Vainajalla oli elinikäinen asumisoikeus taloon ja nyt hänen kuoltuaan on kysymys
irtaimen jaosta, puoliso on kuollut jo aikaisemmin jolloin kaikki jätettiin ennalleen.
1. Saako yhden rintaperillisen puoliso yksin mennä tekemään "siivousta" vaikka on
kiinteistön omistaja, tullut sukupolven vaihdossa siihen ?
2. Ei ole ilmoittanut mitään päivää koska jakoa tehdään vaan antanut sieltä tavaraa.
Irtainhan ei ole rahallisesti arvokasta vaan muistoina lähinnä.
irtaimen jaosta, puoliso on kuollut jo aikaisemmin jolloin kaikki jätettiin ennalleen.
1. Saako yhden rintaperillisen puoliso yksin mennä tekemään "siivousta" vaikka on
kiinteistön omistaja, tullut sukupolven vaihdossa siihen ?
2. Ei ole ilmoittanut mitään päivää koska jakoa tehdään vaan antanut sieltä tavaraa.
Irtainhan ei ole rahallisesti arvokasta vaan muistoina lähinnä.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kuolinpesässä on osakkaiden yhteishallinto. Teillä ilmeisesti enemmänkin kyse ihmissuhdeongelmista kuin juridisesta ongelmasta.
Mitä nämä muut kuolinpesän osakkaat ovat tehneet asioiden hoitamiseksi? Oletteko ottaneet yhteyttä muihin, oletteko neuvotelleet, miten asioissa edettäisiin?
Kysymyshän on, että onko tässä toimittu lainsäädännön mukaan eli yksi henkilö tehnyt päätöksiä joka ei ole rintaperillinen.
"yhden rintaperillisen puoliso yksin mennä tekemään "siivousta" vaikka on
kiinteistön omistaja, tullut sukupolven vaihdossa siihen"
Kuinka rintaperillisen puoliso muka sukupolvenvaihdossa on tullut kiinteistön omistajaksi?
Helposti. Jos tämä rintaperillinen on kuollut lapsettomana, niin hänen puolisonsa on perinyt hänet.
Tai voihan hänellä olla valtakirja tältä puolisoltaan.
Mutta kysymys koski kuitenkin sitä, saako yksi osakas (tai hänen edustajansa) tehdä kuolinpesän asioissa yksin päätöksiä ja siihen vastaus on EI.
Ja ratkaisu (samoin kuin kaikissa muissakin perheriidoissa) on se, että yrittäkää nyt hyvät taistelevat Virtaset puhua toisillenne. Ei perinnöstä riiteleminen tuo sitä kuollutta omaista takaisin.
Ei se niin "helposti" mene kuin annat kuvan. Ei tämä puoliso nimittäin ole kiinteistöä sukupolvenvaihdossa saanut, vaan PERINTÖNÄ puolisoltaan (joka oli sen sukupolvenvaihdossa saanut). Ollaanpa tarkkana!
Ja jos oli valtakirja edustamiseen, niin eipä tämä edustaja ollut kiinteistöä millään tavalla saanut.
Irtaimen jaostahan tuossa on kyse.
En oikein aloituksesta ymmärtänyt, kuka on perinyt mitäkin, mutta siitähän ei keskustellakaan . Kiinteistöhän on voitu vaikka myydäkin eli sukupolvenvaihdos on saattanut toteutua kaupalla. Tiedä häntä, kun aloittaja ei sitä kerro.
Ja vastauskin tähän tuli jo eli kuolinpesässä on osakkaiden yhteishallinto, eikä kukaan saa yksin päättää asioista.
Oma lukunsa toki on se, jos asiat ovat vuositolkulla hoitamatta ja sitten joku alkaa vihdoin raivata roinaa. Silloin, sanoisin, että kukin osallinen olisi myös itse voinut alkaa hoitaa asioita, ja jos joku on vihdoin tarttunut toimeen, niin olkoot muut tyytyväisiä.
"Kiinteistöhän on voitu vaikka myydäkin eli sukupolvenvaihdos on saattanut toteutua kaupalla. "
Jos kiinteistö on siirtynyt kaupalla rintaperillisen puolisolle, kysymyksessä ei ole sukupolvenvaihdos.
En ihan tämänpäivän tilanteesta tiedä, mutta oletan että sukupolvenvaihdos on yleensä nimenomaan myyntitapahtuma. Nuorempi polvi jatkaa tilan pitoa. Siihen saa edullista lainaa, mahd. sisarosuuslainaa, veroetua ja ties mitä.
Harvoin varmaan on tilannetta, että tila lahjoitetaan. Aika kallista.
Meillä yksi mielenvikainen perillinen kahmi itselleen kaikki valokuvat, päiväkirjat, kirjeet, paperit, kaiken, millä oli jollekin perillisistä tunnearvoa. Väliin sitten uhosi, että antaa kaiken muille. Sitten ei taas muistanut sellaista luvanneensa, vaikka siitä on äänite. Aasinajaja sitten rohmusi kolmanneksen pesästä. Ilman yhtä rohmua jako olisi ollut sovinnollinen. Olisi kopioitu kuvat niille, jotka niitä halusivat, pidetty kiinteistöä yhteisomistuksessa ja päätetty vähitellen, kenelle se jätetään. No, ainut ilo asiassa on se, että tuo hölmö maksaa edelleen pankkilainaa homeisesta talosta kunnassa, josta muuttovirta on etelään ja joka jää erään profetian mukaan itänaapurin hallintaan sen valloittaessa osan Suomea.
Eli olenko ymmärtänyt oikein, yksin ei kukaan saa mennä tyhjentämään paitsi silloin kun on muilta valtakirja.
Yleensä näistä asioista sovitaan ihan suullisesti. Puhukaa ihmiset toisillenne.
Pesän tosiasiallinen hoitaja, siis se, jolla on käytännössä parhaat mahdollisuudet huolehtia asiosta, saa ryhtyä välttämättömiin toimenpiteisiin. Esim. tyhjentää jääkaapista pilaantuvat ruuat, katkaista lehtitilauksia, leikata nurmikon, paikata katon ja korjata ikkunan, huolehtia lemmikeistä, ostaa tarvittaess lukon, tilata nuohoojan... Muuten mitään omaisuutta ei saa luovuttaa, oli sen arvo mikä hyvänsä, koska tämä on katsottavissa oikeydettomaksi haltuunotoksi tai varkaudeksi.
Onko irtain asuntoon ja asumisoikeuteen kuuluvaa ?
Ai tavanomainen koti-irtaimisto? Se on periaatteessa eri asia kuin asunto, mutta leski saa oikeuden siihenkin: "Yhteisessä kodissa oleva tavanmukainen asuntoirtaimisto on aina jätettävä jakamattomana eloonjääneen puolison hallintaan."
Mitenkä sitten kun asumisoikeuden haltija on kuollut, niin saisiko asunnon omistaja ruveta perimään perikunnalta vuokraa tavaroiden säilyttämisestä. Kuka maksaa kustannukset kun tavarat siirretään esim. lämpimään varastoon tai ylipäätään tehdään jotain.
Aloittajan tekstistä ei selviä tilanne sen tarkemmin, mutta voihan olla että asiaa on yritetty hoitaa mutta kukaan ei korviaan lopsauta, lomailevat vaan. Omistaja voi tarvita tilat käyttöönsä. Ei vuokra-asunnoissakaan voi pitkittää tavaroiden kanssa, vaan perikunta joutuu vuokraa maksamaan jos ei kämppää tyhjennetä.
Periaatteessa perikunnan pitäisi tehdä päätös mitä tehdään ja kuka sen tekee ja sitten vastaa kuluista. Käytännössä asiat roikkuvat tekemättä, jos kukaan ei edes sano mielipidettään.
Käytännössä kiinteistön nykyomistaja (t. hänen puolisonsa) on velvollinen huolehtimaan kiinteistöstään. Apn tapauksessa on esim. tyhjännyt jääkaapin ja ottanut turhat sähkön viejät pois virtaa viemästä. Katsonut ettei ole vesivahinkouhkaa tms. Epäasiallista on antaa tavaraa pois, se vaatisi yhteisen päätöksen. Onkohan se tavara ollut vainajan vai onko lainattu jostakin? Ap voisi nyt pian yrittää hakea itselleen tunnearvoiset tavarat itselleen ja ilmoittaa muille niiden nykysijainti?