patologisenvalehtelijan kanssa naimisissa? Jos, niin miten sait selville kyseisen ihmisen taipumuksen ja miten olet selvinnyt kokemuksesta?
Itseäni on jäänyt huvittamaan koko asia. Tosin se vei luottamuksen toisiin ihmisiin, mutta tässä vaan mennään.
Itseäni on jäänyt huvittamaan koko asia. Tosin se vei luottamuksen toisiin ihmisiin, mutta tässä vaan mennään.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ehkä patologinen valehtelija on liian vahva diagnoosi. Ihan tavallisen valehtelijan kohtasin avioliiton loppuvuosina. Kun oli naisia ja minä epäilin niin olin vainoharhainen hullu, jonka pitää mennä hoitoon. Yksi mieheni naisystävä lähetti minulle jopa artikkelin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Se on minulla vieläkin jossakin laatikon nurkassa. Tämän kokee kuulemma useat naiset, sain tietää sen vasta myöhemmin, että sairaaksi leimaaminen on tyypillistä.
Sitten kun tavattiin haettaessa yhteisestä kodista tavaroita, hän vasta kysyi: Miten sinä tiesit. Hän oli uskonut pystyvänsä pettämään salaa.
Selvisin: Peloissaan varmaan oli itsekin, valheita keksi, ei minua rakastanut ja halusi päästä eroon. Sitä voisi kysyä, miksei vain voi istua ja sanoa, lopetetaan. Miksi pitää kiertää ja kaartaa. Ilmeisesti vain rohkeus puuttuu, jotenkin uskon että mies oli itsekin pettynyt että avioliitto hajosi, mutta ei tunteita kannata pakottaa.
Ymmärrän nyt häntä täysin, oltiin aika erilaisia, tylsä olisi vanhuus ollut yhdessä, luultavasti molemmilla olisi ollut oma elämä. Hyvä ratkaisu, vaikka silloin kovin kirpoi.
Tässä yksi valheen muoto, pari muutakin olen kokenut ihan eri taholta, ehkä jonakin päivän kerron ne. Voihan sitä menneitä kerrata.
Naapuri.
Tosin, koko perhe hitonkovia valehtelemaan. No, net lestaateja, kun elelevät valheessa, ehkä eivät siksi ole rehellisyyteen taipuvaisia.
En tiedä, kuin net pärjäilee keskenään, mutta jotenkin ärsyttävää, kun ei oikein mistään voi puhua, kun aina pitää epäillä. Onneksi nyt ei kovin paljoa ole kanssakäymistä, se vähäinenkin rasittavaa..Kärynneet monet kerrat, sitten tappelukset . Net ei ole ruudinkeksijöitä, kai sopivat keskenään, mitä pitää kenenkin sanoa. Itepäisyys kummastuttaa, munanneet itteään aika laajasti.
Tullut tulokseen vähäisellä älykkyysosaamäärällä varustetut ihmiset valehtelee runsaasti, normaaliälyiset osaavat toimia niin, että valehtelemaan ei joudu.
Itellä siis lähinnä kokemuksia muuten, kuin perhepiiristä. Voihan se olla hankala perhe-eloa, jos himassa patologinen tapaus.
=DW=
poliitikko asuu lähellä
vieressä itse asiassa
saanut laskujeni mukaan 2 miljoonaa palkkaa veronmaksajilta
kansakoulu ei osaa kertotaulua saunassa kokeiltiin nauriskeli
on pitänyt kalua kädessä muttei koskaan Marxin pääomaa
mutta on vasliitossa
itse on kouluttamaton poika on vaimo on
valehtelee hoitavansa vaimoaan ja että koulutus on tärkein voimavara
ei osaa englantia ei ruotsia ei Suomen historiaa
saanut noin kaksi miljoonaa palkkaa veronmaksajilta potkii palloa mielellään ja välttelee koska ei osaa mitään
Sellaista se elämä on, mutta jotain se osaa , jopa sinäkin sen kerroit osanneen. ;)
https://youtu.be/6X7Sx62plCw?list=RD6X7Sx62plCw
Uuno Turhapuro, olkoonkin että fiktiivinen hahmo, on valehtelunikkari.
En enää jaksa katsoa. Spede on kerännyt herkullisesti tämän hahmon 'luonteeseen' selittelyn mestaruuden.
Sinisilmäisen ja vaaleanpunaisia laseja käyttävän ei suo tällaiseen törmäävän.
No. Asioiden selittäminen itselleen parhain päin on inhimillistäkin.
Beng
Kyseistä asiaa täytyykin selittää itselleen parhain päin, että jotenkin selviää siitäkin elämästä, kun on jostain syystä sellaiseen joutunut. Vaikka se onkin rankkaa, kun ei voi mihinkään luottaa ja kuitenkin joutuu kuuntelemaan muiden ihmisten ihailevia kommentteja omasta "ihanasta" elämästään.
Jos noin ikävästi on käynyt, että tullut valinneeksi ko. kumppanin, niin kenen syy?
Luonnevikahan valehtelu on, mielestäni: kyvyttömyys elää elämää rehellisesti karvoineen päivineen.
Täällä oli aiemmin ketju, missä kirjoitettiin siitä, että perheen asiat pidettiin meidän lapsuudessamme ja nuoruudessamme todella perheen asioina. Jos joku on joutunut salailemaan dokailua, väkivaltaa, varattomuutta, nälkääkin, miten voi oikeastaan olettaa siitä pääsevän eroon. Siitä voi kehkeytyä ihan oma perhepolitiikkansa yksikön sisällä. Tavallaan luovaa: näyttelemistä.
Itse en siedä valehtelua yhtään, enkä siitä juurikaan ole joutunut kärsimään. Mutta tässähän se. Voiko tietää satavarmasti, että toinen ihminen tarkoittaa, mitä puhuu tai tekee, mitä kertoo.
Luottamus. Bona fides.
Noita esim. ilmitulleista kaksoiselämäjutuista lukiessa tulee tunne, että, miten joku ilkeää, miten joku ei kunnioita toista ja mistä moisen mallin toiminnalleen on saanut.
Toinen tuore uutinen, että Suomessa on käytetty lähes kolmea tuhatta lasta hyväksi. Ilmitulleita. Entäs jos luku on moninkertainen? Missä ne siat piileskelevät? Toivottavasti eivät äitinsä tai vaimonsa helmoissa!
Beng
Patologisesta valehtelijasta ei ole kokemusta, mutta olen ollut parisuhteessa narsistin kanssa, ja narsistihan elää koko ajan valheessa suhteessa itseensä ja muihin.
Minulla kesti vuosia selvitä tuon suhteen aiheuttamista traumoista, narsistihan syyttää kaikesta aina muita, valehtelee mustan valkoiseksi, ym., omassa erinomaisuudessaanhan ei voi olla mitään vikaa. Luottamuksen toiseen sukupuoleen tuo kokemus vei varmaan loppuiäkseni, vaikka toki tiedän että pitäisi voida luottaa, eivät kaikki suinkaan ole narsisteja.
Eihän se ihmisen elämä ole kenenkään syy! Jos syyllistä hakee itsestä tai toisesta, niin eihän sitä pääse eteenpäin ollenkaan. Kuka sen tietää, miten ne ihmisen elämät kulkevat?
Itse sain selville valehtelutaipumuksen aika ajoissa ja osasin oman elämäni sen mukaan järjestää, enkä välittänyt, mitä toinen puuhasi. Tosin se toi eteen kaikenlaista, eikä elämä koskaan ollut onnellista ja turvallista suhteessa toiseen. Muuten oli kyllä kivaa ja sattui ja tapahtui.
Sääliksi kävi kaikki muut, jotka uskoivat hänen juttujaan ja ottivat ne todesta. Mutta ei kukaan olisi uskonut kuitenkaan, vaikka kuinka olisin varoitellut. Patologinen valehtelija kun osaa olla todella uskottava ja antaa hyvin luotettavan vaikutelman.
Luottamus kyllä itseltä on mennyt, eikä sitä ole rakentaneet muutkaan ihmissuhteet, joihin olen törmännyt. Aina täytyy olla vähän varpaillaan!
--kaukana kavala mailma - kyllä minusta ainakin jatkuva sairastelu kaikkien vammojen ohella kolmivuorotyöläisenä enmpikin riisti ihmisyyttä kuin mitään antoi - koskaan . Jatkuvaa ylikuormitusta koko avioliittokin......ja alati maallisista mammononoistaan rähisevä sukukin läsnä - tavoilla jos toisillakin - osalla aina myös huumeet ja päihteetkin elämän rasitteena.
Siinä sen näkee! Ei aina ja kaikilla ole kivaa. Kenen ”syy”? Kuka sen kertoo?
-homouilu ja lapsi-avioliitot oli vielä y1960-luvulla r ikoslakiin kirjattuja asioita - ala- ikäisten vammaistenkaan raiskauksia ei noteerattu mitenkään kuin . ylensäkään lasten raiskauksia - säälimättomien hyväksikäyttöjen ohella
"Anonyymi"
Niinpä syntyikin silloin aina tarvittava määrä Kanta-Suomalaisia lapsia.
Pitäisiköhän meillekin antaa taas oikeus raiskata? :)
H.