Onkohan kysymyksessä perinnöllinen taipumus menettää mielenkiinto elämään lähes kokonaan. Satuin samaan huoneeseen hänen kanssaan sairaalassa.
Arvostettu, työssään pidetty ammattimies hakeutui sairaalaan lapsiensa painostuksesta. Hän on lopettanut syömisen, on haluton fysioterapeutin ehdottamiin liikkeisiin.
Ei hän kauan tuolla asenteella tule jaksamaan. Lapset ja lapsenlapset eivät saa häntä aktivoitumaan. Mies sanoo että hän on ostanut perillisilleen asunnot; katsoo rauhallisesti, ettei enää halua elää pitempään.
Niinpä. Kenelläkin oma maailmankatsomuksensa. Minkäs sille yhteiskunnan palveluksien tarjoajatkaan mitään voisivat?
Arvostettu, työssään pidetty ammattimies hakeutui sairaalaan lapsiensa painostuksesta. Hän on lopettanut syömisen, on haluton fysioterapeutin ehdottamiin liikkeisiin.
Ei hän kauan tuolla asenteella tule jaksamaan. Lapset ja lapsenlapset eivät saa häntä aktivoitumaan. Mies sanoo että hän on ostanut perillisilleen asunnot; katsoo rauhallisesti, ettei enää halua elää pitempään.
Niinpä. Kenelläkin oma maailmankatsomuksensa. Minkäs sille yhteiskunnan palveluksien tarjoajatkaan mitään voisivat?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mitä sinä höpötät ? Ihan outoja.
Ymmärrän hyvin kyseisen henkilön kyllästymisen elämään,
samaistun henkilöön,
köyhänä kipeenä väsyneenä eläkeläisenä elämä ei enään kiinosta,
varsinki jos jälkeläisetkää ei enää välitä omista vanhemmistaan,
ja yhteiskuntaki suhtautuu nuivasti hoitojen suhteen,
on tullu selväksi,
me suuret ikäluokat olemme yhteikunnalle riesa,
ei mieltä ylennä kun kokee olevansa toisenluokan kansalainen,
Tarinan mies tuskin on köyhä; " ... hän on ostanut perillisilleen asunnot ... ". - Nm. Luki-luki
oletitko että seuraava vastaajaki olisi oikeesti köyhä,
voi olla jopa rikkaampi,
elämänhalu ei ole siitä riippuvainen
kuinka paljon on ennakkoon on tehny lahjotuksia,
ihminen on nääs erehtyväin,
Mitähän tähän maallinen mammona yleensä kuuluu? Aloittajan esimerkki oli vain turvannut jälkeläistensä elämisen mahdollisuuksia asunnon muodossa.
Mutta muuten luonnolliseen asiaan suhtaudutaan melko nuivasti, kuin ymmärtämättöminä. Miksi ei joku saisi olla elämään väsynyt, ei syö jos ei maita, ja on valmis vielä luovuttamaankin?
Jokaisen omaa tahtoa pitää kunnioittaa loppuun saakka, ja kun ei kykyne ilmaisemaan itseään, on hoitotahto puolestaan puhujana.
"Jokaisen oma tahto" on sangen ailahtelevainen aihe. Se on jotensakin metkaa, että ihminen toivoo loppuunsa asti. - Nm. Yhtä kuin rukous
Sitten kun henkensä heittää on täysin toisten armoilla , ei siinä oteta sun toivomukset huomioon , hautajaisista, musiikista tai miten ja minne sinut haudataan , jos nyt et ole itse etukäteen kaikki järjestänyt .-
Raskaita on palstalaisten mietteet,
loppu on lähellä meillä kaikilla,
luoja meitä armahtakoon,,,,,,
Yksinkertaiseen kysymykseen yksinkertainen vastaus.
Vaihda miesnimikkeen tilalle uros ja homma on siinä.
Selkokielellä sanottuna, kun mies huomaa hommansa tehdyksi ja havaitsee, että häntä ei enää tarvita ja ymmärtää, että oikeastaan hän on vain säälin ja äksyilyn kohteena sellaiseltakin taholta, joka aiemmin oli rakas ja kultainen ja kun siihen lisätään vielä tunne, että kaikki on jo nähty, eikä mitään uutta mukavaa ole odotettavissa, niin siinä se.
Oikeastaan olisi oikein, jos miehille tuossa vaiheessa annettaisiin resepti, jolla saisi apteekista pillerin, jolla homman voisi hoitaa nopeasti ja kivuttomasti, ettei tarvitsisi itseään kiduttamalla lopettaa.
Ajatelkaa, mikä säästö yhteiskunnallekin.
Kyllä niitä pillereitä voisi naisillekki jakaa, ei yksin miehille,
ei mummot halua senkummemmin kitumalla kuolla,
tasa-arvo siinäki suhteessa,