Ajattelin aloitaa tulevan kirjani jotenkin näin. Vähän niin kuin tausta tarina.
MORALIN HISTORIA (Lyhyesti)
»ÄLÄ SYÖ SITÄ !« Äiti huutaa vihaisesti lapselleen, joka on syömäisillään myrkkymarjoja. Tapahtui joskus kivi kauden tienoilla. Lapsi ei tarvitse perusteita ei silloin, eikä nykyään. Hänestä tuntuu kuin olisi tehnyt jotain väärin.
Evoluution nippeli, joka on erittäin hyödyllinen olennolle joka oppii vastoin käymisten kautta ja kykenee yksinkertaisiin viesteihin. Sen sijaan, että olento saa tappavan myrkytyksen opikseen. Saa, olento sisäisen rankaisutuksen itseen kohdistuvasta vaarasta, joka vielä myöhemmin palaa pistelemään kyseisessä vaaran uhassa.
Sitten tulivat viisaammat, vahvemmat tai pelkästään onnekkaammat. Ihminen on eläin kuten susi, kana, leijona, apina… rutseista en tiedä. Syntyi hierarkioita ja johtajia. Laumoja ja johtajia.
Oli ajatus »minulle«
Johtajan etu oli parempi palvelu ja lisää palvelijoita. Palvelijoita sai muista laumoista, niitä piti houkutella tai vain hyökätä toisen lauman kimppuun ja alistaa. Niin kirjoitettiin ensimmäiset lait ja vielä nykyisetkin yleensä. Selventääkseen palvelua, nopeuttamaan armeijoiden rakentamista, houkuttelemaan alamaisia pikku nousuilla hierarkiassa.
»ÄLÄ VARASTA! « Huutaa äiti vihaisesti lapselleen. Tämän kurottaessa kanikaan myyjän kärryillä. Kuningas on määrännyt, varkaan käden katkaistavan. — Noina hyvän ja pahan keksimisen aikoihin ei tosin vielä myyty kannikoita kärryissä mutta se oli kuvaus.
Paha oli siis mikä sattui tai pistettiin satumaan; ja Hyvä oli jotain sen mikä ei satu ja lauman (johtajan) edun väliltä.
Johtajan kuoltua jäi hänen lait jäljelle ja käskyjen piikit auttoivat viran omaisten työtä.
Evoluutioon kuuluu luontainen vaihtelu, niinpä joillakin oli sisäinen rankaisutus kovempi kuin toisilla. Moraalin orjat he eivät palvelleet niinkään elävää kuningasta vaan jo kotoa saatuja vanhempia ohjeita. Alettiin unohtamaan mistä tuli hyvä ja paha. Viisaat moraalinorjat hioivat moraalia » Jos kerran naapurin tappaminen on väärin niin eikö sotiminen ole pahaa.«
Syntyi myös ovelia kostajia. Jotka hiovat moraalia vain koska he eivät olleet kauniita, viisaita tai voimakkaita; ehkä vain onni puuttui. Pelkästä lahjatomien kateudesta on moni ihanne syntynyt. Aluksi » Onhan se hyvän näköinen ja sillä on isot tissit, mutta onkohan se hyvä naimaan« Sanoo mies jolla ei ole mahdollisuuksia. Myöhemmin » Tärkeintä on sisältö ei ulkokuori »
Paljon myöhemmin jonkun moraalin orjan suusta »Seksi on syntiä.«
Myös uudet valtiaat joutuivat osittain moraalin uhriksi ja uudet lait noudattivat vanhojen perus piirteitä ehkä jo kuolleiden sivilisaatioiden varjoja.
MORALIN HISTORIA (Lyhyesti)
»ÄLÄ SYÖ SITÄ !« Äiti huutaa vihaisesti lapselleen, joka on syömäisillään myrkkymarjoja. Tapahtui joskus kivi kauden tienoilla. Lapsi ei tarvitse perusteita ei silloin, eikä nykyään. Hänestä tuntuu kuin olisi tehnyt jotain väärin.
Evoluution nippeli, joka on erittäin hyödyllinen olennolle joka oppii vastoin käymisten kautta ja kykenee yksinkertaisiin viesteihin. Sen sijaan, että olento saa tappavan myrkytyksen opikseen. Saa, olento sisäisen rankaisutuksen itseen kohdistuvasta vaarasta, joka vielä myöhemmin palaa pistelemään kyseisessä vaaran uhassa.
Sitten tulivat viisaammat, vahvemmat tai pelkästään onnekkaammat. Ihminen on eläin kuten susi, kana, leijona, apina… rutseista en tiedä. Syntyi hierarkioita ja johtajia. Laumoja ja johtajia.
Oli ajatus »minulle«
Johtajan etu oli parempi palvelu ja lisää palvelijoita. Palvelijoita sai muista laumoista, niitä piti houkutella tai vain hyökätä toisen lauman kimppuun ja alistaa. Niin kirjoitettiin ensimmäiset lait ja vielä nykyisetkin yleensä. Selventääkseen palvelua, nopeuttamaan armeijoiden rakentamista, houkuttelemaan alamaisia pikku nousuilla hierarkiassa.
»ÄLÄ VARASTA! « Huutaa äiti vihaisesti lapselleen. Tämän kurottaessa kanikaan myyjän kärryillä. Kuningas on määrännyt, varkaan käden katkaistavan. — Noina hyvän ja pahan keksimisen aikoihin ei tosin vielä myyty kannikoita kärryissä mutta se oli kuvaus.
Paha oli siis mikä sattui tai pistettiin satumaan; ja Hyvä oli jotain sen mikä ei satu ja lauman (johtajan) edun väliltä.
Johtajan kuoltua jäi hänen lait jäljelle ja käskyjen piikit auttoivat viran omaisten työtä.
Evoluutioon kuuluu luontainen vaihtelu, niinpä joillakin oli sisäinen rankaisutus kovempi kuin toisilla. Moraalin orjat he eivät palvelleet niinkään elävää kuningasta vaan jo kotoa saatuja vanhempia ohjeita. Alettiin unohtamaan mistä tuli hyvä ja paha. Viisaat moraalinorjat hioivat moraalia » Jos kerran naapurin tappaminen on väärin niin eikö sotiminen ole pahaa.«
Syntyi myös ovelia kostajia. Jotka hiovat moraalia vain koska he eivät olleet kauniita, viisaita tai voimakkaita; ehkä vain onni puuttui. Pelkästä lahjatomien kateudesta on moni ihanne syntynyt. Aluksi » Onhan se hyvän näköinen ja sillä on isot tissit, mutta onkohan se hyvä naimaan« Sanoo mies jolla ei ole mahdollisuuksia. Myöhemmin » Tärkeintä on sisältö ei ulkokuori »
Paljon myöhemmin jonkun moraalin orjan suusta »Seksi on syntiä.«
Myös uudet valtiaat joutuivat osittain moraalin uhriksi ja uudet lait noudattivat vanhojen perus piirteitä ehkä jo kuolleiden sivilisaatioiden varjoja.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen miettinyt paljon ihmisen moraalia. Useimmat asiathan avautuvat erinäköisinä aina miten ja mistäpäin niitä valaistaan.
Mieltäni askarruttaa onko joku moraalinen totuus, jonka jokainen elollinen ja älyllinen todeksi myöntäisi vai onko aina jossain joku, joka näkee asian eri valossa ja todistaa väitteen harhaksi.
Aina kun aivoni tekevät pitkän rimpsun näitä ajatusten silmukkaketjuja huomaan kompastuvan omaan näppäryyteeni. Ketju purkautuu nippelinaps enkä jaksa alkaa virkata sitä uudelleen.
Tarkoitatko, että voi tehdä mitä haluttaa ja väittää sitten.
"Joku filosofi on kyllä keksinyt oikeutuksen teolleni minä en vain tiedä sitä."
Tämä toimii silloin, kun tehdään ajatuskoe muutamasta ihmisestä, jotka elävät eristyksissä saarella, eikä heidän elämänsä ole mitenkään kosketuksissa ulkomaailmaan.
Koska näillä kyseisillä hepuilla ei ole mitän tekemistä ulkomaailman kanssa (selvyyden vuoksi sanottakoon, että maailmassa on vain tämä yksi saari, koska jos kumpikaan ei saa yhteyttä toiseen eivät nämä ole olemassa toisilleen), eivät myös ulkomaailman mielipiteet voi heitä koskea. (Ihan kuin meitä ei voi koskea mahd. avauusolioitten mielipiteet moraalista ennen kuin he niitä meille ilmoittavat)
Tämä kourallinen heppuja sopii joistakin yleisistä periaatteista, jotka jokainen heistä tunnustaa. Voiko moraaliset totuudet määritellä näin? Ne ovat tietenkin totuuksia vain _täysin erisyneen_ järjestelmän sisällä. Maapallomme on tästä hyvä esimerkki (vaikka jotkut ajattelevat, että meidän pitäisi kuunnella vain esim. Jumalan mielipidettä juurikaan välittämättä omistamme).
Olen taipuvainen uskomaan, että vaikka ihmisiä on melko mielettömästi maailmassa, he ovat kuitenkin viime kädessä hyvin samanlaisia ja koska moraalisia väittämiä voidaan muodostaa kirjaimellisesti äärettömän monta, ihmettelisin, jos äärellinen ihmisjoukko olisi _joka_ _ikisestä_ asiasta eri mieltä. (Mahdollistahan se toki on - kaksikin ihmistä voisivat olla joka asiasta eri mieltä).
Toinen näkökulma:
Jos eristäytyneen saaremme asukkaat päättävät yhdessä, että esim. murha on väärin, miten se tulisi tulkita. Kaksi käsitettä kaipaa määrittelemistä: toinen on 'murha' ja toinen 'väärin'. Molemmat ovat sumeita käsitteitä.
On jokseenkin naurettavaa vetää tarkkaa rajaa murhan ja ei-murhan välille - yhtä naurettavaa kuin määritellä molekyylintarkka raja tuolin ja ei-tuolin välille (kuvittele, että sinulla on tuoli, josta poistetaan yksi molekyyli kerrallaan; milloin se muuttuu ei-tuoliksi?). Onko abortti murha, onko eutanasia murha, onko itsemurha murha, onko raivopäissään tehty tappo murha... Tai väärin: onko isänmaan puolesta tehty murha väärin, onko itsepuolustukseksi tehty murha väärin...
Tarkka raja on mahdoton määritellä. Voisi kenties sanoa, että jokin on jossakin määrin murha, jolloin siitä pitäisi antaa jossakin määrin sama rangaistus kuin murhasta.
Mustavalkoinen ajattelu johtaa loogisiin paradokseihin etiikassakin.
Pitää hyväksyä se, ettei tarkkaa rajaa oikean ja väärän välillä ole. Jotkut asiat voivat olla yhtä paljon oikein kuin ne ovat väärin.
Tuoli on istumista varten. Tuoli on komea koriate. Tuoli sopii sisustukseen.
Kun tuoli särkyy sillä ei voi enää istua. Sitä ei enää kehtaa pitää esillä.
Mautomilla ihmisillä on mauttomat tuolit, jotka eivät sovi sisustukseen. Silti he sanovat niitä tuoleiksi ja istuvat niiden päällä.
Oli toivomus »Ikuinen«
Moraali imi uskonnon itseensä. Älä anna lapselle pehmo lelua, johon kiintyä kun vanhemmat ovat muualla, vaan jumalan. Jumala on näet kunkin kulttuurin moraalin maskotti.
Vanhetessa ajattelu kehittyy ja täytyi olla joku syy siihen, että väärin on väärin ja oikein, oikein. Keksittiin, että syy on jumalan tahto. Jotkut keksivät, että Jumala keksittiin koska muuten tuntui pahalta, he hirttivät itsensä. Toiset keksivät ettei paha olo ole kivaa ja noudattivat moraalia koska se on hauskaa. Ehkä Jumala on sittenkin.
Pessimistit voisivat pitää tätä lyhyttä selvitystä ideana siitä, että moraali on pahaa koska se on suurimmaksi osaksi lähtöisin itserakkaudesta ja pelosta (En muuten maininnut mitään pelosta, mutta tähän tarvittiin ainakin kahta negatiivista ilmaisua sitä paitsi, varsinkin nykyään suurin osa moraalista on pelkoa ja monesti muulloinkin nämä sanat on sekoitettu.) eikä moraalia pidä harjoittaa, eikä millään ole toivoa, hirtä itsesi.
Mutta jos olisi tähti jota kiertää lukuisat elämää kuhisevat planeetat. Syntyisi näillä planeetoilla syntyneille älyllisille olennoille ennemmin tai myöhemmin samanlainen moraali käsitys kuin meille.
Elleivät he kuolle sitä ennen myrkky marjoihin.
Moraali on kuin tähtiin kirjoitettu kohtalo.