Kun kaatuu kaikki elämää kannattavat tukipilarit!

Ajattelin aikoinaan ,kuinka mummoni kesti menettäessään kaksi poikaansa sodassa.
Nyt minä olen sen tehnyt,eikä ole edes sotatilanne.
Joskus yön hiljaisin hetkinä mietin,mitä olen äitinä tehnyt väärin?
Vanhin tyttäreni kokee vääryyttä,että äiti elää vielä.
Hän olisi joutanut jo kuolemaan sensijaan,kun hänen keuhkosyöpään kuollut isänsä aikoinaan?
Joskus tuntuu,olisko ollut parasta kuolla silloin kun Helsinkiä pommitettiin ja minut tuotiin tänne landelle?

75 kommenttia

Vastaukset

  • Raskaita ajatuksia, joiden syitä on toisten mahdoton tietää. Jos välit lasten kanssa on noin huonot, voi syy todella olla myös itsessä. Miten monet ajattelemattomat vanhemmat purkavatkaan kiukkuaan ja aviopettymystään syyttömiin lapsiinsa, näin vaurioittaen heidän rakkauden tunteitaan molempia vanhempiaan kohtaan.
    Monilla vanhemmilla itsellään saattaa olla henkisiä vammoja, jotka tyypistä riippuen, panevat silmittömästi haavoittamaan purkaessaan omia pettymyksiään ja kiukkuaan.
    Lasten oikeutta kokea asiat omalta kantiltaan, pitää voida jo tässä iässä ymmärtää.

    • Noinkin voisin ajatella asian olevan anonyymi?
      Rakastuin niinsanotusti renttuun!
      Mieheni oli naistennaurattaja ja pyrkyri sillä alalla?
      No kun olin kolme lasta synnyttänyt tälle naisankarille ja samanaikaisesti hänellä oli myöskin nainen siunatussatilassa maailmalla,niin äitini kehoitti minua eroamaan ja sen tein.
      Poikani olivat huojentuneita tilanteesta,mutta tyttäreni haikaili isänsä perään.
      Tosin lapseni eivät edes hautakiveä isänsä haudalle hommanneet,tytäreni osti 900mk maksavan kiven kyllä koiransa haudalle.

      Tuntematta todella taustoja,on aika vaikeaa asettua siihen aman rooliin?
      Enkä sitä edes pyydäkkään,leiviskäni yksitoista vuotta yksinhuoltajana kyllä hoidin omastamielestäni kunniakkaasti!

      Lasteni etu on ollut aina,ennen omaa etuani,joten surua tunnen ja surua kannan menetyksistäni.
      Poikani tämä reilu kuukausi sitten kuollut tapettiin Järvenpäässä työmatkallaan,
      Täysin tuntematon pojalleni ja poikani hänelle,siis iski nyrkillä ohimoon ja se oli siinä sen elämän loppu

    • Ja vielä sinulleAnonyymi!
      Sinä tunnet minut avoimesti,näät kuvani,näät elämänkertomukseni
      Sinä täällä seuhdot,että kuinka minun tulisi olla sitä ja tätä.
      Jos tarvitsen amattiapua,ehkä osaaaan hakea sitä kunnalliselta sektorilta ja kaada vain omaan lasiisi ,ama mukana kekkereissä

    • Ihmetellä täytyy!
      Jos sinä sieltä norsunluutornistasi näet tänne minun rantatilalleni noi kauskatseisetajatelmasi ihmetellä täytyy,minkätähden meille on tietokoneet keksitty?

  • Rituliini! Kirjoitukseni katkeaa viruksen takia milloin hyvänsä. Yritän kuitenkin lähettää sinulle lämpimät osanottoni.
    Syyllistäminen ja syyn etsiminen on aina hyödytöntä. Yritä muistaa ne hyvät ajat, palaa lapsuusaikaan ja lämpimiin kesiin.
    Voimia sinulle.
    Terveisin Makriina

    • Kiitos Makriina2!
      Alan tästä pikkuhiljaa näkemään jo sinne seesteiselle puolellekin.
      Järvelle,kun menen tuntuu,kuin olisin lähempänä menetettyjä rakkaitani?
      Joku laulaakin,että menin parvekkeelle nukkumaan,että lähenpänä oisi Hän!
      Minä todella tiedän Makriina2 että sinä olet todella mukana aidosti tässä menetyksessäni,kiitos ja haleja ama

    • Yritän esittää selviytyjää!
      En sitä ole!Kuka äiti olisi?
      Olen todella rikki! Vain se että aurinko nousee idästä on tosiasia

    • Luin tänään autoa huollosta odotellessa vanhaa lehteä, jossa yli 70 naisihminen kertoi oman tarinansa: yli 30 vuotta sitten kuoli poika lapsena liikenteessä ja tällä vuosikymmenellä tyttären perhe auto-onnettomuudessa.

      Isoäiti ei voivotellut osaansa vaan kertoi, miten hän selvisi; puhui, osallistui, opiskeli ja kirjoitti kirjan tutkimuskohteestaan. Hän jatkoi elämää ja selvisi, vaikka ei koskaan unohdakaan. - Nm. Ei jäänyt tuleen makaamaan

    • Anonyymi kirjoitti:

      Luin tänään autoa huollosta odotellessa vanhaa lehteä, jossa yli 70 naisihminen kertoi oman tarinansa: yli 30 vuotta sitten kuoli poika lapsena liikenteessä ja tällä vuosikymmenellä tyttären perhe auto-onnettomuudessa.

      Isoäiti ei voivotellut osaansa vaan kertoi, miten hän selvisi; puhui, osallistui, opiskeli ja kirjoitti kirjan tutkimuskohteestaan. Hän jatkoi elämää ja selvisi, vaikka ei koskaan unohdakaan. - Nm. Ei jäänyt tuleen makaamaan

      Aika auttaa, mutta kun tapahtumasta on kulunut vasta vähän aikaa, niin ihminen on vereslihalla. Heti ei pysty harrastamaan ja osallistumaan.
      Usein käy niin, että ensimmäisinä surun päivinä osanottoa tulee omaisilta ja naapureilta, mutta sitten arkaillaan yhteydenpitoa. Sureva saattaa jäädä yksin jo viikon-parin kuluttua, eikä kukaan enää lähesty.
      Pelkäämmekö häiritsevämme?
      Emmekö osaa kohdata surevaa läheistämme.

    • Noin varmasti on. Meitsin pani kirjoittamaan anonyymi 12.7. klo 3:25, koska jotkut jäävät suruunsa kiinni eivätkä jatka omaa matkaansa. Sureva(kaan) ei voi / saisi jäädä odottelemaan, että joku tulisi vaan hänen(kin) on lähdettävä osoittamaan ympäristölleen, että kaipaa ja tarvitsee apua, tukea ... tai vain seuraa.

      Osaamisjuttu tosin sekin. - Nm. Suruton

  • Minusta taas syyn löytyminen avaa ymmärrystä kaikkien osapuolten kesken. Kun tulehtuneet välit purkautuvat paineen alla, voihan molemmin puolin tulla harkitsemattomia lausuttua!
    Ei se tietenkään kaikille ole ominaista, mutta pitää yhteenottojen jälkeen osata panna turhat ylilyönnit niille kuuluvaan mitättömyyteen!
    Anteeksianto omassakin mielessä jo auttaa, sitten voikin painaa muistot paranemaan villakäärellä!

    • Sisko puhuu täyttä asiaa!
      Kiitos sini.sirkku!
      Toi villakääre muistojen ympärille on niin hyvä juttu,että pakko jo alkaa jo hymyilemään!
      Luojankiitos minulla on teidät ystävät jakamassa tätä tuskaa ja musiikki,jota kuuntelen todella paljon.
      Minulla on radio auki yölläkin,vaikka nukkumatin följyssä olenkin?

    • rituliini_38 kirjoitti:

      Sisko puhuu täyttä asiaa!
      Kiitos sini.sirkku!
      Toi villakääre muistojen ympärille on niin hyvä juttu,että pakko jo alkaa jo hymyilemään!
      Luojankiitos minulla on teidät ystävät jakamassa tätä tuskaa ja musiikki,jota kuuntelen todella paljon.
      Minulla on radio auki yölläkin,vaikka nukkumatin följyssä olenkin?

      Näin on minullakin (radio), tosin hiljaisella ja joskus ärsyttää, kun on joku ohjelma, jossa on puhelimen hälytys ääni, niin totta`kai siihen herään.

      Yritin kopsata sinulle tuota Jenni Vartiaisen levyä, "Missä muruseni on", mutta eihän se minulta onnistunut tänään, eikä ehkä huomennakaan, mutta kyllä Sinä itse osaat sen hakea.

      Olen lukenut tuolta "murhamysteerit" palstalta siitä jutusta, jossa oli myös kuva siitä tappajasta, joka oli tosin myös jossain IP-lehdessä. Todella on karmaisevaa tämä nyky maailman meno tuolla , onneksi minusta kaukana.

      Eipä kuitenkaan kaukana minustakaan, kun serkuni sai sairauskohtauksen ja ajoi "jorpakkoon" siis päin puuta ja kuoli äskettäin, kuten veljeni vuosia sitten, mutta oli juovuksissa, joten Jumala ei häntä armahda, vain miten se menikään?

      Nyt olet sitten Ritulini tyttäresi "turvassa" kaksine asuntoinesi, kun minä taidan olla myös kahden asunnon loukussa tuon hiivatin Espoon kiinteistön vuoksi?

      On tämä niin tätä, jos ei olekaan sairauden valittamista ja haukkumista yleiseen terveyden huoltoon, jotka ainakin minun kunnassani toimivat hyvin, niin sitten tulee tällainen "äkki kuolema" ja oletkin kiinteistön omistaja ja nyt täytyisi päättää, mitä sille tehdään?

      Nyt vain mietintä myssy päähän ja aivan hyvä ratkaisu onkin näkyvissä, mutta mutta, minä en halua mitään perintöä sieltä, joten omaisuuden jaomkin on oltava tasa suhatinen perillisiin nähden.

    • Anonyymi kirjoitti:

      Näin on minullakin (radio), tosin hiljaisella ja joskus ärsyttää, kun on joku ohjelma, jossa on puhelimen hälytys ääni, niin totta`kai siihen herään.

      Yritin kopsata sinulle tuota Jenni Vartiaisen levyä, "Missä muruseni on", mutta eihän se minulta onnistunut tänään, eikä ehkä huomennakaan, mutta kyllä Sinä itse osaat sen hakea.

      Olen lukenut tuolta "murhamysteerit" palstalta siitä jutusta, jossa oli myös kuva siitä tappajasta, joka oli tosin myös jossain IP-lehdessä. Todella on karmaisevaa tämä nyky maailman meno tuolla , onneksi minusta kaukana.

      Eipä kuitenkaan kaukana minustakaan, kun serkuni sai sairauskohtauksen ja ajoi "jorpakkoon" siis päin puuta ja kuoli äskettäin, kuten veljeni vuosia sitten, mutta oli juovuksissa, joten Jumala ei häntä armahda, vain miten se menikään?

      Nyt olet sitten Ritulini tyttäresi "turvassa" kaksine asuntoinesi, kun minä taidan olla myös kahden asunnon loukussa tuon hiivatin Espoon kiinteistön vuoksi?

      On tämä niin tätä, jos ei olekaan sairauden valittamista ja haukkumista yleiseen terveyden huoltoon, jotka ainakin minun kunnassani toimivat hyvin, niin sitten tulee tällainen "äkki kuolema" ja oletkin kiinteistön omistaja ja nyt täytyisi päättää, mitä sille tehdään?

      Nyt vain mietintä myssy päähän ja aivan hyvä ratkaisu onkin näkyvissä, mutta mutta, minä en halua mitään perintöä sieltä, joten omaisuuden jaomkin on oltava tasa suhatinen perillisiin nähden.

      "omaisuuden jaomkin on oltava tasa suhatinen perillisiin nähden"

      Vastaan itselleni, koska jouduin tuonne "merkkikokoelmaan" ja huomasin myös tuon virheen "jaommikin", no olkon, Taas odottaa joku liikenne peli, mutta Kristiinahan minä olen, mutta ilmeisesti rekisteröimäni niki täytyisi vahvistaa?

    • Anonyymi kirjoitti:

      Näin on minullakin (radio), tosin hiljaisella ja joskus ärsyttää, kun on joku ohjelma, jossa on puhelimen hälytys ääni, niin totta`kai siihen herään.

      Yritin kopsata sinulle tuota Jenni Vartiaisen levyä, "Missä muruseni on", mutta eihän se minulta onnistunut tänään, eikä ehkä huomennakaan, mutta kyllä Sinä itse osaat sen hakea.

      Olen lukenut tuolta "murhamysteerit" palstalta siitä jutusta, jossa oli myös kuva siitä tappajasta, joka oli tosin myös jossain IP-lehdessä. Todella on karmaisevaa tämä nyky maailman meno tuolla , onneksi minusta kaukana.

      Eipä kuitenkaan kaukana minustakaan, kun serkuni sai sairauskohtauksen ja ajoi "jorpakkoon" siis päin puuta ja kuoli äskettäin, kuten veljeni vuosia sitten, mutta oli juovuksissa, joten Jumala ei häntä armahda, vain miten se menikään?

      Nyt olet sitten Ritulini tyttäresi "turvassa" kaksine asuntoinesi, kun minä taidan olla myös kahden asunnon loukussa tuon hiivatin Espoon kiinteistön vuoksi?

      On tämä niin tätä, jos ei olekaan sairauden valittamista ja haukkumista yleiseen terveyden huoltoon, jotka ainakin minun kunnassani toimivat hyvin, niin sitten tulee tällainen "äkki kuolema" ja oletkin kiinteistön omistaja ja nyt täytyisi päättää, mitä sille tehdään?

      Nyt vain mietintä myssy päähän ja aivan hyvä ratkaisu onkin näkyvissä, mutta mutta, minä en halua mitään perintöä sieltä, joten omaisuuden jaomkin on oltava tasa suhatinen perillisiin nähden.

      Haleja Kristiina23!
      En koskaan olisi luullut,että joudun tämän tuskan kokemaan?
      Kiitos krisu myötäelämisestä,soita jos vielä muistat?
      Se tuska,se vääryys jota koen,toivon että voin jonain päivänä nähdä toivona,en menetyksenä.
      Rakas lapseni oli minulle onni omistaa Hänet ja juuri Hänet!

    • Kiitos Rituliini, että vastasit, koska myötäelämisen tuskaa kyllä tunnen puolestasi minäkin.

      Arvaappa vain, kun tänään melkei poltin käämini, kun soitin meidän yhdelle naapurille Espoosta, joku Laestaadi, uskovainen, jolla on 7- lasta, niin kuvittelin, että hän olisi valmis ostamaan sen meidän Espoon kiinteistön, jossa on asuinkelpoinen talo ja melkein 3000. nel tonnti, jolle voi rakentaa vaikka kaksikin taloa, mutta hänen hinta-arvionsa meni kyllä "reisille" mielestäni.

      Hänen tarjouksensa oli, olisiko sitten 100.000,-€, johon kyllä sanoin heti, että unohda, kunnes laitat tuon ykkösen paikalle kolmosen!

      Näin ei ole uskovaisten tavarat viellä jaossa tuohon hintaan, mutta oli kyllä kaveri jotenkin sovinnollinen, että mietitään viellä? Mitä miettimistä siinä on, kun olettaa, että me olemme niinrahapulassa, etä hän voi nyt netota hyvät voitot itselleen, mutta minun mielestäni hapantukoon se talo, koska tonttihan siitä ei katoa.

      Kuunellaan sitä Jenni Vartiaisen laulua "Missä muruseni on", koska joku varmasti osaa sen tänne laittaa ja löytyyhän se hakemalla, mutta itse en jaksa näitä kopioi, liitä toimintoja tehdä.

    • Kristiina23 kirjoitti:

      Kiitos Rituliini, että vastasit, koska myötäelämisen tuskaa kyllä tunnen puolestasi minäkin.

      Arvaappa vain, kun tänään melkei poltin käämini, kun soitin meidän yhdelle naapurille Espoosta, joku Laestaadi, uskovainen, jolla on 7- lasta, niin kuvittelin, että hän olisi valmis ostamaan sen meidän Espoon kiinteistön, jossa on asuinkelpoinen talo ja melkein 3000. nel tonnti, jolle voi rakentaa vaikka kaksikin taloa, mutta hänen hinta-arvionsa meni kyllä "reisille" mielestäni.

      Hänen tarjouksensa oli, olisiko sitten 100.000,-€, johon kyllä sanoin heti, että unohda, kunnes laitat tuon ykkösen paikalle kolmosen!

      Näin ei ole uskovaisten tavarat viellä jaossa tuohon hintaan, mutta oli kyllä kaveri jotenkin sovinnollinen, että mietitään viellä? Mitä miettimistä siinä on, kun olettaa, että me olemme niinrahapulassa, etä hän voi nyt netota hyvät voitot itselleen, mutta minun mielestäni hapantukoon se talo, koska tonttihan siitä ei katoa.

      Kuunellaan sitä Jenni Vartiaisen laulua "Missä muruseni on", koska joku varmasti osaa sen tänne laittaa ja löytyyhän se hakemalla, mutta itse en jaksa näitä kopioi, liitä toimintoja tehdä.

      Kiitos Krisu!
      Todella ymmärrän,olet ystävä,mutta kuolutta,tapettua poikaanini sinäkään et voi eläväksi herättää?
      Me voimme tuntea tuskaa vain sanoilla,emme voi asettua sen surevan ihmisen sisälle,emme voi elää sitä todellisuutta,jota ko henkilö tuntee?
      Se raastavatuska asuu vain meidän perhemme sisällä,hänen poikansa,hänen sisarustensa ja äitinä minun. Minkätähden joku tuntematon nuori ihminen aiheuttaa tämän tappamal hänelle täysin tuntemattoman ihmisen?

      Olen öisin miettinyt,mitä ajattelee äiti,jonka poika teki tämän hengenriiston? Kumpi meistä äideistä kärsii eniten?

    • rituliini_38 kirjoitti:

      Kiitos Krisu!
      Todella ymmärrän,olet ystävä,mutta kuolutta,tapettua poikaanini sinäkään et voi eläväksi herättää?
      Me voimme tuntea tuskaa vain sanoilla,emme voi asettua sen surevan ihmisen sisälle,emme voi elää sitä todellisuutta,jota ko henkilö tuntee?
      Se raastavatuska asuu vain meidän perhemme sisällä,hänen poikansa,hänen sisarustensa ja äitinä minun. Minkätähden joku tuntematon nuori ihminen aiheuttaa tämän tappamal hänelle täysin tuntemattoman ihmisen?

      Olen öisin miettinyt,mitä ajattelee äiti,jonka poika teki tämän hengenriiston? Kumpi meistä äideistä kärsii eniten?

      Poliisi soitti ja kysyi vaatimuksiani tältä tappajalta!
      Voiko sitä tuskaa,niitä valvottuja öitä ja sitä tuskaa laskea edes rahassa?
      Olis minullekin terapiaa 14 kilometrin päässä,kun maksan omavastuun 50.€
      No sillä rahalla saan saunakaljat ja muistan poikani,jota terapeutti ei koskaan edes nähnyt?

    • rituliini_38 kirjoitti:

      Kiitos Krisu!
      Todella ymmärrän,olet ystävä,mutta kuolutta,tapettua poikaanini sinäkään et voi eläväksi herättää?
      Me voimme tuntea tuskaa vain sanoilla,emme voi asettua sen surevan ihmisen sisälle,emme voi elää sitä todellisuutta,jota ko henkilö tuntee?
      Se raastavatuska asuu vain meidän perhemme sisällä,hänen poikansa,hänen sisarustensa ja äitinä minun. Minkätähden joku tuntematon nuori ihminen aiheuttaa tämän tappamal hänelle täysin tuntemattoman ihmisen?

      Olen öisin miettinyt,mitä ajattelee äiti,jonka poika teki tämän hengenriiston? Kumpi meistä äideistä kärsii eniten?

      Minä valvon,minä ajattelen!
      Henkirikos on sana joka puhuttelee!
      Suomessa on henkirikoksia,joissa omaiset eivät ole edes saaneet hautaansaattaa omaistaan,heidän surunsa on mittaamaton.
      Poikani kuoli silminnähden,tosin aivoverenvuotoon sairaalassa!
      Mikä tekee ihmisestä tappajan,hänestä jota kaiketi äiti ja isä rakastaa.
      Minä voin vaalia vain poikani muistoa ja rakastaa häntä vain muistoissa!

    • En uskalla lähteä ulos enää ilta seitsemän jälkeen, sellainen on maailma ja on aina ollut. Nuorena kyllä juostiin yöjuoksuissa vaarallisista öistä ja illoista välittämättä.

  • Iso-Mummolta jäi myös 2 poikaa sodan tantereelle, Tolvajärvelle ja Ontajoelle, Korpiselkään haudattiin :(

  • Rituliini.
    Oletko kuullut Rikosuhripäivystyksestä? Ajattelin mainita sen sinulle, ehkä voisit löytää sieltä neuvoja tai muuta tukea.
    Avasin palstan äsken ja huomasin, että sillä on myös chat-toiminto.
    Olet ajatuksissani. Terveisin Makriina

    • Niin Makriina2!
      Tutkiva poliisi soitti tänään ja lupasi hommata minulle kriisiapua!
      On aika vaikeaa minunkin lähteä täältä autottomana,yli kuudenkymmenen kilsan päähän sitä apua hakemaan!
      Taksikyydin tietty vois velvoittaa sen tappajan maksettavaksi,mutta saisko siltä muistamattomalta mitään,se onkin toinen asia?
      Sen hän muistaa,että alkoholia oli ottanut.

      Sanoinkin,että taktikoitua,tuskin hän huumeista omaaloitteisisti olisi kertonut ja näyttöä ei enää ollut lähes kolmen vuorokauden jälkeen.
      Kliiniset tutkimukset todistaa hänet syylliseksi!
      Valvontakamera,joka tallensi tapahtuneen,ei todennäköisesti riitä taponsyytteeksi?
      Laahaakohan meidän rikostutkinta ja yleensä rikoslaki muita maita jäljessä?
      Joskus tuntuu siltä ama

    • rituliini_38 kirjoitti:

      Niin Makriina2!
      Tutkiva poliisi soitti tänään ja lupasi hommata minulle kriisiapua!
      On aika vaikeaa minunkin lähteä täältä autottomana,yli kuudenkymmenen kilsan päähän sitä apua hakemaan!
      Taksikyydin tietty vois velvoittaa sen tappajan maksettavaksi,mutta saisko siltä muistamattomalta mitään,se onkin toinen asia?
      Sen hän muistaa,että alkoholia oli ottanut.

      Sanoinkin,että taktikoitua,tuskin hän huumeista omaaloitteisisti olisi kertonut ja näyttöä ei enää ollut lähes kolmen vuorokauden jälkeen.
      Kliiniset tutkimukset todistaa hänet syylliseksi!
      Valvontakamera,joka tallensi tapahtuneen,ei todennäköisesti riitä taponsyytteeksi?
      Laahaakohan meidän rikostutkinta ja yleensä rikoslaki muita maita jäljessä?
      Joskus tuntuu siltä ama

      Eikö valvontakamera riitä?!!
      Olen ymmärtänyt, että hänet siinä tunnistetaan selvästi.
      Tiuskin hän kuitenkaan pääsee vastuutaan pakoon.
      Olen ymmärtänyt, että kokein voidaan todeta, onko henkilö käyttänyt huumeita vai ei. Vaikka nyt olisi selvänä. Pystytäänhän alkoholinkin liikakäyttö todistamaan maksasta .
      On muuten epätodennäköistä, että hän olisi ollut niin humalassa, ettei muista mitään, koska julkisuudessa näkyvissä kuvissa hän marssiin tarmokkain askelin. Ei vaikuta humalaiselta.

      Kriisiavun pitää tulla sinun luoksesi, kotiin. Miksi sinun pitäisi mennä muualle keskustelemaan, kun kodin rauha kuitenkin on osa toipumista, eikä joku terapeutin huone.
      Chattaile sinne rikosuhripäivystykseen. Ehkä sieltä saa jonkun tiedonjyvän, millä pääset eteenpäin murheesi käsittelyssä.
      Voimia!

    • Makriina2 kirjoitti:

      Eikö valvontakamera riitä?!!
      Olen ymmärtänyt, että hänet siinä tunnistetaan selvästi.
      Tiuskin hän kuitenkaan pääsee vastuutaan pakoon.
      Olen ymmärtänyt, että kokein voidaan todeta, onko henkilö käyttänyt huumeita vai ei. Vaikka nyt olisi selvänä. Pystytäänhän alkoholinkin liikakäyttö todistamaan maksasta .
      On muuten epätodennäköistä, että hän olisi ollut niin humalassa, ettei muista mitään, koska julkisuudessa näkyvissä kuvissa hän marssiin tarmokkain askelin. Ei vaikuta humalaiselta.

      Kriisiavun pitää tulla sinun luoksesi, kotiin. Miksi sinun pitäisi mennä muualle keskustelemaan, kun kodin rauha kuitenkin on osa toipumista, eikä joku terapeutin huone.
      Chattaile sinne rikosuhripäivystykseen. Ehkä sieltä saa jonkun tiedonjyvän, millä pääset eteenpäin murheesi käsittelyssä.
      Voimia!

      Hän itse ilmottautui polisille!
      Hän ei tiennyt,että uhri oli kuollut.
      Etsintäkuullutus oli niin selvä,valvontakamerassa.
      Jollei minulla olisi tätä rantatilaa ja tätä terveydentilaa,niin tuskin selviytyisin?

      Eihän se ihminen,joka tappaa toisen ihmisen tiedä kuinka suurta joukkoa se tappo koskettaa.
      Uhrin omaisia,väkivallantekijän omaisia!
      Mitä ajattelee tämän kolmikymppisen tappajan perhe,mitä on mennyt pieleen tämän ihmisen elämässä,kun tappaa kadulla tuntemattoman ihmisen?
      Hän oli tullut Espoosta junalla Järvenpäähän ja poikani palasi töistä ja oli ylittämässä katua palatakseen kotiinsa.
      Anteeksi,että toistan tapahtunutta,mutta vielä niin vereslihalla sydän,että yrittäkää ymmärtää?

    • Makriina2 kirjoitti:

      Eikö valvontakamera riitä?!!
      Olen ymmärtänyt, että hänet siinä tunnistetaan selvästi.
      Tiuskin hän kuitenkaan pääsee vastuutaan pakoon.
      Olen ymmärtänyt, että kokein voidaan todeta, onko henkilö käyttänyt huumeita vai ei. Vaikka nyt olisi selvänä. Pystytäänhän alkoholinkin liikakäyttö todistamaan maksasta .
      On muuten epätodennäköistä, että hän olisi ollut niin humalassa, ettei muista mitään, koska julkisuudessa näkyvissä kuvissa hän marssiin tarmokkain askelin. Ei vaikuta humalaiselta.

      Kriisiavun pitää tulla sinun luoksesi, kotiin. Miksi sinun pitäisi mennä muualle keskustelemaan, kun kodin rauha kuitenkin on osa toipumista, eikä joku terapeutin huone.
      Chattaile sinne rikosuhripäivystykseen. Ehkä sieltä saa jonkun tiedonjyvän, millä pääset eteenpäin murheesi käsittelyssä.
      Voimia!

      Tunnen itseni niin siisäänpäinkäperyneeksi?
      Tyyni järvi lepää lähes sylissäni ja tangomarkkinat kaikuvat joltain kanavalta,
      Olen täysin loppuunpalanut!
      Joku maksais tästä maisemasta maltaita,mutta mielentilaani ei kukaan ottais ilmaiseksikaan?

    • Olen ottanut kaiken avun vastanan yhteiskunnantaholta!
      Silloin 22 vuotias nuorin poikani teki itsarin sitä tukea ei ollut edes saatavilla!
      Kiitos Mackriina2 olet ihana mukankulkija,vain aika jos sitä edes paljoa jäljellä voi parantaa niitä haavoja joita elämä on aciheuttanut!
      Vain kokoamalla itseni kokoon selviydyn!
      Kyllä Mackriina2 minä selviydyn,päivän kerrallaan

  • Tänne mahtuu, Ritu!

    • Voi kiitos Makriina2!
      Surutyö on aika voimaannuuttavaa! Yritän lähteä verkoille ja katiskoille,kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ja herään äkkiä,minultahan on poika kuollut.
      Voisiko jokin itsesuojeluvaisto lyödä hetkellisen unohduksen päälle ja saisit hetken levähtää?
      Silloinkun nuorin poikani päätti lähteä omaaloitteisesti sinne josta paluuta ei ole,luin mielettömät määrät psykologiaa,kun elämäntarkoitus oli hakusessa?
      Parapsykologia oli se josta ammensin tietoa ja tunsin sen omakseni!
      Oikeastaan eihän se ole tärkeintä mistä lähteistä tietonsa hakee hädänhetkellä,vain siitä,että mistä saa sielunrauhan ja jatkuvuuden elämälleen ama

    • rituliini_38 kirjoitti:

      Voi kiitos Makriina2!
      Surutyö on aika voimaannuuttavaa! Yritän lähteä verkoille ja katiskoille,kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ja herään äkkiä,minultahan on poika kuollut.
      Voisiko jokin itsesuojeluvaisto lyödä hetkellisen unohduksen päälle ja saisit hetken levähtää?
      Silloinkun nuorin poikani päätti lähteä omaaloitteisesti sinne josta paluuta ei ole,luin mielettömät määrät psykologiaa,kun elämäntarkoitus oli hakusessa?
      Parapsykologia oli se josta ammensin tietoa ja tunsin sen omakseni!
      Oikeastaan eihän se ole tärkeintä mistä lähteistä tietonsa hakee hädänhetkellä,vain siitä,että mistä saa sielunrauhan ja jatkuvuuden elämälleen ama

      Kuulustelupöytäkirjojen karua tekstiä: tappaja oli kysynyt pojaltani:mitä sinulla on taskussasi?poikani oli sanonut,että sattuu ja tappaja oli potkaissut päähän ja ambulanssi oli hälytetty juopuneen sammumiseen?
      He veivät hänet kuitenkin mehiläiseen... elämää tämän tapahtuman kanssa?
      Se tappaja oli pyytänyt,että sais kirjoittaa meille?
      Olisiko hän kysellyt,että olisko muita suvussa tapettavia?

    • rituliini_38 kirjoitti:

      Kuulustelupöytäkirjojen karua tekstiä: tappaja oli kysynyt pojaltani:mitä sinulla on taskussasi?poikani oli sanonut,että sattuu ja tappaja oli potkaissut päähän ja ambulanssi oli hälytetty juopuneen sammumiseen?
      He veivät hänet kuitenkin mehiläiseen... elämää tämän tapahtuman kanssa?
      Se tappaja oli pyytänyt,että sais kirjoittaa meille?
      Olisiko hän kysellyt,että olisko muita suvussa tapettavia?

      Sen todellisuuden,sen raadollisuuden,menetyksen tuskan kanssa eläminen on ollut yhtä helvettiä.
      En koskaan,en todellakaan koskaan soisi samaa tuskaa teille kenellekään,vaikka kuinka minua ja ajatelmiani vihaisitte!
      Olen tietty purkanut suruani työntekoon,olen joskus jopa yrittänyt viininvoimalla löytää ulospääsyä,mutta aamulla herättyäni,sekin tie on lähes kadoksissa? Täytyy kännykästä katsoa mikä maa ja mikä valuutta?

      Aivan kuin Urkki ja Ahti,siis Karjalainen juhlivat Kalastajatorpalla?
      Urkki sanoi:meneppäs nyt ottamaan selkoa missä me oikein olemme Ahti?
      No Ahtille tuli pisuhätä ja hän meni ensin toalettiin,jossa remppa ja seinäjulisteessa luki,hanoista ei tule vettä.
      Ahti kiirehti Urkin luo ja kertoi: Vietnamissa ollaan ja Hanoista ei tule vettä

  • Rituliini.
    Minä en ainakaan ajatuksiasi vihaa. Ymmärrän hyvin, että et pääse pois murheesta siellä rantatilallasi, yksiksesi. Sinulla pitäisi olla kuulija, jonka kanssa purkaisit ajatuksiasi. Kyllä ihmisellä on oikeus kaikkiin tunteisiin pohjia myöten, eikä ketään voi vaatia antamaan anteeksi tekoa, jota ei mikään voi hyvittää.
    En ole ikinä käsittänyt niitä neuvojia, jotka suosittelevat anteeksiantoa ja unohdusta. Viha on oikeutettu. Ei sinun tarvitse häneltä kirjeitä vastaanottaa. Hän yrittää lieventää omaa pahaa oloaan. Siihen ei sinun tarvitse apua antaa.

    Olet äkkiarvaamatta menettänyt jo kaksi lastasi, en pysty kuvittelemaan, kuinka vaikeaa sinulla on.
    Vaikka emme ole koskaan tavanneet, emmekä varmaan koskaan tapaakaan, niin olen ajatellut sinua päivittäin ja lähettänyt sinulle voimaviestejä. Eiväthän ne auta eivätkä lievitä tuskaasi, mutta uskon, että en ole ainoa, joka toivoo sinulle kestävyyttä ja voimia.
    Hyvä ystäväni asuu Järvenpäässä, olen siellä monta kertaa käynyt. Siksi tämä tapahtuma riipaisi minua tavallista kovemmin heti kun siitä lehdestä luin. Tuntui kuin kotiportilla olisi tämä tapahtunut.

    • Voi Makriina2 ja haleja!
      Osuit juuri sinne sydänmeni syvinpään,kokettavinpaan,arinpaan paikkaan.
      Olen ollut niin hajalla,olen ollut niin yksin.
      Eihän surunkeskeistä ystävää pitäisi jättää yksin,joskin lähestyminen on vaikeaa?
      Kyllä olen sen huomioinut. Minulle tuotiin kukkia ja suruvalitteluja tuli.
      Senjälkeen tuli tyhjyys!

      Kukaan ei soittanut,kaiketi pelkäsivät,että en ole se ihminen,joka olin aikoinaan?
      Soittihan minulle joku kriisiryhmäläinen,olin kaiketi vielä niin paniikissa,että puhuin ummetjalammet ja kaiketi hän oletti,etten keskusteluapua edes tarvitse?
      Eivät avunantajat edes todella tajua,että koska autettava on neuroosissa,eikä pysty sitä tietoa käsittelemään?
      Psykologiaa luin aikoinaan,kun ensimmäinen poikani teki mitä teki elämälleen?

      No eihän se minulle sitä elämäntarkoitusta raottanut,mutta jotenkin tsemppasin niiden karikoiden yli ja olin jokainen päivä töissä.
      Soittelemme pomoni kanssa ,vaikka aikaa siitä jo vuosikymmeniä ja hän
      leski,kuten minäkin.
      Ei mitään säpinää ole,olenme,kuin sisko ja sen veli,tampereelta nääs??

  • Minunkin elämä on kaatunut, jo neljä kertaa. Ei suru koskaan jätä.

    Kuuntelen usein lohduttavaa musiikkia. Matkamies maan, kysymyksiä. Kauniita kappaleita.

    • Jos on "kaatunut jo neljä kertaa", niin jokaisen kaatumisen jälkeenhän olet noussut ylös, muuten ei voi kaatua uudestaan. S-tanan surullista sulle, jos suru ei jätä. Oikeasti se menee niin, että sinun pitää jättää suru. Miksi haluat velloa siinä? - Nm. Elätkö

    • Musiikki on todella puhdistava,puhuttelevakeino muistella häntä rakasta ihmistä?
      Olin kerran hautajaisissa,joissa ei ollut musiikkia,siis urkumusiikia.Joku sentään lauloi urkuparvelta yksilauluna Täälä pohjantähden alla!
      Minä taisin olla ainoa joka itki
      Mielestäni hautajaismusiikin pitää kertoa vainajasta.Vanha virsi Taalainmaan karjamajoilta kertoi sen juuri mieheni siunautilaisuudessa.
      Ja hän Messukylän pappi oli pasta mitä tiedän!
      Taxikuskini sanoi:noin koskettavaa siunauspuhetta en ole koskaan kuullut!
      No menihän siinä keskustelussa,kun hän minulle soitti aika pitkätovi ja mieheni oli vielä kirkostaeronnut!

  • Voimia Sinulle rituliini_38 toivotan ja tämän viestin myötä lähetän.

    Sinun kertomasi elämästäsi helpotti omaa tuskaani ja itse syytöksiäni.

    Olen katunut ja syyttänyt itseäni siitä, että menin yhteen ex-mieheni kanssa, kun siitä ei hyvää tullut ja lapset kärsivät.
    Niin paljon oli elämässäni ollut jo ennen avioliittoa yrityksiä, jotka pettymykseen päättyneet. Ajattelin, että avioliitto onnistuu. Ei sekään.
    Joillakin on näin. Ei se ole omaa syytä.

    • Sain todella paksun kuulustelupöytäkirjan!
      Sen kanssa elän!
      Tappaja elää,poikani ei!

    • Kiitos anonyymi ja haleja!
      Eivät ne valinnat aina ole osuneet niinsanotusti "nappiin" minullakaan!
      Meille on annettu valintoja,antajaa en aina tiedä,onko hän Luojamme,onko se vain sattumaa?
      Jälkeenpäin ajateltuna tapahtumat olisivat voineet mennä toisin,jossitteluksihan sitä sanotaa ja jälkiviisaudeksi!
      Kyllä minä rukoilen sillä niinsanotulla lapsenuskollani ja ilman sitä uskoani en pystyisi edes elämään!
      Uskon kyllä siihen,että esirukous kantaa,mutta joskus tulee tunne,että kukaan ei kuule,kun hirmumyrskyt tappavat ihmisiä ja kansakuntia tapetaan?
      Ilmastonmuutos on tosiasia,siihen eivät rukoukset,evätkä Maammelaulut auta!
      No raamatussahan tämä meille kerrotaan ja vaikkei olisi kerrottukaan,niin liikakansoittuminen tuhoaa elinolomme!
      Turhaa mennä kahdella hevosella myllyyn,jollei ole kuormaa yhdellekään ajattelee taas ama

    • Voimia myös sinulle ja valinnoiisi!
      Noita vääriävaintoja on todella helpompaa tehdä,kuin oikeita?
      Olet itse tehnyt valintasi ja tsemppiä!
      Olen todella kiitollinen,avautumisestasi ja kestävyyttä elämäntaistoon!

      Avautuminen ja kertominen elämänkokemuksista tuskin hæavoittaa ketään?
      Kyllä tietenkin täällä on heitäkin,joiden elämäntilanne on eritasoa ja tympääntynyt ihminen ,kaataa sen pahanolontunteensa tällä kanavalla?
      Meitä ihmisiä on juniin,jotka jatkavat matkaa ja niihin juniin,jotka jäävät päätepysäkille??

  • Ihminen joka surmaa toisen ihmisen ei todellakaan tajua kuinka monta ihmistä hän henkisresti surmaa¿
    Hän surmaa lähipiirinsä,omat vanhenpansa henkisesti? Ei kukaan äiti kaiketi synnytä lasta,tietääkseen,että hänestä kasvaa tappaja!
    Se ihana rakas taaperoinen,onkin parikymppisenä isä ja tappaja?

  • Jokainen tekee väärin. Ei tahallaan ja vaikka hyvinkin tekisi, se on väärin jonkun mielestä. Näin ei kannata uhrata toisten mielen näkemyksiin paljoa ruutia. Se on turhaa. Heillä on omat näkemyksensä ja eläköön sitä omaa aallokkoaan.
    Syksy ja kevät saattavat vaikuttaa ihmisen mieleen masentavasti. Ulos vaan reippailemaan!
    Kaikki kuuluu ihmiselle ja ne ovat se elämä.
    Ei ole itsekästä se, jos suojelee lapsiaan, kun se aika on.
    Nyt sinulla on aikaa itsellesi. Luonto on mukava paikka vaikka vaan istua, kunhan pukee sen verran ettei palele.

    • Uhrata ruutia?
      Voi sitä uhrattiin aikoinaan Itsenäisen Suomen puolesta,jolloin sinä olit margariinipaketissa!
      Voi minä entisenä suunnistajana,kilpahiihtäjänä muistan ja tunnen latuni,tsemppiä ama

  • Kylläpä tämä itsevarma ruudinkeksijä uhoaa kilpahiihdoistaan, vaikka tuskin kilpaillut edes valtakunnan tasolla. Samalla sivaltaa toisen peräti margariinipaketiksi! Hyi helevata miten paha suustaan!

    • Kukaan itsensä kilpailumielessä ihminen ei uhoa taitojaan!
      Jokainen laji,oli se suunnistusta,hiihtoa,pilkkimistä vaatii mielettömästi panostusta,niin henkisesti,kuin fyysestikin!
      Ei minulla ollut valmentajaa,en siis ollut jollain tasolla,jota puskis nyt kuuluttaa?
      Minulls 81 vuotialla mummolla on niistä harrastuksista jäänyt hyvä pohjakunto.
      Tänään vedin tuolla risukossa kolmenkilometrin matkalta ämpärillisen sieniä,lämmitin rantasaunan,laskin verkot järveen ja siivosin tätä kämppää!
      Mitähän sinä olet tehnyt"ettämainittais" siis eilen,anteeksi huomasin vuorokausi oli vsihtunut.
      Ei toi huolehtiminen toisen ihmisen kunnosta ja saavutuksista nosta lainkaan sitä omaa kuntoa,joten kivat sulle ama

  • Ei elämässä ole pilareita , jos olisi se olet sinä itse itsellesi. Rituliini hyvä, sinä tunnut kokeneelle naiselle ja varmaan olet tiennyt että jo aikojen alusta äiti-tytär suhteet ovat yksi vaikeammista, syytä en tiedä vaikka kaiken uskon ymmärtäväni.
    Minäkin olen menettänyt myös tyttäreni, hän elää ja voi hyvin ,mutta ei juuri olla yhteydessä, kun en ole se äiti kuin 18 vuotiaaana jolloin hän syntyi.
    Lapsia on helppo rakastaa tarkoitan pieniä lapsia1-5vuoteen jolloin he ovat aidonmllaan. Muistat varmaan miten suloinen tyttösi oli ,innostunut kaikesta .sinä olit hänelle ainut elämässä se näkyi jo häneen katseessaan.
    Sitten tulee koulut .ystävät . koko muu maailma joka tarjoaa aivan muuta kuin sinun lämmin sylisi.
    Se vie helposti mukanaa.
    Rituliini Voima on suurin Elämässä, ja se on sinussakin.Annoit linnulle siivet joten anna sen lentää.
    terv tzutzu

    • Puhut täyttä asiaa tzutzu!
      Tytöille on isä tärkein ja pojille taas äiti!
      Sen ole huomannut!
      Minulla oli vain kasvattiisä,siis tätini aviomies ja voi hitsi,kuinka hän opasti minua hevostöissä ja kalastamisessa!
      Juttelen hänen haudallaan ja kiitän,hän teki minusta vahvan naisen
      Näin vanhana 81 vuotiaana jo voi osoittaa kiitollisuutta annetuista elämäneväistä!
      Ennenvanhaan kasvatettiin lapset kurinalaisuuteen,kuten amakin

  • No olinKaisaniemenkansakoulun paras aikoinaan tytöissä!
    Kyllä kuntoa on vieläkin ja mitäpä se sulle puskikselle oikeastaan edes kuuluu?
    Hiihtele perässä ja katso peilistä selkäänpuukottajaa?
    Oikeinko tunnet mielihyvää?
    Kaikkea hyvää elämäsitaipaleelle!Älä pullaan tukehdu,korput jää syömättä,"pruukkas" vanhakansa sanoa?

    • Minäpä olin Pääenkeli Joulu juhlan näytelmässä kahtena viimeisenä vuotena Aleksis Kiven Kansakoulussa. :) totta vaikka hymyilenkin

    • tzutzu kirjoitti:

      Minäpä olin Pääenkeli Joulu juhlan näytelmässä kahtena viimeisenä vuotena Aleksis Kiven Kansakoulussa. :) totta vaikka hymyilenkin

      Olin Kaisiksessa Joulunäytelmässä prinsessa Lumikauno,sen muistan.
      Oli todella hienoa päästä kuvaelmiin mukaan.
      Kaiketi minua säälittiin,kun olin isätön ja landelta tullut?

  • Ihmettelen silti jos huomauttaa rumasta kielenkäytöstä, saa vain kahta kauheammin takaisin. Ei tarvitse olla selkäänpuukottaja vaan anynoomi kun emme tunne.

    • Joskus on niin ihmisen elämässä ettei sanat riitä, aivot on niin ylibuukattu että on tarpeen jotenkin purkautua,mielestäni sanat on siihen paremmat ,kuin pahat teot.
      Puhutaan, huudetaan ja vaikka kiroillaan jos tuntuu siltä,ei minua ainakaan haittaa, koska tiedän uuden aamun muutoksen aina tulevan.

    • tzutzu kirjoitti:

      Joskus on niin ihmisen elämässä ettei sanat riitä, aivot on niin ylibuukattu että on tarpeen jotenkin purkautua,mielestäni sanat on siihen paremmat ,kuin pahat teot.
      Puhutaan, huudetaan ja vaikka kiroillaan jos tuntuu siltä,ei minua ainakaan haittaa, koska tiedän uuden aamun muutoksen aina tulevan.

      Jos ei sinua haittaa, niin kyllä minua, jos tulee tänne palstalle huutelemaan hävyttömyyksiä anonyymeitä ja vertailemaan toista margariini paketiksi.

      Yhtä hyvin voi mennä metsään huutelemaan, tai sinne rannalleen.

    • tzutzu kirjoitti:

      Joskus on niin ihmisen elämässä ettei sanat riitä, aivot on niin ylibuukattu että on tarpeen jotenkin purkautua,mielestäni sanat on siihen paremmat ,kuin pahat teot.
      Puhutaan, huudetaan ja vaikka kiroillaan jos tuntuu siltä,ei minua ainakaan haittaa, koska tiedän uuden aamun muutoksen aina tulevan.

      Kiitos tzutzu!
      Luoskelin poliisin lähettämää esitutkintapöytäkirjaa ja katselin runneltua poikaani ruumiinavauskuvista.
      Monelta äidiltä olisi jäänyt varmaankin tekemättä?

      Kyllä minä metsässä olen käynyt huutamassa tuskaani,olen itkenyt kyynelkanavani tyhjiksi,että pysyisin edes järjissäni¡
      Se on niin helppoa lyötyä lyödä sieltä pensaasta,kun ei tunne tilannetta!
      Tämä vainoojani näkee maailman vain omasta sektoristaan.

      Kyllä minä antaisin vaikka taivasosani,jos saisen sen ahkeran työnarkomaani poikani eläväksi?
      Ei minun elämi niin ruusunhohtoista ole,että jatkuvasti joku saa kiksejä jostain rantatilasta ja jopa urheiluharrastuksistani?
      Elämällä toisenelämää,se oma elämä jää elämättä?
      Jospa se aurinko paistaakin väärään risukasaan.
      Pyydän avoimesti anteeksi,jos olen loukannut jonkun imaagoa ja toivon sinulle åöäseesteistä syksyä!
      Nautitaan ruskan väreistä!Voisihan sekin piristää väritöntä elämää,kuin myös aman!

    • Anonyymi kirjoitti:

      Jos ei sinua haittaa, niin kyllä minua, jos tulee tänne palstalle huutelemaan hävyttömyyksiä anonyymeitä ja vertailemaan toista margariini paketiksi.

      Yhtä hyvin voi mennä metsään huutelemaan, tai sinne rannalleen.

      Onkohan nyt ko.henkilöltä huumori hukassa?
      Ennen sanottiin että oli margariinipaketissa ja siilä tarkoitettiin syntymätöntä henkilöä???
      Valmet oli työympäristö,jossa huumorintajuttomuus testattiin jo ensinmäisellä työviikolla!
      Siellä oli turhaa kainostella,siellä piti olla "hyväjätkä" oli nainen tai mies?

    • tzutzu kirjoitti:

      Joskus on niin ihmisen elämässä ettei sanat riitä, aivot on niin ylibuukattu että on tarpeen jotenkin purkautua,mielestäni sanat on siihen paremmat ,kuin pahat teot.
      Puhutaan, huudetaan ja vaikka kiroillaan jos tuntuu siltä,ei minua ainakaan haittaa, koska tiedän uuden aamun muutoksen aina tulevan.

      Hyvä "tzutzu", sinä olet viisas ihminen. Maailmassa on paljon pahempia asioita kuin huuto ja manaus, jotka ovat joskus enemmän kuin paikallaan. Eivätkä ne täällä ainakaan ketään haittaa - tai jos, niin pitää pysyä poissa. - Nm. Ei rajoittuneitten paikka

    • Anonyymi kirjoitti:

      Jos ei sinua haittaa, niin kyllä minua, jos tulee tänne palstalle huutelemaan hävyttömyyksiä anonyymeitä ja vertailemaan toista margariini paketiksi.

      Yhtä hyvin voi mennä metsään huutelemaan, tai sinne rannalleen.

      Ylentääkö sinun imagoasi nyt,että poikani tapetttiin Järvenpäässä?
      Murreketjusi oli se tappoase ja nyt yrität vielä haastaa?

    • Anonyymi kirjoitti:

      Jos ei sinua haittaa, niin kyllä minua, jos tulee tänne palstalle huutelemaan hävyttömyyksiä anonyymeitä ja vertailemaan toista margariini paketiksi.

      Yhtä hyvin voi mennä metsään huutelemaan, tai sinne rannalleen.

      Se elämäntilanne sinua ei kosketa!
      Minua koskettaa!
      Voit rääpiä sietä puskasta aivan mitä haluat moonikako alkaa järjestelemään pastatapahtumia uudelleen?

  • Selvennystä edelliseen!
    Huomasin olin tippunut niccini mukana alle viivaston?väriseesteisyys oli sana jota tapailin?
    Tabletilta on vaikeaa kirjoitella,joten kaiketi asia klaaraantuu?

  • Surusi tuntuu pohjattomalle, olen todella pahoillani Poikasi kohtalosta. En ole ollut lähelläkään tuollaista tapahtumaa joten en tiedä miten siitä voi selvitä. Ehka aika on ainoa,sillä suru saattaa muuttaa muotaan .

    seuraava on oma mielipiteeni, ei sovi kaikille:
    Sanotaan että anteeksi antaminen rikolliselle olisi apu suruun.
    Miksi pitäisi antaa anteeksi murhaajalle, sehän kuin hyväksyisi lopulta hänen tekonsa.
    Ja miten se helpottaisi omaa oloa?
    Minulle on tapahtunut pahoja, mutta en ikinä voisi hyväksyä hänen tekoaan antamalla anteeksi.
    Kaikki apu mitä olen tarvinnut kokemaani, olen ammentanut itsestäni, hyväksymällä elämän kolhut,joskus pieniä, huonolla tuurilla murskaavia.
    Sanon itselleni , minä selviän, tämä on tapahtunut muillekkin en ole tässäkään ainutkertainen, muutkin ovat selvinneet ja olenhan vahvaa Karjalan kansaa.
    tzutzu

    • Kiitos Karjalantyttö!
      Olen aina ihannoinut karjalankansan kestävyyttä ja varsinkin naisten.
      Minulta unohtui hiiri sinne rannalle ja läppäriä joudun opettelemaan?
      Olen jo tätäkin aloitusta kirjoittanut monta kertaa ja tyhmyyksissäni lähettänyt sen bittiavaruuteen?
      Minulla siis tämä läppäri on kehys,johon olen kytkenyt ison näytön ja näppäimistön entisestä pöytäkoneestani ja hiirellä sitä ohjailen.

      Pakko alkaa olemaan armollinen itselleen ja tsempata tapahtunut.
      Voinko antaa vielä anteeksi tälle hirviölle,joka otti minulta rakkautenilapsen,esikoiseni.
      Kuinka häntä vaalin ja suojelin,hän oli todella lahjakas lapsi.
      Laulaa hän ei osannut,mutta lyseossa hänellä oli parhaat oppisanat.
      Yhtenä päivänä hän soitti,hommaa minut Valmetinammattikouluun.
      Oletko aivan varma valinnastasi:olen hän vastasi ja niin sain hänet peruutuspaikalle ammattikouluun.

      No hänen entinen luokkansa kirjoitti ylioppilaaksi ja yksi hänen kaverinsa lakitettuna tuli kaymään sanoin pojalleni,eikö yhtään harmita olla ilman tota valkolakkia?
      No tipantippaa,nyt minulla on ammatti ja työpaikka ja mitä toi lakki minulle olisi antanut?
      Silloin huomasin,että tämän lapseni elämä kantaa.

      Kantoihan se Järvenpäähän tapettavaksi

    • rituliini_38 kirjoitti:

      Kiitos Karjalantyttö!
      Olen aina ihannoinut karjalankansan kestävyyttä ja varsinkin naisten.
      Minulta unohtui hiiri sinne rannalle ja läppäriä joudun opettelemaan?
      Olen jo tätäkin aloitusta kirjoittanut monta kertaa ja tyhmyyksissäni lähettänyt sen bittiavaruuteen?
      Minulla siis tämä läppäri on kehys,johon olen kytkenyt ison näytön ja näppäimistön entisestä pöytäkoneestani ja hiirellä sitä ohjailen.

      Pakko alkaa olemaan armollinen itselleen ja tsempata tapahtunut.
      Voinko antaa vielä anteeksi tälle hirviölle,joka otti minulta rakkautenilapsen,esikoiseni.
      Kuinka häntä vaalin ja suojelin,hän oli todella lahjakas lapsi.
      Laulaa hän ei osannut,mutta lyseossa hänellä oli parhaat oppisanat.
      Yhtenä päivänä hän soitti,hommaa minut Valmetinammattikouluun.
      Oletko aivan varma valinnastasi:olen hän vastasi ja niin sain hänet peruutuspaikalle ammattikouluun.

      No hänen entinen luokkansa kirjoitti ylioppilaaksi ja yksi hänen kaverinsa lakitettuna tuli kaymään sanoin pojalleni,eikö yhtään harmita olla ilman tota valkolakkia?
      No tipantippaa,nyt minulla on ammatti ja työpaikka ja mitä toi lakki minulle olisi antanut?
      Silloin huomasin,että tämän lapseni elämä kantaa.

      Kantoihan se Järvenpäähän tapettavaksi

      Jotain on ilmeisesti minulta mennyt ohi, jos nyt esikoisesi kuoli ja eikös toinen poikasikin kuollut ja onko sinulla vellä peräti kaksi tytärtä. Minkä ikäisinä olet nuo lapsesi saanut, koska käsitin aluksi, että tämä nyt tapettu poikasi olisi ollut jotain 30+, mutta ilmeisesti 50+??

      Mitä hän teki Järvenpäässä, koska ei siellä tietääkseni ole mitään Valmettiin viitaavaakaan.
      tzuuzuu

    • Esikoinen tietääkseni on vanhin lapsista!
      Asuimme silloin Jyväskylässä,jossa poikani syntyivät!
      Olin Valmetilla töissä ,kuten poikanikin amiksesta päästyään.
      Jyväskylässä oli silloin kolme Valmetin tehdasta.

      Hän osti sieltä asunnon myytyään asuntonsa Tampereelta,siis Järvenpäästä
      Hänellä oli työpaikka ja asunto siis Järvenpäässä ja hänellä oli myös sijoitusasunto
      Hän oli tulossa Tampereelta omalta firmaltaan,jossa teki yksityiyrittäjänä töitä sorvillaan ja työstökoneillaan.

      Poliisitutkinta on salassapidettävää materiaalia,että enempää en voi paljastaa ja tyydyttää tiedonhaluasi,joka tuntuu epäasialliselta

    • Anonyymi kirjoitti:

      Esikoinen tietääkseni on vanhin lapsista!
      Asuimme silloin Jyväskylässä,jossa poikani syntyivät!
      Olin Valmetilla töissä ,kuten poikanikin amiksesta päästyään.
      Jyväskylässä oli silloin kolme Valmetin tehdasta.

      Hän osti sieltä asunnon myytyään asuntonsa Tampereelta,siis Järvenpäästä
      Hänellä oli työpaikka ja asunto siis Järvenpäässä ja hänellä oli myös sijoitusasunto
      Hän oli tulossa Tampereelta omalta firmaltaan,jossa teki yksityiyrittäjänä töitä sorvillaan ja työstökoneillaan.

      Poliisitutkinta on salassapidettävää materiaalia,että enempää en voi paljastaa ja tyydyttää tiedonhaluasi,joka tuntuu epäasialliselta

      Älä ihmeessä kerro mitään oleelista, josta kysyin, siis lastesi iästä esim. ja näistä tyttäristäsi, minkä ikäisiä he ovat ja oliko tällä tapetula pojalla perhettä, jota voisimme myös surkutella kanssasi.

      Tuohan on jo kuultu miljoona kertaa, kuinka olet ollut "hiihtomestari koulussa" ja suunnistaja, kuten pilkkikisojen sankari ja olet syntynyt Hesassa ja nyt viellä lisäksi jonkun näytelmän "päätähti"!

      Siis älä kerro täällä enempää meille. Pidä ne poliisipöytäkirjat todellakin salaisina, äläkä valoita sieltä yhtää mitään tänne säälin toivossa.
      tzuutzuu

    • Anonyymi kirjoitti:

      Älä ihmeessä kerro mitään oleelista, josta kysyin, siis lastesi iästä esim. ja näistä tyttäristäsi, minkä ikäisiä he ovat ja oliko tällä tapetula pojalla perhettä, jota voisimme myös surkutella kanssasi.

      Tuohan on jo kuultu miljoona kertaa, kuinka olet ollut "hiihtomestari koulussa" ja suunnistaja, kuten pilkkikisojen sankari ja olet syntynyt Hesassa ja nyt viellä lisäksi jonkun näytelmän "päätähti"!

      Siis älä kerro täällä enempää meille. Pidä ne poliisipöytäkirjat todellakin salaisina, äläkä valoita sieltä yhtää mitään tänne säälin toivossa.
      tzuutzuu

      Nyt sisko puhuu asiaa!
      Voi surkeuksiensurkeus!
      Kiitän teitä kaikkia mielipitestänne!
      Olin kyllä tietoinen,että turhaa tuskaansa on tuoda keskustelupalstalle!
      Tein virhearvioinnin!
      En tee sitä toiste,olen jotain oppinut!
      Kiitollisena ama

    • Anonyymi kirjoitti:

      Älä ihmeessä kerro mitään oleelista, josta kysyin, siis lastesi iästä esim. ja näistä tyttäristäsi, minkä ikäisiä he ovat ja oliko tällä tapetula pojalla perhettä, jota voisimme myös surkutella kanssasi.

      Tuohan on jo kuultu miljoona kertaa, kuinka olet ollut "hiihtomestari koulussa" ja suunnistaja, kuten pilkkikisojen sankari ja olet syntynyt Hesassa ja nyt viellä lisäksi jonkun näytelmän "päätähti"!

      Siis älä kerro täällä enempää meille. Pidä ne poliisipöytäkirjat todellakin salaisina, äläkä valoita sieltä yhtää mitään tänne säälin toivossa.
      tzuutzuu

      Niin Kristiina23!
      Ei toi nicinvaihto auta luonteenmuutokseen?
      Olet todella hyvä kirjoittelija,tseppiä ritu

  • Sinulla on oikeus purkautua tavallasi, huuda vaikka jokaikiselle palstalle , jos vähänkin tunnet tarvetta. Kellään ei ole oikeutta sitä kieltää.
    Vähänkin fiksu ihminen vaihtaa sivua jos se menee hänellä yli.
    Sinä tulet selviämään niinkuin vain voi tällaisesta,koska pystyt puhumaan siitä,eristäytyneisyys olisi huononpi asia.
    Uskon että suurin osa ihmisistä osaa aavistaa surusi,harvenpi voi sanoa että tietää miltä sinusta tuntuu.
    tzutzu

  • Minä teen surutyötä!
    Ei minun elvitelenyni hesailaisesen,suunnistusta,kilpahiihtoa,kilpapilkkimisti harrastavana ihmisenä voi olla sinun elämästäsi pois?
    Jotenkin sisääntulosi oli aika outoa?
    Joskus olet niin hyvääpataa ja seuraavassa näät minut kehukselijaksi rantatiloineen hesalaisuuksillaan?
    En minä ja tuskin sinäkään olet voinut vaikuttaa synnyinpaikkaasi?
    Äitini oli kirjoilla Hesassa ja minusta tuli hesalainen,tosin pakolainen!

  • Olen kulkenut pitkän matkan kansanne!
    Se matka oli lohtuatuova,se matka oli elämäniloa suova!
    Tämä matka oli vain pakko tehdä ama

    • Eilen Flinkkilä-Tastula-ohjelmassa onnettomuuden uhri mietti mitä kaikkea hän menetti onnettomuudessa.
      Sinä tulit mieleeni, kun hän sanoi lopuksi jotain sinnepäin, että ihmiseltä voidaan viedä kaikki , mutta omaa asennetta ei kukaan voi viedä. Se jää jäljelle.
      Sinulla on asenne, että et anna tämän sinua nujertaa. Sinä taistelet luovuttamista ja masennusta vastaan, ja varmasti vielä voitatkin. Sinun asenteesi on taistelutahto, ollut aina ja se sinulla säilyy nytkin.

    • Makriina2 kirjoitti:

      Eilen Flinkkilä-Tastula-ohjelmassa onnettomuuden uhri mietti mitä kaikkea hän menetti onnettomuudessa.
      Sinä tulit mieleeni, kun hän sanoi lopuksi jotain sinnepäin, että ihmiseltä voidaan viedä kaikki , mutta omaa asennetta ei kukaan voi viedä. Se jää jäljelle.
      Sinulla on asenne, että et anna tämän sinua nujertaa. Sinä taistelet luovuttamista ja masennusta vastaan, ja varmasti vielä voitatkin. Sinun asenteesi on taistelutahto, ollut aina ja se sinulla säilyy nytkin.

      En nähnyt ohjelmaa mutta ei se äitinä olemisentuskaa kaikti olisi huojentanut?
      Kaksipoikaa menetetty! Toinen tappoi itsensä ja toinen tapettiin!
      Äitinä tunnen riittämättömyyttä,mikä meni niinsanotusti pieleen?

    • rituliini_38 kirjoitti:

      En nähnyt ohjelmaa mutta ei se äitinä olemisentuskaa kaikti olisi huojentanut?
      Kaksipoikaa menetetty! Toinen tappoi itsensä ja toinen tapettiin!
      Äitinä tunnen riittämättömyyttä,mikä meni niinsanotusti pieleen?

      Ei se ohjelma lapsen menettämisestä kertonut, Ko. henkilö oli joutunut tulipaloon, jossa kymmenet ihmiset paloivat ja vammautuivat. Hän menetti itse 40 % ihostaan. Nyt hän vuosien jälkeen oli voiton puolella. Oli jotenkin koskettavaa kun hän sanoi, että kaiken muun voi menettää, mutta omaa asennetta ei kukaan voi viedä.
      Olen ajatellut, että sinulla on se asenne, että jaksat nousta murheesta. Sinulla on tahto voittaa masennus ja tuskainen murhe, vaikka ikuinen suru ja kaipaus jääkin.
      Siihen toivotan jaksamista.

    • Makriina2 kirjoitti:

      Ei se ohjelma lapsen menettämisestä kertonut, Ko. henkilö oli joutunut tulipaloon, jossa kymmenet ihmiset paloivat ja vammautuivat. Hän menetti itse 40 % ihostaan. Nyt hän vuosien jälkeen oli voiton puolella. Oli jotenkin koskettavaa kun hän sanoi, että kaiken muun voi menettää, mutta omaa asennetta ei kukaan voi viedä.
      Olen ajatellut, että sinulla on se asenne, että jaksat nousta murheesta. Sinulla on tahto voittaa masennus ja tuskainen murhe, vaikka ikuinen suru ja kaipaus jääkin.
      Siihen toivotan jaksamista.

      Minäkin suren joka päivä, en jaksa edes kirjoittaa siitä tänne. Kun hämärä tulee on minulla tunne että poismenneet ja suojelusenkeleni on kanssani.

      Siunausta Teille kaikille.

    • Anonyymi kirjoitti:

      Minäkin suren joka päivä, en jaksa edes kirjoittaa siitä tänne. Kun hämärä tulee on minulla tunne että poismenneet ja suojelusenkeleni on kanssani.

      Siunausta Teille kaikille.

      Elämänkulku on luopumksta!
      Luopumista vahenevasta aviopuolisosta,!
      Luopumisesta elinvoimsisesta lemmikistä
      Minä olen luopunut kahdesta työkykyisestä lapsestani!
      Terveydenmenettämln on tavallaan luopumista!

    • Anonyymi kirjoitti:

      Minäkin suren joka päivä, en jaksa edes kirjoittaa siitä tänne. Kun hämärä tulee on minulla tunne että poismenneet ja suojelusenkeleni on kanssani.

      Siunausta Teille kaikille.

      Se sujellusenkelituntemus on todella aivan aitoa kohdallani!
      Poikani puristi kättäni ja tunsin niiden jäähyväitenjälkeen,että hän haluaa suojella ei riistää!

Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.