Sopeutuuko

Meille tuli vuosi sitten 12-viikkonen bengalinpentu 1,5 vuotiaan leikatun ragdollin seuraksi (uroksia molemmat). Pelkäsin etukäteen, että ragdoll ei tulokasta hyväksyisi. Mutta siinä kävikin niin, että ragdoll ei ollut pennusta moksiskaan, vaan uteliaana seuraili sitä joka paikkaan. Bengali sen sijaan suhisi ja raivosi ensimmäiset kolme-neljä päivää, ennen kuin hyväksyi ragdollin kaverikseen. Siitä lähtien bengali onkin pitänyt ragdollia tossun alla, vaikka kooltaan pienempi onkin. Näillä meidän roduilla on aika erilaiset luonteet, mutta luulisin että britti ja birma tulisivat oikein hyvin toimeen keskenään!

Vaikka minulla ei ole kokemusta, kuin maatiaisen ja Birman yhteiselosta, voisin väittää, että Birma on mitä sopeutuvaisin rotu: se on ennakkoluuloton, lempeä ja rento, mutta sisuakin löytyy.. Ja eikös Brittikin ole siitä rauhallisemmasta päästä yleisen kuvauksen perusteella, ei mikään ylivilkas otus. Birmakasvattajallani on sisukas leikattu maatiaiskissa ja sekaan tuli leikkaamaton Birma uros siitokseen ja tämäkin parivaljakko sietää ja vallan rakastaa toisiaan.

Pentukissa hyväksytään pian perheenjäseneksi pienten sähinöiden jälkeen, kun uteliaisuus vie voiton ja pennun energisyys pistää vauhtia vanhempaankin. ;) Meillä ei ole koskaan eroteltu kissoja alussakaan, vaan heti näytetty uusi tulokas toiselle samassa tilassa. Pari päivää ihmetellään, kunnes hajuetäisyydelle meneminen ei enää pelota.

Mielestäni poikakissalle paras vaihtoehto on toinen poika. Tyttökissalle taas tyttökaveri. Toki myös naaras ja uros voivat olla mitä parhaimmat kaverit, se on niin yksilöllistä.