Olen tilanteessa, jossa me molemmat vanhemmat olemme tällä hetkellä kotona. Lapsemme on 1v 2 kk.
Siitä huolimatta, että olemme molemmat vanhemmat kotona, hoidan kaikki aamuheräämiset, kaikki syöttämiset, päiväunille laittamiset, ruuan valmistukset, iltakuviot ja yöunille laittamisen.
Lapsemme ei ole kuulunut ns helpohkoihin vauvoihin vaan on ollut hyvin itkuinen. Itkuisuus on helpottanut, mutta haasteita riittää edelleen.
Olen huomannut, että päivärytmi helpottaa asioita. Olemme viimeisen kuukauden aikana päässeet taaperorytmiin, jossa lapsi herää aamulla, nukkuu yhdet pitkät päiväunet klo 12 jälkeen. Lapsi jaksaa siitä iltaan hyvin, ja yöunet ovat menneet huomattavasti paremmin.
Ainoa asia, joka tällä hetkellä sotkee rytmin, on se, jos autolla lähtee noin 10:30 liikkeelle. Tällöin lapsi nukahtaa autoon, ja häntä on mahdotonta saada päiväunille klo 12 jälkeen. Lapsi ei kuitenkaan jaksa valvoa iltaan asti vaan kuukahtaa päiväunille sitten joskus neljän aikaan iltapäivällä, mikä vaikeuttaa yöunia merkittävästi. Ja ongelman ”korjaaminen” vie sitten pari päivää.
Autolla voi lähteä liikkeelle joko heti aamupalan jälkeen, jolloin lapsi ei nukahda autoon tai iltapäivällä pitkien päiväunien jälkeen. Tällöinkään nukahtamista ei tapahdu.
Mies on luvannut, että voi osallistua enemmän. Valitettavasti mies ei pidä tärkeänä yhtään asiaa, jota hänelle yritän lapsestamme kertoa.
Tänään sain nukkua pitkään. Mies oli päättänyt lähteä autolla lapsemme kanssa liikkeelle juurikin 10:30. Mitään tärkeää asiaa ei ollut mihinkään, kunhan oli lähtenyt ajelemaan. Tietenkin pikkutaaperomme oli nukahtanut ja nukkui sitten autossa pihallamme.
Yritin kysyä, miksi mies toimi näin. Normaalisti aamulla ulkoillaan ja leikitään. Tai lähdetään heti aamupalan jälkeen kyläilemään, missä myös ulkoillaan/leikitään, sitten lounas ja sitten päiväunet.
Mies kertoi minulle, että lapsen rytmillä ei ole mitään väliä. Lapsi nukkuu kun nukkuu ja syö kun syö. Ja sitten mies oletti, että vuoronvaihto hoitamisessa.
Olen kyllästynyt siihen, että mies ei joko hoida lastamme lainkaan tai sitten harvoin kun hoitaa, tekee joka kerta jotain sellaista, mikä hankaloittaa arjen sujumista ja mikä aiheuttaa minulle lisää päänvaivaa. Mies ei tee mitään sellaista, mikä olisi jotain oikeasti pahaa ja on hyvä isä lapsellemme.
Olen yrittänyt miettiä, mitkä miehen motiivit ovat. Esim tänään meillä oli suunniteltua ohjelmaa iltapäivälle, jolloin normirytmi olisi erityisesti tänään ollut enemmän kuin toivottia.
Olenko väärässä siinä, että lapsen rytmistä olisi järkevää yrittää pitää kiinni? En usko. Ymmärtäisin, jos olisi jokin pakottava syy poiketa normaalista, mutta huvikseen poikkeaminen on mielestäni järjetöntä.
Tekeekö mies näin vain sen takia, että hoitaisin lastamme 100% ajasta. Olen hyvin väsynyt, eikä meillä ole isovanhempien tukea, joten mielestäni myös minä olisin oikeutettu joskus lepäämään.
Siitä huolimatta, että olemme molemmat vanhemmat kotona, hoidan kaikki aamuheräämiset, kaikki syöttämiset, päiväunille laittamiset, ruuan valmistukset, iltakuviot ja yöunille laittamisen.
Lapsemme ei ole kuulunut ns helpohkoihin vauvoihin vaan on ollut hyvin itkuinen. Itkuisuus on helpottanut, mutta haasteita riittää edelleen.
Olen huomannut, että päivärytmi helpottaa asioita. Olemme viimeisen kuukauden aikana päässeet taaperorytmiin, jossa lapsi herää aamulla, nukkuu yhdet pitkät päiväunet klo 12 jälkeen. Lapsi jaksaa siitä iltaan hyvin, ja yöunet ovat menneet huomattavasti paremmin.
Ainoa asia, joka tällä hetkellä sotkee rytmin, on se, jos autolla lähtee noin 10:30 liikkeelle. Tällöin lapsi nukahtaa autoon, ja häntä on mahdotonta saada päiväunille klo 12 jälkeen. Lapsi ei kuitenkaan jaksa valvoa iltaan asti vaan kuukahtaa päiväunille sitten joskus neljän aikaan iltapäivällä, mikä vaikeuttaa yöunia merkittävästi. Ja ongelman ”korjaaminen” vie sitten pari päivää.
Autolla voi lähteä liikkeelle joko heti aamupalan jälkeen, jolloin lapsi ei nukahda autoon tai iltapäivällä pitkien päiväunien jälkeen. Tällöinkään nukahtamista ei tapahdu.
Mies on luvannut, että voi osallistua enemmän. Valitettavasti mies ei pidä tärkeänä yhtään asiaa, jota hänelle yritän lapsestamme kertoa.
Tänään sain nukkua pitkään. Mies oli päättänyt lähteä autolla lapsemme kanssa liikkeelle juurikin 10:30. Mitään tärkeää asiaa ei ollut mihinkään, kunhan oli lähtenyt ajelemaan. Tietenkin pikkutaaperomme oli nukahtanut ja nukkui sitten autossa pihallamme.
Yritin kysyä, miksi mies toimi näin. Normaalisti aamulla ulkoillaan ja leikitään. Tai lähdetään heti aamupalan jälkeen kyläilemään, missä myös ulkoillaan/leikitään, sitten lounas ja sitten päiväunet.
Mies kertoi minulle, että lapsen rytmillä ei ole mitään väliä. Lapsi nukkuu kun nukkuu ja syö kun syö. Ja sitten mies oletti, että vuoronvaihto hoitamisessa.
Olen kyllästynyt siihen, että mies ei joko hoida lastamme lainkaan tai sitten harvoin kun hoitaa, tekee joka kerta jotain sellaista, mikä hankaloittaa arjen sujumista ja mikä aiheuttaa minulle lisää päänvaivaa. Mies ei tee mitään sellaista, mikä olisi jotain oikeasti pahaa ja on hyvä isä lapsellemme.
Olen yrittänyt miettiä, mitkä miehen motiivit ovat. Esim tänään meillä oli suunniteltua ohjelmaa iltapäivälle, jolloin normirytmi olisi erityisesti tänään ollut enemmän kuin toivottia.
Olenko väärässä siinä, että lapsen rytmistä olisi järkevää yrittää pitää kiinni? En usko. Ymmärtäisin, jos olisi jokin pakottava syy poiketa normaalista, mutta huvikseen poikkeaminen on mielestäni järjetöntä.
Tekeekö mies näin vain sen takia, että hoitaisin lastamme 100% ajasta. Olen hyvin väsynyt, eikä meillä ole isovanhempien tukea, joten mielestäni myös minä olisin oikeutettu joskus lepäämään.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.