Hölmöt yksinyrittäjät hokevat sitä että

Anonyymi

saa tehdä töitä silloin kun itselle sopii mutta eivät huomaa että lopulta joutuu painamaan kellon ympäri jottei joutuisi muuttamaan halvempaan asumismuotoon.

4

<50

Vastaukset

  • Yrittäjyys ei olekaan työtävieroksuvia ĺuusereita varten. Stressi syntyy harvoin suuresta työmäärästä vaan siitä, että asiat eivät ole kontrollissa. Yrittäjän työssä useimmiten motivaatio työhon on korkea ja siksi sitä jaksaa tehdä. Lusmu palkkatyötekijä elää kellon kanssa, mikä tekee työstä ja elämästä raskasta. Sanoisin, että palkkatyössä kituuttava se vasta hölmö on.

    • Noh noh. Kontrollin itselleen haaliminen ei ole synonyymi työn rakastamiselle.

      Intohimoaan alaa kohtaan voi toteuttaa palkkatyössäkin. Fiilistä siitä, että on tosiaan oman elämänsä seppä ei tosin niin helposti saa. Kontrollin tunnetta tietysti tuokin.

      Mitä tulee yrittäjän motivaatioon, näen asian niin, ettei yrittäjyyttä ilman motivaatiota. Ei ole tietysti tässäkään tapauksessa palkkatyön vastakohta, koska yrittäminen ja palkkatyön tekeminen eivät ole nekään toistensa vastakohtia.

      Enkä minä tätä palkkatyötä nyt niin kituuttamiseksi näe. Hoidan yritykselle elintärkeän leiviskän, saan siitä minulle kuuluvan korvauksen, firma ei tee osaltani tappiota eikä minun tarvitse kantaa ison yrityksen pyörittämisestä kotitalouden lisäksi vastuuta.


    • Suurin osa tekee edelleen suorittavaa palkkatyötä, jossa työtavat ja rutiinit toistuvat päivästä toiseen. Esim. autotehtaat, kassat, auton kuljettajat, julkisen alan virkamiehet, opettajat, taloushallintojen työntekijät, tulli, sotilaat... Heidän työsuorituksensa perustuu työaikaan, johon myös palkanmaksu perustuu. Ja mikäli SAK n toimia seuraa niin tästä periaatteesta ei ole minkäänlaista halua luopua. Työ on suurimmalle osalle palkkatyöläisistä kellon katsomista, jota valitettavasti myös järjestelmä tukee. Palkansaajan mielessä pyörivät vapaapäivät, viikonlopun odotukset, vuosilomat ja useimmille työ on pakkopullaa ja työnantaja, työilmapiiri ja pomot ovat "perseestä". Tällaisessa ympäristössä kun elää vuosikymmeniä, niin sitä ei voi kutsua kuin kituuttamiseksi. Kun on hölmö niin osaa tai pysty tekemään parempia valintoja.


  • Olin yrittäjänä 22 vuotta. Alussa yksinyrittäjänä. Kaverit ja kaikki oli kateellisia, koska meni hyvin ja "kun sä pystyt tekemään töitä milloin huvittaa ja pitämään vapaata milloin tahansa." Yksikään näistä kateellisista ei vain ymmärtänyt sitä, että en pystynyt lyömään työpaikan ovea kiinni 16:00. Vaikka olin vapaalla ja tein työt miten ja missä huvitti, niin olin kuitenkin töissä 24/7/365. Lopulta työntekijöitä oli kymmenen. Kaikki oli kohdillaan taloudellisesti jne.. sitten kuitenkin eräänä päivänä puun takaa paukkasi burnout. Pari vuotta jaksoin vielä painaa, jonka jälkeen elimistö pisti stopin. En enää pystynyt tekemään mitään. Kävi kuitenkin tuuri ja toinen yritys osti koko hoidon. Nyt sama porukka on kateellista siitä, kun yrittäjäuran aikana luotu taloudellinen pohja ja firman myynnistä saadut rahat riittävät siihen, että vajaa viisikymppisenä ei tarvitse tehdä enää mitään, koskaan. Nämä samat kateelliset eivät vain ymmärrä sitä, että läksijäislahjana sain mukaani mielenterveysongelmat, jotka taitavat seurata loppuun asti. Burnoutti oli vähän yllätys, koska en joutunut raatamaan viimeisen 10 vuoden aikana, vaan pystyin pitämään "lomaa", jonka aikana olin kuitenkin töissä kiinni. Vastuuta oli vain niin paljon, että se söi hitaasti vuosi vuodelta, kunnes kumuloitui niin, että tekeminen loppui. Nyt vain jokaiselle yritys pystyyn, se on helppoa hommaa ja vapaata voi pitää milloin hyvänsä!!!

Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.