. En tiedä, tuleeko mieheni mukaan. Aika näyttää.

Minulta omaishoito loppui. Aina kun näkee vanhoja ihmisiä tulee auttaminen mieleen.

Eli hoitovietti on vieläkin päällä.

Olen nyt vain ollut "vapaalla".

Haluaa nauttia vapaudesta ym. Silti ajatukset palaa omaishoito aikaan silloin tällöin.

Paha on olemassa, sille ei voida mitään.

Pitää vaan olla maailmassa.

Rauhallisissa paikoissa voi olla itsekseen ja pitäähän joka päiväiset asiat hoitaa.

Kaikkea hyvää nykyisille ja jo omaishoitotyön tehneille.