Onko täällä kokemusta väärän alan/opiskelupaikan tajuamisesta jo varhain opiskellessaan? Mitä teitte ja mitä ajatuksia se herätti?
Kokemuksia siirtohausta tai täysin uusista pääsykokeista tms. ? :)
Myös myöhemmin tai vaikka vasta työelämässä alaa vaihtaneet voivat mielellään kertoa omia kokemuksiaan.
Kokemuksia siirtohausta tai täysin uusista pääsykokeista tms. ? :)
Myös myöhemmin tai vaikka vasta työelämässä alaa vaihtaneet voivat mielellään kertoa omia kokemuksiaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Omituinen ohje:
Aikoinaan oli ainakin keskikuolun viimeisellä luokalla tavallaan ylimääräiset? oppitunnit nimikkeellä: " Ammatintin valinnan ohjaus"
Vaikuuti silloin hyvältä ja mielenkiintoiselta, Etenkin kun kouluttajat olivat vierailevia tähtiä, niihin tavan opettajiin ("vanhoihin pieruihin") verrattuna!
Oli luentoja, testauksia, keskusteluja ja kolmessa kiinnostavassa työpaikassa saattoi käydä pienellä samanhenkisellä porukalla tutustumassa työelämään!
Se oli mielestäni hyvä asia, että kehoittivat tulemaan käymään vielä myöhemminkin toimistossaan, jos siltä tuntuu, että harjoittelupaikan jälkeen tai muuten on ns. homma vielä hakusessa!
Ja minähän kävin! Ohjaaja penkoi arkstostaan minua koskevat paperit ja tutki niitä aikansa! Vastaus oli sitten aika erikoinen, jopa mielestäni kummallinen:
"Sinähän oikeastaan voit ryhtyä mihin ammattiin vaan!"
Niinpä sitten valitsin mielestäni parasta. Tietysti!
Ensimmäinen ammatti tuli opiskeltua vaikka en tiennyt juurikaan mistä niissä töissä on kyse. Vähän niin kuin lähtisit opiskelemaan rakennekynsien tekemistä kuvitellen kyse olevan rakennusalasta. Sinne nyt vaan pääsi silloin haku oli muuallekin.
Luulin, että pintakäsittely liittyy kasvojen ehostukseen ja hain pintakäsittelyalan perustutkintoon. Opintojen alettua minulle selvisi, että kyse oli jostakin aivan muusta, joka ei millään tavalla liity kosmetologin työhön. En keskeyttänyt opintoja. Nyt olen sisustussuunnittelija ja tienaan mukavasti.
Aika moni on varmasti tajunnut asian jo opiskellessa. Ja paljon meillä on niitäkin, jotka ovat valmistuneet ylikoulutetuille aloille ja opiskelleet sen jälkeen uuden ammatin tai tehneet koko aikuisikänsä muita töitä.
Korkeakoulu opiskelijatkaan eivät monesti saa omalta alaltaan töitä. Mutta opiskeluaikana hankittu työkokemus joltain muulta alalta on poikinut töitä lopunelämäkseen.
Itse en tiennyt 16 vuotiaana mitä halusin opiskella ja ajauduin yhteishaun jälkeen ylikoulutettavalle alalle, jonka ainoa tarkoitus oli kerätä ammattikoululle rahaa valittujen opiskelijoiden muodossa. Rahalla nekin koulut pyörii. Eikä tärkeintä aina ole se että opetetaan sitä mitä tarvitaan, vaan se, että turvataan näillä turhilla ylibuukatuilla aloilla vähemmän kiinnostavat ja enemän tarvittavat ammattialat.
Itse lopetin koulun.
Ja sen jälkeen opiskelin kaksi uutta ammattia. Tai no tätä nykyistä vasta opiskelen, tai yritän. Mutta joka paikassa minut passitetaan tekemään vain sitä mitä jo osaan, edellistä ammattiani.
Seurauksena tähän lopetan tämänkin opiskelun kesken.
Jos olet opiskelija joka tuntee opiskelevansa väärää ammattia on mahdollista vaihtaa alaa, jos olet toisen asteen opiskelija. Yhteys opoon tai vastaavaan.
Korkeakoulussa taas voit hankkia niitä pisteitä vaikka työttömänä, mutta jos haluat vaihtaa alaa on se monimutkaisempi juttu. Enkä niistä itse tarkemmin tiedä. Ammattivalinta psykologillakin voi käydä tai etsiä ja miettiä oppisopimuspaikkoja.
Jokaisen koulu voi keskeyttää, mutta jos keskeyttää ja on tie jo seuraavaan opimtopolkuun. Siihen saa apua, koulun henkilökunnalta, oppiopimustoimistosta tai työkkäristä.
Minä älysin vasta lähes 30 työvuoden jälkeen! Sitten järjestin niin, että pääsin opiskelemaan 48-vuotiaana alaa, josta olin kiinnostunut. Olisi pitänyt keskikoulun perusteella jo älytä. Olin silloin erittäin hyvä tekemättä mitään kasviopissa. Muiden aineiden jouduin tekemään töitä.
Sitten pääsin ammattikorkeaan opiskelemaan ympäristönhoidon agrologiksi. Ja en ole ollut koskaan niin hyvä koulussa kuin siellä.