en oo mun mielestä mitenkään erityisen kaunis..ihan nätti vaan..mut muiden mielestä oon tosi kaunis ja erotun selvästi joukosta...tästä just syntyy ongelmia,kun ihmiset ei uskalla lähestyä ja arvostelevat ankarasti. Ollaan jostain syystä sitä mieltä et jos on kaunis nii pitäs olla sit jotenkin täydellinen.. esim. jos on huono päivä ja on sanonu jollekin rumasti, nii heti aletaan ajatella et toihan on niin ylpeä ja ilkeä.. saahan kaikilla olla huonoja päiviä! Ei mun tarvii niiku miellyttää ketään, ja olla kaikille aina mukava, jos ei siltä tunnu. Jos jossain baarissa joku tulee juttelee ja itse ei oo juttelutuulella, vastaa vaan jotai lyhyesti - joo, tai ei jne, - nii taas aletaan haukkua et oisin joku ylpeä, tai jtn. enhän mä sitä pakottanu tulla juttelee ja jos oikeesti ei huvita. Oonhan mäkin sentään ihminen, ei mun tarvi tulla toimeen kaikkien kaa, ja en varsinkaan aio miellyttää ketään, oon sellanen ku oon, ja jos ei tykkää nii miks täytyy heti huomauttaa jostai asiasta ku voi vaan antaa olla ja välttää sit mun seuraa tai jtn. Eihän kaikkien tarvi tulla toimeen kaikkien kaa! Ja sit toi arvostelu on ihan järkyttävää! kauniilta ihmisiltä vaaditaan todella paljon,ja jos huomataan joku virhe nii on pakko huomauttaa siitä - et ootpas sä laiha, etsä syö mitään? tai miks sä meikkaat tavallisena arkipäivänä? miks pidät tommosii vaatteita,jne. eihän lihaville sanotaan päin naamaa et ootpas sä läski, tai onpas sul rumat vaatteet. Onhan se sentään mun oma elämä ja mun oma asia et mitä mä teen ja miltä näytän! En mä aio lopettaa itsestäni huolehtimisen muiden takia, et joku on sit kateellinen tai jotai, et joku toinen jaksaa näyttää hyvältä! Ihmiset on oikeesti joko kateellisia ja epävarmoja tai vihaisia siitä et on olemassa niitä kauniimpiakin, ja pakko mennä aukoo päätä niille. Tän mä tiiän omasta kokemuksestakin,ku olin joku 14-15 ja en ollu mitenkään hyvännäkönen nii olin vihanen muille kauniille, tuntui et ne oli todellakin ylpeitä ja ärsytti et joku oli mua niin paljon kauniinpi, mut en mä ikinä menny haukkumaan niitä vaan olin ihan hiljaa.Nyt oon kasvanu melkein aikuiseks ja muuttunu paljon sekä ulkoisesti että sisäisesti ja nyt ymmärrän sen et jokaisella ihmisellä on oikeus olla just sellanen ku on, ja jos joku ei tykkää nii voi vaan mennä pois ja välttää sen seuraa, mut ei ikinä saa opettaa muita et tee näin ja näin ku oot tommonen ja tommonen. Koska ei kenenkään tarvi miellyttää ketään. Ja yleensä just ne haukkujat on itse joko rumia tai korkeintaan ok näkösiä, tai muutenkin vaan luusereita, kukaan kaunis ja itsevarma ihminen ei mee haukkuu muiden ulkonäköä, koska on tyytyväinen itseensä eikä oo kellekään vihanen. Oon myös huomannu et kauniille harvoin sanotaan et se on kaunis, mieluummin sellasille jotka ei oo niin "pelottavan näköisiä". heh.Jotkut ihmiset on vaan säälittäviä..
Tällänen vuodatus tällä kertaa.. en tiiä miks pistin tän tänne, oon vaan jotenkin turhautunu tai jtn.. pistäkää kommentteja jos keksitte, mut ei mitään vittuilua kiitos.
Tällänen vuodatus tällä kertaa.. en tiiä miks pistin tän tänne, oon vaan jotenkin turhautunu tai jtn.. pistäkää kommentteja jos keksitte, mut ei mitään vittuilua kiitos.
Vastaukset 16
Vanhimmat
En mä halua sulle vittuilla. Minäkin tiedän "kauniina olemisen" varjopuolet. Minua luultiin ylpeäksi jne. Mutta todellisuudessa olin ja olen edelleen vaatimaton, enkä halunnut kuulla kehuja ulkonäöstäni, vaan mieluummin siitä että olen hyvä ystävä tms.Mutta nyt minulla on ikää jo paljon paljon enemmän, mutta edelleen hoikka ja hyvännäköinen. Se on minulla geeneissä, samoin kuin sisaruksillanikin. Ei tarvitse ihmeemmin meikkailla, eikä treenata. Kun minä olen sinut itseni kanssa, niin tulen toimeen muittenkin kanssa.
Sinulle sanoisin että ole rauhassa hyvännäköinen, mutta älä anna sen olla ykkösominaisuus. Kehitä sosiaalisia taitojasi ja opettele kieltäytymään kohteliaasti "ei toivotusta seurasta" Kehitä keskustelutaitojasi, että saat kivan ihmisen maineen. Muista että VAATIMATTOMUUS kaunistaa. Ei sulle välttämättä olla kateellisia, sä vaan kuvittelet. Mutta sun tyylisi ei välttämättä ole mukava. Jos sä huonona päivänä sanot vahingossa jollekkin rumasti, niin nöyrry ja pyydä anteeksi tai sitten ei kannata lähteä ihmisten ilmoille äksyilee.
No mä luulen että sä viel kasvat henkisesti, olethan viel noin nuori. Hyvät jatkot sulle.
Ei kaunis ole automaattisesti sama kuin itsevarma, niin kuin tekstisikin osoittaa. "Nuorempana olit itsekin vihainen itseäsi kauniimmiille". Sinun omien korviesi välissä tämä ongelma on. Ole ihmisille mukava, niin he ovat mukavia sinulle, äläkä lajittele ihmisiä ulkonäön mukaan.
"ei mun tarvi tulla toimeen kaikkien kaa"....Voi voi miten väärässä oletkaan! Kaikista ihmisistä ei tarvitse pitää mutta toimeen on yritettävä tulla. Kerrot olevasi melkein aikuinen - puolet vielä puuttuu!! :) Tekstistäsi paistaa läpi epävarmuus ja kypsymättömyys. Muista, että metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan. Eli ystävällisyyttä saat olemalla toisille ystävällinen. "Ei mun tarvii niiku miellyttää ketään, ja olla kaikille aina mukava, jos ei siltä tunnu." - Ehkäpä niistä toisistakin tuntuu samanlaiselta! Eikä kellään enää ole mukavaa.
Jos olisit pistäny pari kappalejakoo tohon tekstiis niin sen olis ehkäpä jaksanu lukea loppuun..
Jopa on neitillä ongelmat. Ihan sääliksi käy. On se elämä meillä pulleilla ja rumilla sentään kadehdittavan helppoa. Ei oo mitään haittaa ulkonäöstä eikä kukaan tuu vaatimaan mitään. Senkus olla köllötellään. Sunkin kannattaisi lisätä ruokavalioosi parisataa gramaa suklaata päivässä. Telkun edestä ei ole järkevää poistua muualle kuin ruokakauppaan. Ja pian trendikkäistä vaatteistakaan ei tule kukaan huomautteleen, sillä sopivia sellaisia on mahdotonta löytää. Tästä kaikesta seuraa ennenpitkää masennus, joka vie itserakkaan hymyn huuliltasi ja näin sulauttaa sinua yhä paremmin meidän tavallisennäköisten ihmisten joukkoon. Siitä alkaa luuserin helppo elämä. Voit alkaa avoimesti vihoitella kauniimmillesi, sillä sehän on juuri heidän vikansa, että sinä satut olemaan ei-niin-kaunis...itseähän siitä ei tulisi mieleenkään syyttää.
Korjaus: Lihaville kyllä sanotaan että oot läski.
ja rumille että oot ruma. Itselle on sanottu useasti. Tosin itsestäni en ole kumpaakaan. Ulkonäkö omasta mielestäni juuri se yksi ja ainoa mikä vaikuttaa suorimmin itsetuntoon.
Joillakin naisilla tuntuu olevan sellainen käsitys että miehille voi laukoa mitä tahansa loukkauksia ja he kyllä kestävät koska ovat miehiä... niin kyllähän me kestetään noin ulkoisesti ja sitten menemme ja itkemme itsemme uneen ;). No osa kestää paremmin.
>kukaan kaunis ja itsevarma ihminen ei mee >haukkuu muiden ulkonäköä, koska on tyytyväinen >itseensä eikä oo kellekään vihanen.
Tosi hyvin sanottu!
Mun sietokykyni on ulkopuolisten heittoja kohtaan on kasvanut vuosien saatossa. Jouduin aikoinaan ala-asteella kiusauksen kohteeksi pullaposkisena finninaamana. Muutama kymmenen samanikäistä turhautunutta pikkupoikaa käytti avoimena maalitauluna mua ja yhtä hyvää ystävääni. Kokemukset vaikuttivat muhun monella tavalla, mutta keskityn nyt tuohon ulkonäkökohtaan.
Mä en tiedä kuinka useasti sain kuulla olevani ruma. Sitä riitti vielä yläasteen ensimmäisellä luokalla.
Vaihdoin koulua tarkoituksella, sillä mä tiesin, että mikään ei enää auttais. Mä tiesin myös, että tilanne oli riistäyny käsistä jo ajat sitten eikä kuraattorista, maikoista tai apuoppilaista olis sitä enää miksikään muuttamaan.
Uudessa koulussa mä huomasin, että en mä todellakaan kelvoton ollut. Mä sain muutaman frendin, vietin siellä pari vuotta ja opiskelin vihdoinkin rauhassa. Kukaan ei jauhanut paskaa tämän neidon naamataulusta.
Opistoasteella mä järkytyin. Tukka oli vaalentunu kesähelteillä ja pari kiloa oli huomaamatta hävinny vyötäröltä. Olin luokan kauneimpana pidetty tyttö tai vähintäänkin pirun seksikäs, sillä sällit tuijottivat mua hulluina. Kuulin vihellyksiä käytävillä ja koulun ulkopuolellakin mulla oli vientiä.
No, olen siis kuullut ulkonäöstäni kommentteja helvetin rumasta taivaallisen kauniiseen. Kiusaaminen ja ylistäminen on tehnyt musta piirun verran välinpitämättömän muiden kommentteja kohtaan ja voin näyttää nykyään itseltäni. Meikkaan ja pidän tukkaa miten haluan, muokkaan kroppaani millaiseksi haluan ja pukeudun kuten haluan. Paras kuulemani kehu onkin se, että olen persoonallinen. Olen vielä tavannut kundin, joka pitää mua kauniina (kuten kivan poikaystävän kuuluukin).
Jätän nyt tähän, en jaksa enempää.
Joo, turha mun on tätä sanoo, oon vasta 16, mutta sanon silti. Mua on haukuttu ja pilkattu sekä laskettu mun itsetunto maan matosen tasoa alemmas. Se ei oo mun pointti, vaan se, että ne haukkujat oli tosi nättejä. Kyllä ne oli ihan oikeesti oli kauniita ja itsevarmoja, sen kyllä huomas.
Mä oon laiha, ruma ja lyhyt. Mulle on monet sanonut, että mä oon ruma, itse asiassa sen 9 vuotta. Että, et taida tietää meidän rumien maailmasta mitään.
En vittuile, tulin vaan kertomaan mielipiteeni.
On vaikeaa olla ihminen, ruma tai kaunis. Kaikilla on joskus vaikeaa. Kauneudesta voi olla hyötyä joissakin asioissa, se on ikäänkuin piste i:n päälle. Jos sattuu olemaan kauneudella siunattu, ei siinä pitäisi olla valittamista.
Minua ei yleisesti pidetä rumana, päin vastoin. Olen siis itsekin kohdannut kauneuden "varjopuolia", jotka toisinaan ärsyttävät, mutta eivät mene etujen edelle. Surullista on esimerkiksi se, ettei muita kykyjäni ja ominaisuuksiani aina osata tai haluta arvostaa. Työnhakutilanne on siitä hyvä esimerkki.
Olin työhaastattelussa, johon pari muutakin kaveriani osallistuivat. He eivät ole erityisen rumia, eivät myöskään häikäisevän kauniita - nättejä kuitenkin. Haastattelu sujui omalta osaltani hyvin, työnantajan kanssa synkkasi heti ja juttu luisti. Sain työpaikan ja kaverini eivät. Syynä pidettiin parempaa ulkonäköäni, ikäänkuin sosiaalisilla taidoillani tai luonteellani ei olisi ollut osuutta asiaan. Sellainen loukkaa.
On olemassa muitakin tapauksia, jossa kauneus on pikemminkin haitta kuin hyöty. Suurimpana haittana pidän kuitenkin edellä mainittua tapausta.
Minua loukkaa usein jostain syystä se, kun joku kaunis valittaa jostain: se voi olla ihan mitä tahansa. Aina ajattelen, että miksi tuo valittaa, kun se on kaunis? Jos jonkun paras ystävä kuolee ja hän valittaa, minä ajattelen: mitä siitä? Olet kaunis, saat kyllä uusia ystäviä. Jos jotain kiusataan koulussa ja hän valittaa, minä ajattelen: mitä siitä? Jos sä vaihat maisemia, niin tolla ulkomuodolla saat kyllä lopulta hyvän elämän. Sulla on vain hetkittäinen epäonni. Niin minä aina ajattelen: kauniin ihmisen epäonni on vain hetkittäistä, sillä kauneus luo potentiaalisen onnellisuuden, eli aina on toivoa. Itse - erittäin ruma kuin olen - en ole koskaan tyytyväinen: pohjalla on aina ja ikuisesti rumuus, enkä tiedä miten elää sen kanssa.
Tiedän, että ongelmien suuruus on aina suhteellista: joku melkein nälkään kuollut voi ajatella, että mitä tällainen Suomessa tukirahoilla elävä terve henkilö oikein valittaa? (Muihin suomalaisiin verrattuna en ole erityisen varakas taikka terve.) Kun minun suurin unelmani on näyttää normaalilta, jonkun toisen ongelma on se, ettei hän ole täydellinen tai että joku on kateellinen hänen lähes täydellisyydelleen. Kyllä minä miljoona kertaa mieluummin olisin kateellisuuden kohde kuin itse kateellinen, vaikkei minulla siis mitään suurta iloa olekaan siihen, että ihmiset olisivat kauneudelleni niin kateellisia, että suorastaan vihaisivat. Mutta olisin siinä tilanteessa niin paljon mieluummin kuin tässä.
Eipä tämä selostus kuitenkaan mitään mielipidettä kauniilta ihmiseltä muuta. Sillä harvemmin ihmiset vertaavat itseään alaspäin: aina on joku siellä ylhäällä, jolla asiat on paremmin. Ja jos on siellä itse, niin joutuu sietämään vihaa niiltä, jotka eivät kehtaa tunnustaa kateuttaan. Ei sitä ihminen helposti halua myöntää itselleenkään, että on niin arvoton roskaläjä. Tai ehkä sen voi tehdä, mutta ajatus siitä, että joku toinen on ihan sattumalta juuri sellainen kuin itse haluaisit olla, on vielä pahempi.
Ja unohin, mitä muuta piti kirjoittaa.
Hah kateellinen suomalainen kansa:)
ja niistä kauniista tulee kaikkein katkerimpia.
Älkää hyvät ihmiset kauneudelle rakentako mitään, se pohja ei kestä, se sortuu.
Rypyt tulevat kohta.
Nuorena miehenä sanoisin, että kiinnität liikaa huomiota ulkokuoreen. Sisäinen kauneus ratkaisee.
Niin ihmiset luulevat, etteivät ole itse pinnallisia. Mutta tuskinpa tuo auttaa niitä, jotka ovat rumia. Tuo sanonta menisi tarkennettu enemmänkin näin:
Sisäinen kauneus ratkaisee, kunhan ei ole ruma.
miten sinä luokittelet kauneuden? täydellinen iho? hoikka vartalo?
ainakin huomannut, että naiset pitää kauniina erinäköisiä naisia kuin mistä miehet tykkää. Lähes poikkeuksetta.