Puutarhassa kesä näyttää runsas satoiselta. Ruusut kukkivat upeasti. Alkukesän kuivuus ei tuhonnut kasvustoja.
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Jassoo, sitä on aamulla katseltu uutisiakin.
Tuon uhka-kuvan alla minä kyllä poimisin jokaisen hedelmän ja upottaisin ne marinoitumaan Suola-happo-liemessä.
Oikein vahvassa liemessä.
Vaaralliset Punkit ovat alkaneet levitä.
Huhutaan myös Espanjan Siru-Etanan alkaneen kehittää Hai-tyyppisiä hanpaita.
Niiltä ei sitten säily enää Pähkinätkään.
Kaikki siemenet ne raatelevat hengiltä.
Etenkin naapureiden tonteilla.
H.
Mätäkuun aikaan punkeista varoitetaan vakavasti. Kasvavat elefantin mittoihin ja syövät vilja-aumoja yhdessä yössä. Haisevatkin punkkareilta.
Pojan pihassa oleva luumupuu pudotti kaikki luumunsa viimevuonna raakileina alas...nyt kun kolme päivää siellä haahuilin...niin huomasin.. nyt ne ovat kuin vihreän oliivin näköisiä ...saa nähdä kuinka jatkossa...
mimmimum-..mi
Telkkarissa ohjattiin riipimään osan raakileista, muuten puu voi kuolla rasituksesta.
Syksyisin kun on kaupassa luumuja tarjouksessa alle euron/kilo käyn hakemassa niitä repullisen. Otan niistä "luut" pois ja pilkon lohkoilsi jotka sitten teen soseeksi sauvasekottimella. Tähän tarkoitukseen luumujen ei tarvitse olla edes ihan kypsiä. Laitan vähän sokeria sekaan ja pakastan soseen rasioihin. Talvella sitten otan soseen pakastimesta ja laitan jäisenä kattilaan, yhtään vettä ei tarvitse. Sekoitan ja keitän n. 10 min ja lisään vähän perunajauhoja ja tarvittaessa vähän sokeriakin. Tulee punaista imelän kirpeää "luumusörsessöniä". Viime syksynä hain 3 repullista hintaan 0,70€/kilo, tänä syksynä varmaan vielä enemmän kun loppui viime vuotinen jo joulun aikoihin.
Varmaan keitoksesi pitää vatsan "notkeana". Pihan koristeina luumu - ja kirsikkapuut ovat ja antavat myös satoa.
Tuoreet luumut ja niistä tehty "luumusörsessöni" ei vaikuta vatsan toimivuuteen ja paskan "notkistumiseen" samalla tavalla kun kuivatut luumut.
Asun niin pohjoisessa ja lähellä siperiaa ettei täällä kasva luumu - ja kirsikkapuita joten markettien varassa olen sen suhteen.
Asuin nuoruudessa Karjalan itäisessä reunassa Ilman sähköä ja mukavuuksia. Toiminnat olivat toiset, kuin Helsingissä. Perunoita ja nauriita sielläkin kasvoi. Kalat ja lihat säilöttiin suola-liuokseen, joista liika suola liotettiin käyttöön otettaessa. Metsästäen ja kalastaen saatiin tuoretta ruokaa.
Et ole tosissasi. Tuohan tapahtui jo "Ammu-vainaan" aikaan.
Nykyisin täällä Pohjois-Karjalassa liha juoksee itse suoraan pakastimeen, ei tarvitse kun ovi aukaista kun ovikello soi😁
10.07 klo.19 uutisissa esiteltiin Ilomantsista äskettäin kaivettuja Venäläisiä. Niitä oli kaatunut tuhansia ja jätetty hautaamatta. Vuosikymmenten aikana pojat teimme ase löytöjä.
Eikö luumut joutaisi brandy:hyn? Tms:een?
Aikansa lilutettuna voisi olla hyvää jäätelön kanssa?
Aikoinaan Serbialainen luumubrändy oli Alkon korkeaprosenttinen juoma.
Muistelen et nimi oli Slivovizs🥃
80-luvulla valmistin slivovitsia.
Lankoni toimitti minulle 60l sanapadassa, niukan veden kanssa keitettyä, punaista luumumössöä. Olimme sopineet, että minä kustannan sokerin ja valmistan juoman.
Kokemusperäisesti määritin tarvittavan sokerin määrän.
Kuohukäyntivaiheessa vaimoni oli saada sätkyn. "Ukko! Nyt pesuhoneesee! Se on ku ongelmajätelaitos". Kretuliini vaahto matoi hitaasti kohden lattiakaivoa.
Minulla oli 30l keittopänikkä, 800mm korkea keraamisilla helmillä täytetty kolonni ja keittopöntön kupeessa 3kW säädettävä uppovastus.
Keitin normaalisti ykkösen täydellä teholla ottaen keulilta pois metyylin ja säästäen loppupään sikunat seuraavaan keittoon tai viemäriin.
Luumurankin ( annoin käydä, seisoa vesilukon alla ja kirkastua ennen keittoa ) keitin hitaasti, varovaisesti vain kerran. Tiputus meni aktiivihiien läpi. Lopputulos muistutti hämmästyttävän hyvin slivovitsia. Ei yhtään pontikan makua eikä hajua. Maultaan paljon parempaa kuin perusgrappa.
Panimme tuloksen puoliksi sopimuksen mukaan.
Tämä oli vain hyvin pieni osa köyhyysvuosien juomatuotannosta ja myös osittaisesta hyötykäytöstä.
80-luvulla valmistin slivovitsia.
Lankoni toimitti minulle 60l sanapadassa, niukan veden kanssa keitettyä, punaista luumumössöä. Olimme sopineet, että minä kustannan sokerin ja valmistan juoman.
Kokemusperäisesti määritin tarvittavan sokerin määrän.
Kuohukäyntivaiheessa vaimoni oli saada sätkyn. "Ukko! Nyt pesuhoneesee! Se on ku ongelmajätelaitos". Kretuliini vaahto matoi hitaasti kohden lattiakaivoa.
Minulla oli 30l keittopänikkä, 800mm korkea keraamisilla helmillä täytetty kolonni ja keittopöntön kupeessa 3kW säädettävä uppovastus.
Keitin normaalisti ykkösen täydellä teholla ottaen keulilta pois metyylin ja säästäen loppupään sikunat seuraavaan keittoon tai viemäriin.
Luumurankin ( annoin käydä, seisoa vesilukon alla ja kirkastua ennen keittoa ) keitin hitaasti, varovaisesti vain kerran. Tiputus meni aktiivihiien läpi. Lopputulos muistutti hämmästyttävän hyvin slivovitsia. Ei yhtään pontikan makua eikä hajua. Maultaan paljon parempaa kuin perusgrappa.
Panimme tuloksen puoliksi sopimuksen mukaan.
Tämä oli vain hyvin pieni osa köyhyysvuosien juomatuotannosta ja myös osittaisesta hyötykäytöstä.
Tislaamisen alussa valutettu metyyli pois oli erinomainen asia. Aktiivihiilisuodatuksesta hämmästyin? Aikoinaan Alkon viinistä suodatin huonoa makua aktiivihiilen läpi ja sain tulokseksi raikasta vettä.
Luumuviini.
Brandyn tekeminen ehkä hankalaa ja laitontakin. Mutta luumuviini voisi olla kokeilemisen arvoinen idea. En tiedä, valmistetaanko sitä oikein missään, en ainakaan ikinä ole maistanut. Oletettavasti luumu tarvitsisi kaverikseen jotain hapokkaampaa makua, vaikka viinimarjaa.
Tietenkin likööriä voi tehdä, mutta oletettavasti sitä pitäisi tehdä muutama tynnyrillinen, jos sato on iso.
=DW=
Meillä oli kesätorpallamme jokin luumupuu, mikä lie "kriikuna", valtava sato joka vuosi. Kaupunkikotimme puutarhaan saimme luumupuun taimen naapureiltamme.
Se alkoi tuottaa satoa juuri, kun myin talomme.
Kellarissamme minulla on nytkin viime kesänä keittämääni luumuhilloa, ei aiheuta sen syöminen mitään ongelmia.
Tyttäreni puutarhassa Ruotsissa on suuri luumupuu, joka tuottaa valtavasti satoa. Sanoin: "Vie työpaikallesi, kyllä ne pojat ne luumut syövät."
Kukintansa aikaan hedelmäpuut ovat kauniita ja lisäksi antavat satoa.
Tyttärelläni sama ongelma omenapuun kanssa, antoi valtavan sadon. Kysyi: "Äiti, mitä minä teen niiden omenien kanssa, ei aikaa valmistaa niistä mitään."
Sanoin: "Ei huolta, vie niitä isoja kassillisia työpaikallesi, kyllä pojat syövät."
Nuoria insinöörejä koko konttori täynnä, kyllä heihin omenat uppoavat :-))
Eräänä huippuaurinkoisena kesänä isäni laittoi vesiletkun kriikunapuun juurelle ja hanan varovaisesti tiputtamaan koko ajan. Syksyllä sain siitä 10 kg luumua. Tein 25 litraa viiniä Melkkon käymispakkauksella. Heti pullotuksen jälkeen maku oli hieman hyökkäävä, mutta puolen vuoden päästä maku oli kerrassaan upea ja brandymainen, väri hohtava oranssinkeltainen.
Seuraavana vuonna sateisen kesän jälkeen tein taas samalla tavalla viinin. Väri oli tummempi ja punaisempi, maku hapahko eikä brändimäisyydestä tietoakaan. Huono vuosikerta siis.
Nyt tulee taas hyvin kriikunaa. Kokeilenpa taas syksyllä viinin valmistusta.