olla vika kun näyttää siltä,että johtajuusongelmat nousevat jatkuvasti kyselyyn;apuva mitä teen koirani yleensä alle 1 wee puri minua.Ettei ny vaan oo oteetu vauvan korviketta jota paapotaan ja hellitään ,voi kun oot söpö etc.ja kaikki kasvattaminen unohtuu ,kunnes eka puru ja uhoominen alkaa,yleensä 7kk:n jälkeen(murkkuikä),sitten kirjoitellaan ja kysellään nerokkaimmat ovat jo lopettamassa vihaiseksi ,tai mielenvikaiseksi tullutta koiraansa.Jo nyt on p....kele kun ei sitten mitään osata ottaa etukäteen selville,ennenkuin se "vauva"tulee kotiin.Kun otetaan koira kotiin mukana tulee myös vastuu koiran hyvinvonnista kasvattamisesta ja monesta muusta asiasta jopa rodusta ja yksilöstä riipuen yli 15 vuodeksi.Ottakaa hyvät immeiset se vastuu jo heti pennun tullessa taloon niin ei sitten tartte täällä kysellä aivan itsestäänselvyyksiä eli OTTAKAA SELEVÄÄ ASIOISTA eneenkuin otatte koiran.
Missähän
mahtaa
9435
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
just luin jostain ,että koulussa opetetaan miten kettu ja karhu ja lehmä ja hevonen elää,mutta ei koiran elämää,harva lapsi edes koskaan näkee ko eläimiä, mut koira on lähes joka toisessa kodissa. Harva ihminen oikeesti tietää miten koiran pitäsi elää,sit otetaan söpö pieni pallero ja ah kun se on ihana,sit siitä kasvaa iso rohjake joka puree ja murisee ja haluaa pitää omasta elämästään kiinni, ja mit tehdään ,,,kipin kapin lääkäriin tai ongelmakouluttajalle, kun oikee paikka olisi koulutuskenttä ja KASVATTAJA.
Pahimpia virheitä on: pentu heti ja halpa koira.
Lapsen uhmat ja murkut hyväksytään, miksi ei koiran?! On tietty vähän eroo,uhmaikänen murkku nuori tappaa vanhempansa ,koira vaan puree, että ehkä sen koiran kanssa on kuitenkin helmpompi elää.
juuri se että pentu heti nyt mulle mulle heti,jopa aikuisilla ihmisillä.Itselläni koiruuksia ollu kakarasta asti,välissä oli n. 10v koiraton aika,ulkomailla töissä olon takia,kun otin uudestan koiran harkitsin asiaa ja rotua peräti 2 vuotta,olin välillä kahden vaiheilla (koira ja rotu)päätös kypsyi ja koira tuli taloon 5 v. sitten nyt kolme nuorin 8kk,on just siinä iässä murrailee vanhemmille haukuille,jotka kyllä ottavat asian hyvin kärsivällisesti,mulla ei oo ollu ongelmia ,kun kaikille on tehty jo taloon tullesSA MITÄ SAA PURESKELLA JA MITÄ EI.
Minä en ihan vielä kyllä ole samaa mieltä siitä, että halpa koira on virhe :P
kyllä se on niin ,että ihminen joka laittaa 1000 eur koiraan harkitsee sitä vähän kauemmin kun se joka laittaa 50 eur tai ei mitään.sorry vaan.
Ja kun lukee näitä -apua mitä teen- niin lähes kaikki on sekarotusia,ja mun tietääkseni vielä ei sekarotusesta pyydetä yli 500 eur.
Moni, joka antaisi hyvän kodin koiralle kuin koiralle, jättää sen koiran ottamatta hinnan takia / ottaa mielummin sekarotuisen..
pitää pentua niin suloisena ja ihanana, sekä on varmasti kauan haaveillut koirasta ja kun se haave sitten täyttyy ja se karvapallo tulee kotiin, niin unohdetaan kaikki. Unohdetaan kasvattajan ohjeet ja yleensä kaikki muukin. Pennun kanssa leikitään, ruokitaan ,viihdytään, ja aina on kiirus kotiin kun siellä se maailman suloisin ja ihanin hauva vauva odottaa.
Eivät nämä ensikertalaiset ole nähneet ongelma koiraa, eivät voi kuvitella että se ihana hauva vauva voi yht äkkiä purra sitä rakastavaa ihmistä. Ja yleensäkään nousta ihmistä vastaan.
Paikallisien koira kerhojen pitäisi enemmän mainostaa olemassa oloaan jo kasvattajiin nähden. Kasvattaja on hyvä henkilö saamaan uudet omistajat liittymään paikalliskerhoon, koska siinä osto vaiheessa kuunnellaan yleensä kasvattajaa kuin jumalaa. Näiden paikallisjuttujen kautta olisi enemmän ihmisiä menossa koulutuksiin kanssa pentujensa. Ja Pennun omistaja kyllä mielellään ainakin muutaman kerran käy koska haluaa näyttää sitä aarrettaan muillekin. Tässä olisi mielestäni toiminta malli kehitettäväksi.
Anteeksi etten tiennyt näiden sivujen olevan VAIN täydellisille ja kokeneille koiran omistajille. No loppuihan ainakin minun kirjoittelu tänne. minulla on nyt elämäni ensimmäinen koira, aiemmin ollut vain kissoja. Matkan varrella sattuu ja tapahtuu, niin pieniä kuin suuriakin iloja ja suruja ja luulin että tällä palstalla niistä voisi keskustella. Olkaa onnellisia kun koiranne ovat niin täydellisiä (ja olette itse niin täydellisiä kouluttajia) että teillä on varaa halveksia meitä tyhmempiä. Sitä paitsi, kuinka kukaan voisi ennalta tietää mitä ongelmia koiransa kanssa tulee kohtaamaan ennen sen ottoa? Vaikka toisaalta syy siihen etten tiedä tätäkään johtuu siitä että olen niin kokematon koiranomistaja... Hauskaa kevättä!
Minullakin on elämäni ensimmäinen pentu ja 11v kissa ja ennen minulla on ollut vain kissoja ja Karkeakarvainen mäyräkoira uros joka tuli meille jo 2 vuotiaana äkäisyyden takia. Asunut elämänsä aitauksessa pihalla yksin ja pikkupoika oli sitä kiusannut, mutta sai olla meillä 10v kunnes nukkui pois kesken päiväunien ja edelleenkin ikävöin pientä äkäpussiani ja äidillä on nyt 7v Kääpiöpinseri joka on myös luovutettu äkäisyyden takia, mutta ensin sen on humalainen perhe kavereidensa ja lastensa kanssa kiusannut ja hakannut hermoheikoksi, mutta on nyt kiltti ja vähän arvaamaton vieraille miehille ja myös rakas pieni kultapuppeli. Oma pentuni on 5kk Tallinnan pakolainen ja uhmaikä vielä eessä ja olen yrittänyt saada koulutusta, mutta koirakoulut ovat vain rairaseläkeläiselle niin kalliita, mutta olen pääsemässä varmaan jnkinmoiseen koirakouluun asuinseutuni koirakerhoon ja trvitsee maksaa vain vuosimaksu, niin voi käyttää kaikkia palveluita. Olen kirjautunut tänne, että voit käydä katsomassa profiilini ja siellä on myös sähköposti, niin voimme kirjoitella.
älä näin tätä asiaa ota. Kyllä sitä vanhallekkin koirien kanssa puuhastelevalle tulee aina niitä ylläreitä. Jos sinulla kysyttävää on niin kysy ihmeessä. Ei kukaan ole seppä syntyessään eikä kaikista tule mestareita vaikka olisi kuinka paljon kokemusta.
Minullakin pitkä kokemus ja koulutuksesta paitsi näyttelyn olen täysin ulkona kuin lumi ukko.
ja kuule minulla kun on yhtäaikaisesti koiria ollut jo yli 40 vuotta eikä ainuttakaan täydellistä ole vielä minua vastaan tullut.
Hyvää kevättä sinulle ja koirallesi