Vinkkejä Porto de Galinhasiin

Olimme Porto de Galinhasissa tammi-helmikuussa 2005 ja ajattelimme kertoa matkaan lähtijöille tai siitä haaveileville kokemuksistamme. Olemme kolmikymppinen pariskunta, jotka lähtivät lomalle hakemaan sekä kokemuksia että löhöilyä. Molempia löytyi kohteesta mainiosti! Makupalaksi kannattaa käydä katsastamassa esim.
http://www2.uol.com.br/portodegalinhas/
http://www.frommers.com/destinations/portodegalinhas/
http://www.portodegalinhas.ubbi.com.br/index.htm
http://www.portodegalinhas.tur.br/index.htm
(suurin osa nettisivuista on portugaliksi, mutta kuvia ainakin voi katsoa, jos ei taida kieltä)

Lomakohde on pienehkö, mutta suht vilkas kylä, jonka elämä keskittyy lähinnä yhden pääkadun ja sen päästä löytyvän rannan ympärille. Kylän tarjontaan olimme ihan tyytyväisiä. Päivisin rantakahviloista sai hyviä lounasruokia. Ravintoloita oli todella paljon joka makuun – halvempia lounasravintoloita (lounaan sai jopa 1 eurolla), keskihintaisia pihvi- ja äyriäisravintoloita (kahden hengen illallinen juomineen n. 20 e) ja hieman hinnakkaampia ja tasokkaita ravintoloita (kahden hengen illallinen juomineen 30-40 e). Itse suosimme iltaruokapaikkoina rannalla ensimmäisessä tai toisessa kerroksessa olevia viihtyisiä ravintoloita, joista suosikkimme taisi olla Peixe na Telha. Myös Beijupira oli hyvä (www.beijupira.com.br). Olipa kylässä pari sushiravintolaakin, joita varmasti kannattaa kokeilla, jos on sushin ystävä! Äyriäiset ja kala olivat kaikissa ravintoloissa maukkaita ja tuoreita. Ruoka oli yleensä ottaen melko vähämausteista, mutta hyvää. Kannattaa kysäistä tarjoilijoilta, mikä on päivän erikoisuus tai mitä hän suosittelisi – näin me itse ainakin saimme usein eteemme tuntemattomia ja maittavia ruokalajeja. Ravintoloiden annokset ovat lähes aina kahdelle hengelle (muista tarkastaa ennen kuin tilaat!) ja runsaita. Kasvissyöjien kannattaa myös aina tarkastaa ettei annoksissa ole lihaa (kasvisruoka-annoksia oli tarjolla todella vähän), sillä lihaa laitetaan joskus esim. riisin sekaan. Ravintoloissa laskuun lisätään lähes aina palvelumaksu 10% automaattisesti. Juomissa käytetään yleisesti teollisia jääpaloja eli niitä voi sulatella drinkkeihinsä huoletta. Itse vältyimme kokonaan pahemmilta vatsavaivoilta, vaikka söimme ja joimme lähes kaikkea mahdollista (myös rannalla myytävää ruokaa, salaatteja ja juomia).

Kylässä on useita marketteja, hedelmäkauppoja, kemikaalio-apteekkeja, matkamuistokauppoja ja vaatekauppoja. Marketeissa oli varsin halpaa, varsinkin jos suosii paikallisia tuotteita. Rantavaatteita kaupataan paljon, sekä kansainvälisiä että paikallisia merkkejä. Bikinit on varmasti useimmille naisille must-ostos, meille tarttui mukaan yhdet ”hintavat” (12 e). Uima-asuja on hyvä olla matkassa useammat, sillä ainakin me vietimme varmaan puolet lomastamme uima-asut päällä (joko rannalla tai retkellä uima-asut vaatteiden alla) niin, etteivät ne melkein ehtineet edes kuivua seuraavaa käyttöä varten. Rantasandaaleita (Havaianas tai Dupe) kannattaa varmasti myös ostaa, niitä sai 3-5 euron hintaan (Suomessa maksavat n. 25 e). Ostimme lisäksi brasilialaisia levyjä, paikallista sokeriruokoviinaa tuliaisiksi (n. 1 e / litra), käsityöläisten tekemiä koruja (sekä kaupoista että katukauppiailta; vöitä, kaulakoruja, rannekoruja 2-5 e) sekä paikallisia soittimia sukulaislapsille tuliaisiksi (käsityöläistorilta, maksoivat 3-6 e). Jos mielii kotonakin makoilla Brasilian tyyliin, kannattaa hankkia myös riippumatto. Kylästä löytyy pari valokuvausliikettä, ostimme niistä kertakäyttökameroita (snorklaukseen ja karnevaaleja varten), kehitimme kuvia sekä siirsimme muistikortilta kuvat cd-romille. Kylässä oli myös muutamia internet-kahviloita. Manikyyrit ja pedikyyrit olivat halpoja, niihin pääsi ilman ajanvarausta. Me emme käyneet Recifessä ollessamme shoppaamassa, mutta vaatteita (erityisesti farkkuja ja naisten alusvaatteita) ja kenkiä kannattaa kuulemma ostaa.

Me vaihdoimme Suomessa Forexissa 200 euroa etukäteen. Loput matkarahoista nostimme Visalla pankkiautomaatista (kylästä löytyy Texaco-aseman sisältä). Lisäksi maksoimme usein ostoksemme tai ruokamme Visalla. Kortti kävi lähes kaikissa putiikeissa ja ravintoloissa (toki kannattaa tarkastaa etukäteen, ettei jää tiskaamaan...). Meistä paikka vaikutti turvalliselta, mutta ei siellä varmastikaan (kuten ei missään muuallakaan) kannata levitellä rahojaan tai jättää videokameroitaan rannalle.

Asuimme Ecoporto-nimisessä hotellissa, johon olimme erittäin tyytyväisiä (http://www.pousadaecoporto.com.br/). Hotelli on ihanasti rannalla ja kaikkien huoneiden parvekkeet on merelle päin. Hotellilla on kiva allaspuutarha ja mukava henkilökunta. Baarista saa juomia ja syötävää (illalla ravintolan mentyä kiinni voi vastaanoton kautta tilata pizzaa), hotellilta pyyhkeet altaalle. Jos tykkää merestä ja rannasta, niin ehdottomasti kannattaa mennä rannalla olevaan hotelliin! Mukaan kannattaa ottaa adapteri (verkkovirta on sama, mutta pistokkeet eri malliset; kännylaturi meni pistokkeeseen, mutta hiustenkuivaaja ei ilman välikappaletta). Ecoporto (kuten monet muutkin hotellit) sijaitsee pari kilometriä keskustasta. Joskus kävelimme rantaa pitkin (kannattaa katsoa jalkoihinsa tai kävellä kengät jaloissa; voi olla jotain meduusan tyyppisiä), muutaman kerran menimme taksilla tai rantakirpulla (joka tosin ajaa tavallisia teitä pitkin), jotka maksoivat jotain 2-3 euroa. Useimmiten kuitenkin hyppäsimme pääväylältä (n. 100 metriä hotellilta) ns. vanin kyytiin, jolla pääsi keskustaan n. 30 sentin (1 real) hintaan per nenä. Vanit ovat kleinbusseja, joissa useimmiten matkustaa kymmenisen henkeä, mutta joskus jopa yli 20! Kerran kyydissä oli myös kana... Pääväylä ja monet muutkin tiet ovat iltaisin todella pimeitä, joten taskulamppu (tai heijastin) voisi olla hyvä.

Paikalliset puhuvat todella vähän englantia, useimmat eivät laisinkaan. Portugalia he puhuvat kaikille! Meistä toinen osaa portugalia hieman ja siitä olikin todella suuri apu. Kuuleman mukaan ilman portugaliakin pärjää, kansainvälinen ele- ja viittomakieli riittää useasti. Sanakirja kannattaa varmasti kuitenkin ottaa mukaan, jos haluaa vähän olla jyvällä esim. ravintoloiden ruokalistoista (harvassa ravintolassa englanniksi). Paikalliset ovat todella ystävällisiä ja auttavat kaikin mahdollisin tavoin, joten tuskin ainakaan lomakylän lähialueilla joutuu pulaan kielitaidottomanakaan. Porto de Galinhasissa ei ollut (ainakaan tänä kautena) lähes ollenkaan ulkomaalaisia turisteja suomalaisia lukuunottamatta. Paikka on erittäin suosittu brasilialaisten lomanviettopaikka, joten ylivoimaisesti suurin osa turisteista on brasilialaisia. Tämä tekee paikasta varsin brasilialaisen. Tunnelma on todella välitön ja rento, paikallinen musiikki soi joka paikassa.

Katsoimme ennen lomaamme netistä alueen säätilaa ja meinasimme jo huolestua, kun ennusteet näyttivät joka päivälle suurta sateen mahdollisuutta. Ilmeisesti rannikon ja sisämaan sekä kaupungin ja ”maaseudun” ilmastoissa on varsin suuria eroja, sillä huonoista ennusteista huolimatta ilmat meidän lomamme aikana olivat loistavat. Parina päivänä oli hieman pilvistä, mutta aurinko porotti kyllä pilvienkin läpi. Rannan tuntumassa kuumuus ei mielestämme ollut lainkaan sietämätöntä, mutta jo pari korttelin päässä sisämaassa ja kaupungeissa hiki virtasi. Aurinko on todella voimakas, suosittelemme hyvin ruskettuvillekin ainakin suojakerrointa 30 alussa! Paikallisetkin käyttivät usein suojakerrointa 50... Marketeista ja apteekeista saa hyvin aurinkovoiteita, sekä kansainvälisiä että paikallisia merkkejä. Hyttyset eivät kiusanneet ainakaan meitä pahemmin, mutta mukaan kannattaa ottaa sekä myrkkyä että pistoon laitettavaa geeliä tms. Paikallisista kaupoista saa toki myös. Etukäteen huolehdimme A-hepatiittirokotuksesta, muita ei tällä hetkellä terveydenhoitajien mukaan tarvinnut. Meistä toinen joutui käymään matkan aikana lääkärillä korvakivun takia. Kylän keskustasta löytyy terveysasema, joka hoitaa ilmaiseksi niin paikalliset kuin turistitkin! Lääkäri oli todella mukava ja puhui hieman englantia. Lääkkeet sai apteekista, kyseisessä apteekissa ei kuitenkaan käynyt Visa eikä meillä ollut juuri silloin tarpeeksi käteistä mukana, mutta kun olimme lähdössä toiseen apteekkiin pysäytti apteekkari meidät ja sanoi, että voisimme saada lääkkeet mukaan ja tulla maksamaan seuraavana päivänä! Tämä kuvastaa hyvin paikallisten ystävällistä ja luottavaa asennetta.

Rantoja on monia mistä valita. Hotellin edessä olevalla rannalla voi olla voimakkaita virtauksia ja aaltoja, joten siellä täytyy olla varovainen. Hotelliltamme sen asukkaat saivat halutessaan viedä aurinkotuoleja rannalle. Hieman pidemmällä sijaitsevalla Muro Alton rannalla on korallin muodostama muuri, joka muodostaa rannalle suuren luonnonaltaan. Tämä ranta on erinomainen erityisesti lapsille sekä niille, jotka haluavat uida matkaa. Snorklattavaa ei paljoa löytynyt. Porto de Galinhasin kylän edessä oleva ranta on vilkas, rannalla on useita rantatuolien vuokraajia, juomien ja ruokien myyjiä ja kaupustelijoita. Itse rannalla on koralleja, jotka muodostavat erikokoisia altaita, joissa on paljon kaloja yms. snorklattavaa (altaille voi uida tai mennä jangada-veneellä). Vähän kauempana on Maracaipen ranta, jossa on erinomaiset lainelautailu- ja leijasurffausmahdollisuudet (surffilaudan vuokra n. 3 e/tunti) sekä rannan päässä suisto, jossa voi päästä jangada-veneen kyydillä pitkin mangrove-puiden reunustamaa jokea aina merihevosten elinalueelle snorklaamaan (meillä oli omat välineet mukana, Pordo de Galinhasista voi myös ostaa tai vuokrata – mutta voivat olla varattuja). Kaikki lähialueen rannat ovat puhtaita, hiekka hienoa, eikä vedessä ole vesikasveja. Edes lasinsiruja emme nähneet missään. Vuoroveden vaihtelu on hyvä ottaa huomioon, se on täydenkuun ja uuden kuun aikaan todella voimakas eli vesi nousee useita metrejä tunnissa.

Moottoripyörällä (vuokrauksesta ja muusta lopussa) kävimme lisäksi Serrambin, Calhetasin, Enseada dos Coraisin sekä Boa Viagemin rannoilla. Kaikki rannat olivat kivoja, tosin Recifen ranta Boa Viagem vähän epäsiisti. Jos on aikaa, rahaa ja kiinnostusta erityisesti sukellukseen, kannattaa varmastikin harkita matkaa Fernando de Noronhan saarille (ks. esim. www.noronha.pe.gov.br). Sinne pääsee lentäen Recifestä ja Recifen lentokentälle pääsee melko kätevästi Porto de Galinhasista joko taksilla tai paikallisbussilla. Sukellusreissuja Porto de Galinhasin ympäristössä järjestää esim. alla mainittu Pe no mangue sekä http://www.aicadiving.com.br/ .

Iltaelämästä: Me osuimme Maracaipen rannalle lauantaina, jolloin heti pimeän tultua alkoi isot rantabileet livemusiikilla – mahtava elämys! Iltaelämää koimme myös Bicho do Mato Disco Barissa, joka ainakin meidän visiittimme aikaan oli tupaten täynnä. Lisäksi kadulla järjestettiin muutamia livekonsertteja, ehkäpä karnevaalien takia. Kylästä löytyy myös muutamia muita baareja (esim. Ponto X ja Birosca da Cachaca), muttei mitään massiivisia diskoja. Kuulimme, että Maracaipen rannalla olisi jossain isompi baari, mutta emme itse käyneet siellä. Iltaelämä oli todella rentoa, joten suurin osa varaamistamme hienommista vaatteista jäi täysin käyttämättä – baareissa suosituin asu oli varvastossut ja shortsis.

Kävimme yhdellä Tjäreborgin järjestämällä retkellä, jeeppisafarilla. Ainakin tämä retki on kokemisen arvoinen! Muutenkin retkivalikoima vaikutti hyvältä. Me järjestimme itse paikallisen firman kautta veneretken, joka tosin osoittautui ihan samaksi kuin mitä Tjäreborg myi (tosin paljon kalliimmalla). Retkellä kävimme sekä Saint Aleixon saarella (loman parhaat snorklaukset!) että Carneiroksen kauniilla rannalla. Tämä firma (www.penomangue.com) järjestää monia luontoretkiä varsin edullisesti (veneretkemme maksoi n. 15 e ilman ruokia ja juomia), kannattaa tutustua! Retkille on minimiosallistujamäärä 4 , joten pari toivomaamme retkeä ei valitettavasti toteutunut, kun meidän lisäksemme ei tullut muita kiinnostuneita. Firman toimiston työntekijä puhuu ja kirjoittaa ihan ok englantia, joten heihin voi ottaa yhteyttä jo etukäteen.

Kävimme Recifessä ja Olindassa karnevaalien alkupäivinä. Matkustimme sinne aamulla paikallisbussilla, joka kesti 2 tuntia (matka on vain n. 70 km), mutta maksoi vain n. 1,5 e. Recifessä kävelimme hieman ympäriinsä ennen kuin suuntasimme kohti Olindaa ja siellä iltapäivällä alkanutta lasten karnevaalikulkuetta. Olinda vaikutti todella viehättävältä paikalta, jossa kannattaa ehdottomasti käydä. Lasten karnevaalihumu oli ihanaa katseltavaa. Illaksi palasimme Recifeen, jossa oli karnevaalien avajaiset kulkueineen ja esityksineen. Meno oli mahtava! Karnevaalit olivat ainakin meidän yllätykseksemme varsin hyvin organisoidut, saimme karnevaalien ohjelman etukäteen netistä (Tjäreborgin toimistosta voi myös kysyä) ja turisti-infosta Recifestä. Matkasimme takaisin Porto de Galinhasiin bussilla (viimeinen bussi lähti jo klo 21.45). Kuulimme joidenkin suomalaisten yöpyneen Olindassa karnevaalien aikana ja he maksoivat n. 100 e per nenä yhdestä huoneesta yksityiskodissa... Mutta oli varmastikin sen väärti, jos haluaa nähdä karnevaalimenoa huipussaan iltaisin ja öisin! Varsinaiset hotellit ovat täyteen buukattuja jo etukäteen, mutta ainakin Olindasta sai paikan päältä vuokrattua huoneita. Meidän hotellillamme ainakin mainostettiin paikallisten järjestämää päiväretkeä Recifen ja Olindan karnevaaleihin. Tällainen vaihtoehto on varmastikin hyvä, jos ei jostain syystä uskalla tai halua lähteä karnevaaleihin yksin. Karnevaaleista enemmän: http://www.recife.pe.gov.br/especiais/carnaval/ http://www.olinda.pe.gov.br/carnaval2005/index.php
http://www.visiteolinda.com.br/
Ja Recifestä ja Olindasta:
http://www.recife.pe.gov.br/
http://www.olinda.pe.gov.br/portal/index.php
http://www.frommers.com/destinations/recifeandolinda/2856010001.html
http://darkwing.uoregon.edu/~sergiok/brasil/recife.html

Koko kahden viikon lomalla meillä meni rahaa n. 500 e per nenä. Tämä summa sisältää siis kaikki ruoat, juomat, tuliaiset, hotellin laskun, retket, moottoripyörän vuokran jne eli kaiken. Kuten pitkästä tarinastamme toivottavasti käy ilmi, viihdyimme me kohteessa erinomaisesti ja voimme lämpimästi suositella sitä muillekin! Jos jotain negatiivista pitäisi löytää esim. verrattuna Thaimaaseen, niin ehkä kylä olisi voinut olla hieman siistimpi ja retkiä ja snorklausta ajatellen oli harmi, ettei Galinhasin lähistöllä ole paljoa rannikonläheistä saaristoa (Sainto Aleixo ja kaukana oleva Fernando de Noronha ovat melkein ainoat saaret tällä alueella). Mutta kaiken kaikkiaan paikka ja meininki oli mieleemme, siitä piti huolen 30 merivesi, 30 ilma, rento ilmapiiri sekä hienot kokemukset!

PS.1. Tässä vielä parit linkit:
Pernambucon osavaltion linkkejä:
http://www.pe.gov.br/pernambuco.htm
http://www.destinopernambuco.com.br/index.php
http://www.empetur.com.br/
Ja yleisiä linkkejä Brasiliasta:
http://www.brazil.org.uk/page.php?cid=6
http://www.brazilmax.com/

PS.2. Moottoripyörän vuokrauksesta kiinnostuneille vielä tarinaa:

Vuokrasimme moottoripyörän pariksi päiväksi. 70 realin (eli n. 20 euro/päivä) hintaan sai 250 cc enduro Hondan ja mitarissa 9000 km. Pyörä toimi hyvin paitsi etujarrupalojen vaihto oli päässyt unohtumaan. Pärrävuokraamo oli Ecoportosta n. 200 metrin päässä päätien varrella:
Nordeste Locadora
Rod. PE 09, km 6.5- Merepe 2 – Lote 1A- Quarda I-2 – Sala 4
Porto de Galinhas- Ipojuca – PE (webbiosoitetta ei saatavilla)
Henkilökunta ei puhunut englantia, joten jos portugalin kieli ei taivu, voi pyytää Tjäreborgin toimistossa työskenteleviä paikallisia sopimaan vuokrauksesta puhelimitse.

Ekana iltana käytiin Serrrambin rannalla, erittäin ok. Muuten kruisailtiin ja tutustuttiin lähiympäristöön. Tokana päivänä lähdimme ajamaan kohti pohjoista ja pysähdyimme Calhetasin rannalla pulikoimassa. Pieni sievä ranta ja rafla. Siitä jatkoimme Recifeen, jonka ympärillä kiertävä kehätie osoittautui hiukan haasteelliseksi. Kaksi kaistaa per suunta ok, mutta esim. oikean puoleinen kaista oli todella huonossa kunnossa. Suuria monttuja ja kuoppia jatkuvasti jotka vaativat tarkkaavaisuutta tuplamäärän jo muutenkin turvavälistä piittaamattomien autokuskien seassa. 10 cm turvaväli niin sivu kuin menosuunnaassakin. En välttämättä suosittele, vältä myös BR-101 -tietä. Mene maaseudullle!

PE-60 –tie oli ihan ok. Siltä pääsee poikkeamaan biitseille jos ajamishalut antaa myöten. Tiestö asfalttiosuuksiltaan ihan ok kunnossa, mutta koska tiekartastoa ei ollut saatavilla huoltoasemilta eikä muualtakaan, niin kauhean pitkälle ei innostanut lähteä. Hiekkateitä osui myös kohdalle, mutta kun kiirettä ei ollut, niin niilläkin enskalla oli ihan jees sokkailla. Tjäreborgin jeeppisafarikuskeilla oli jotain ilmeisesti CD-rompulta printattuja suuntaa antavia A4:sia, josta olisi ollut suuri apu. Tuli vaan hoidettua toi safari mopoilun jälkeen :( Yleiskarttana käytin joka turistille tungettavaa rantsukarttaa, jolla jotenkuten sai edes kuvan mihin suuntaan kannattaa huristella.

Paluumatkalla pysähdyimme Enseada Dos Corais biitsillä jossa oli muhkeat aallot ja ennen pimeää kotiin (pimeä tulee klo 18 maissa, emme suosittele ajamista pimeällä).

Vuokra-aika oli klo 12-12, joten kolmantena päivänä heräsin ennen kuutta ja kävin vielä yksin vetäsee loppurutistukset etelään dos Carneiros biitsille, joka oli erittäin upea. Sadekuuro vaan pääsi yllättämään ja sitähän sitten tuli. Matkan varrella tie meni osan matkaa myös Brasilian vanhimman Atlantico sademetsän läpi.

Summa summarum:
Hoida itsellesi jostain hiukan yksityiskohtaisempi kartta, vuokraa pyörä ja nautiskele 30 viimasta keskellä talvea, ou jee!