Tulen hulluksi, kun en tiedä.
Tietoisuus
Anonyymi
26<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Järjestä järkwsi avulla tietoisuutesi kuriin. Et tule hulluksi siittä ettet tiedä. Usein tieto tekee ennemminkin hulluksi.
Jos sun joku haluis jotain tietävän, kertois varmaan. Mut kun ei mitään kuulu, niin on tarkoitettukin. Hän haluaa elää oman elämänsä rauhassa. Suo se hänelle.
Ei se aina ole niin yksikertaista ja helppoa kertoa.
Mikä siitä tekee niin vaikeaa, ettet voi kertoa asiaa päin naamaa?
Olen samaa mieltä. Esimerkiksi en menisi varatulle selittelemään tunteistani.
Haluan tosiaan elää omaa elämääni rauhassa mutta tämä estää sen. Pyrin lopettamaan viestittelyn tai ainakin vähentämään sitä. Olemme tuntemattomia ihmisiä, siksi en pysty myöskään sinua auttamaan. Koen tämän enää vain turhauttavana. Toivoisin, että tämä vain loppuisi. Anteeksi!
Anonyymit juttelee anonyymeille. En menisi täällä selittämään yhtään mitään.
Tiedän, että tuotat minulle vain hyvää. Luotan ja uskon sinuun ja sinun keinosikin ovat kuitenkin hellävaraisia. En oikein ymmärrä sinua ja elämääsi mutta luulen, että en tiedä kaikkea. Hyvää yötä😀
Ei ole asiat aina mustavalkoisia ja kertoo sitten kun aika kertoa on. Eiköstä niin?
Kyllä se joku sitten sanoo irl, jos haluaa elää elämäänsä rauhassa. Vaikka olisi kuinka vaikeaa sanoa.Näitä palstahöpötyksiä ei kannata uskoa.
On päiviä, jolloin tulevaisuus tuntuu ihan kirkkaalta. Kuopus menee hoitoon vuoden vaihteessa ja minä alan tehdä uraani. Tätä hetkeä olen odottanut pitkään! Ihanaa.
Ajattelen niin, että aikuisena olemiseen kuuluu tietyt asiat. Aikuinen on ihminen, joka ottaa vastuun omista tekemisistään, koskipa ne omat tekemiset sitten itseä tai jotakin muuta. Jos on jotain tapahtunut irl, silloin asia pitäisi myös hoitaa siellä. Sitten jos on kysymys vain palstailusta vailla koskaan mitään irl-tapahtumaa/tapahtumia, riittää, että sanoo sen täällä. On kovin naiivia ja keskenkasvuista palstalla lopettaa mitään. Kertoo myös ihmisen kyvyttömyydestä kohdata kasvokkain, vastuuntunnottomuudesta ja pelkuruudesta.
Taitaa tuo, jota kommentoit täällä olla koukussa tähän palstalla kirjoitteluun, mikä haittaa sitä hänen oman todellisen elämänsä toteuttamista, kun notkuu päivät palstalla, näin ymmärsin.
Jos jollakin on oma seurustelukumppani tai puoliso & perhe irl ja täällä lirkuttelee, on aika iso ongelma ihmisellä itsellään eikä sellaisen ongelman ratkaisemiseen välttämättä riitä pelkästään edes palstailun lopettaminen. Voihan netti ja palstailu olla joillekin keino kohentaa itsetuntoa, saada huomiota ja tunnetta ihailtuna olemisesta.
Kyllähän täällä tuntuu palstahurmureiden perässä kirjoittelevan joidenkin vaimot, tyttöystävät ja ex-puolisot tai miehet, miesystävät jne. Voin kyllä uskoa, että "palstaromansseista" puhutaan siellä kotonakin, mikä sinänsä on aika huvittavaa. ;)
Googlaa "Mikä on luxonia"
Ehkei tuo ole paha tilanne, on vain tietoisuus, ettei tiedä...
Tuo on pahinta.
Tuo ettei tiedä. Se tieto kun muuttaa kaiken.
Eikä pelkästään se vaan se toiminta.
Kun tekee jotain asian eteen niin helpottaa. Vaikka vastaus ei olisi mieluinen niin on sentään tehnyt asialle jotain.
Itselläni on tullut noissa tilanteissa sellainen valtava ahdistus jota olen yrittänyt joskus peittää, pitkäänkin, aivan turhaan, aikaa tuhlaten ja mahdollisuudet lähes menettäen.
Kun se tunne tulee niin on vain toimittava. Sitten voi tulla harmitus kun toista ei kiinnosta tai ei tunne samoin. Mutta ainakin asia etenee ja on tehnyt itse voitavansa.
Elämä on lyhyt, sen olen ymmärtänyt ja menettänyt jo elämässäni niin paljon ettei ole aikaa hukattavaksi empiä.
Jos siis tilaisuus on ja tulee se tunne että "sano nyt jotain tai vaikene iäksi" niin olen aina sanonut tai laittanut viestin.
Jos ruoka tuodaan nenän eteesi etkä siitä mitään ymmärrä se on oma ongelmasi.
Luulin että mun eteen tuotiin ruoka, näytti ja tuoksui hyvältä. Mutta tais olla naapuripöydän annos... Nyt tuntuu että olen ilmaa sille ruoalle.
Niin minäkin olen ilmaa sille syöjälle:(
En tahtoisi että olet ilmaa minulle pitkä mies.
Tunsin samoin. Mietin puoli vuotta tosissani uskaltamista, mutta sitten sen tein. Vastaus oli osittain ristiriitainen, ja silti selvä ei.
Olisi pitänyt uskaltaa aiemmin, tilanne ei tuntunut yhtään nololta tai vaikealta. Edelleen rakastan, ei tunteet noin vaan häviä. Silti se ettei tarvitse enää salata suuria tunteita helpotti paljon ja se että nyt olen tehnyt mitä voin.
Toivottavasti tunnustukseni ei häntä ahdistanut. Sitä en toivo. Jos näin olisi neuvoisin samaa mitä itsekin tein. Tunteista kertominen auttaa. Voi myös sanoa mikä ahdistaa ja mikä tekee olon ristiriitaiseksi. Ainakin itse osaisin ottaa sellaisenkin vastaan. Puhuminen ei vielä ole pettämistä muuten. Tunteita ei voi valita.
Oikea tieto on ja tulee jossain muualla kuin täällä. Täällä ei ole kuin ns. anonyymit ja moderaattorit. Ihmisiä hekin kyllä ja Keskustelua kyllä, mutta
keskustelut ja ajatukset mistä ikävöivän ja tunteikkaan pitäisi keskustella pitäisi käydä sen ihmisen kanssa jota ne myös koskettavat. Arvostus alkaa siitä, että puhuu ihmisen itsensä kanssa.
Kaikki on ilmaa ennen oikeudenkaarta ja mahdollista EIT jne.
TE LASKETTA NAISTEN ARVOA JOKA ON JO LASKENUT. LOPETTAKAA HETI!
T.HRJ
Älä katkeroidu.