Kaikilla,jopa miehilläkin on oikeus mielipiteidensä muuttoon ja hyväksyttävääkin, varsinkin jos se perustuu harkintaan tai olosuhteiden muuttumiseen.Nainen ei sitävastoin tarvitse turhia mietintäaikoja,asia kerralla selvä ja hitaammille se selvitetään vähän konkreettisemmin.
Olen tässä mietiskellyt mihin "aina" häviää se hellä,inhimmillistä lämpöä säteilevä olento joka "ystävyyssuhteen alussa on maailmankaikkeus,ainoa joka merkitsee jotain,yhteys jossa takarajaa ei ole,ei kuolemankaan jälkeen?On vain pitkät,hämärät illat,muistiinjäävät pitkät,kiireettömät keskustelut kaikesta,ympäröivä rauha,kauneus,kosketus,molemminpuolinen rakkaus.
Myöhemmin muistellessa huomaa kuinka vieraantuminen alkoi.Syvältä kumpuava,niin rakas nauru,katosi pois,kosketuksessa ei tuntunut lämpöä,keskustelut muuttuivat arkipäiväisiä asioita koskeviksi.Kauneus ympärillä kuoli.
Oli aika irroittautua nyt kun ei vielä ollut katkeria sanoja,loukkaavia katseita ja muistot olivat onnelliselta ajalta.
Olisikohan niin että kypsä nainen on jo valtakuntansa rakentanut ja kaikki siihen valtakuntaan yrittävät ovat ennemmin tai myöhemmin, tunkeilijoita?Vai,oikeaa ei (uusista yrittäjistä) ole vielä löytynyt? Vai,joku tapahtumahetkellä pieneltä tuntuva asia on myöhemmin kasvanut ratkaisevasti vaikuttavuudessaan suhteeseen,ainakin tekosyynä?
Naiset ehkä ymmärtävät miksi? Miksi?
Kauniiden muistojen kanssa pakenen,taas,itserakentamalleni "vuorelle jonne ketään en päästä,uskoen mielessäni,ei koskaan enää.Vaan, ...jospa, ...vielä joskus.
Olen tässä mietiskellyt mihin "aina" häviää se hellä,inhimmillistä lämpöä säteilevä olento joka "ystävyyssuhteen alussa on maailmankaikkeus,ainoa joka merkitsee jotain,yhteys jossa takarajaa ei ole,ei kuolemankaan jälkeen?On vain pitkät,hämärät illat,muistiinjäävät pitkät,kiireettömät keskustelut kaikesta,ympäröivä rauha,kauneus,kosketus,molemminpuolinen rakkaus.
Myöhemmin muistellessa huomaa kuinka vieraantuminen alkoi.Syvältä kumpuava,niin rakas nauru,katosi pois,kosketuksessa ei tuntunut lämpöä,keskustelut muuttuivat arkipäiväisiä asioita koskeviksi.Kauneus ympärillä kuoli.
Oli aika irroittautua nyt kun ei vielä ollut katkeria sanoja,loukkaavia katseita ja muistot olivat onnelliselta ajalta.
Olisikohan niin että kypsä nainen on jo valtakuntansa rakentanut ja kaikki siihen valtakuntaan yrittävät ovat ennemmin tai myöhemmin, tunkeilijoita?Vai,oikeaa ei (uusista yrittäjistä) ole vielä löytynyt? Vai,joku tapahtumahetkellä pieneltä tuntuva asia on myöhemmin kasvanut ratkaisevasti vaikuttavuudessaan suhteeseen,ainakin tekosyynä?
Naiset ehkä ymmärtävät miksi? Miksi?
Kauniiden muistojen kanssa pakenen,taas,itserakentamalleni "vuorelle jonne ketään en päästä,uskoen mielessäni,ei koskaan enää.Vaan, ...jospa, ...vielä joskus.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Mikähän sen rakkauden tappoi?? Mistä tulee niinsanotut pahat akat ? Kysyn vaan ?? Ja sama koskee miehiä. Emme kuitenkaan ole kypsiä elämässä, koko elämä on sitä henkistä kasvua ja koulunkäyntiä, miten osaisimmekaan elää niin että olisi hyvä olla , eikös se ole niinkin että pitää oppia rakastamaan itseään , mutta kun sitäkään emme aina opi, ja siksi tulee viha joka valtaa mielen. Ja miettiä kannattaa sitäkin missä meni pieleen , mitä tein väärin , voinko korjata virheeni, voi se on niin vaikeaa niin vaikeaa.
Tätäkin kun mietin, en tiedä miten tulisin ymmärretyksi. Voimia sinulle ja toivotaan että asiat selviää ja saat mieleesi rauhan ja ystävyyden. Jossain vaiheessa kirjoitin Vanhan naisen rukouksen jonka oli luostarin vanha nunna kirjoittanut aikoinaan,joka koskee oikeasi meitä kaikkia ihmisiä , ettei katkeruus valtaisi mieliämme. t. Anna-Maija
Enpä osaa sanoa mistä ne ilkeät ihmiset tulevat,sen vaan myönnän että kypsynyt en tosiaan ole.Itse olemalla tälläinen "retkale" voin odottaa toisilta paljon enemmin.
Itserakkautta minulta ei varmaan puutu (vaikka en sitä tunnusta)koska aina loukkaannun niin helposti tälläisissä asioissa,se ilmenee karkuunjuoksuna tilanteen alkaessa vähänkin kärjistyä.Siihen miettimiseen,ehkäpä harrastan sitä liikaakin.Kiitos toivotuksestasi,katkera en ole,ymmärrän alkusyyn vaikeuksiini.
mitä ihmettä sie puhut rape,ikääntyvä nainen luomakunnan vaikeimmin käsiteltävä.höpsistä,minun käsityksen mukkaan nainen vanhetessaan herkistyy,jospa se on mies joka ei ossaa vanheta, vaan hää alkaa etsiä nuoruuttaan ja kun vaimo rupsahtaa iän mukana häneltä katoaa kauneus niinkuin sanot.
no näin siinä aina käy, myö aletaan syyttää toisiaan.
minusta suhdetta pittää hoitaa molemmin puolin ei vaan oottaa toiselta koko ajan .jos suhteesta katoaa lämpö olisko syytä aatella ,teinkö itse jottain vai jätinkö tekemättä.
vanheneminen on kova paikka joillekkin sillä se tuo paljon muutoksia elämään.
mie en ossaa kertoa mitä kaikkea ihmisen sisäpuolella tapahtuu vanhenemisessa, mutta oon kuullut, että suurta se on ,vaikkakin hiljaista.aatteles että naamakin kurttaantuu ja ihan ilman ääntä.
niin ei mikkään ihme ,että myö kamppailaan vanhenemisen kanssa ja monasti miehet tahtoo ,ettei nainen sais vanheta ollenkaan.
sie ossaat kirjottaa tosi hyvin,tuost ko noukkii sanat,niin mie luen sen kauniina rakkauskirjeenä. tuntuu et sie vissiin ossaat kirjottaa runojakin.
mie niin rakastan lukkee täällä ihmisten kirjotuksia,vaikka on sit välillä et, se on niin hienoa,et ymmärrän sanat mutten mitä siinä lukkee .nykyajan ihmiset on niin sanarikkaita ja sit toiset ossaa laittaa ne myös semmoseen järjestykseen et niissä ihan piehtaroi.
kirjat ei aja sammaa asiaa ko kuvittelen aina et ne on ammattilaisen.
no nyt meni taas jutun ohi,mut mie uskon, et noin tunnerikas ei voi ellää ilman kohdetta tai sit sie purat sen muuhun.
mukava lukea miehen ajatuksia ja viellä olis mukavampaa ko oppis ymmärtämmään heitä,mutta siinä vissiin on se miehen ja naisen ero,ajatuksissa.
kiitos kummiskin.
vaan se sanojen sisältö, siinä on villakoiran ydin. Puhut Lyyli oman ajatusmaailmasi mukaisesti ja olet aivan oikeassa. Olemmehan kaikki täällä vanhoja kääkkiä - jos näin voi sanoa - mutta ihan eläviä olentoja emmekä suinkaan nauti tästä kropan eli koneiston rappeutumisesta.
Minusta Rape, sinun pitäisi kelata muistojasi vähän taaksepäin ja katsoa sitten peiliin. Ei vain se rakas kulta muuttunut vaan sinäkin olit muuttunut - huomasitko sitä. Kukkea nuoruus ja ilakointi nuoruuden hurmoksessa oli molemmilta ohi mutta sinä takerruit siihen nuoruuden ihannemaailmaan. Voi voi, arkipäivä tulee jokaisen elämään ja me kaikki muutumme ja meidät on vain hyväksyttävä sellaisena.
Muistelen omaa liittoani. Kun sukset menivät pahastikin ristiin toisinaan sitä mietti että heitänkö pyyhkeen kehään. Mutta sitten rupesin miettimään omaa minuuttani, että olenkohan itse vaikea otus ja entäs jos ottaisi uuden miehen niin olisikohan sekään ilman vikoja. Siispä päädyin siihen, että antaa vanhan kelvata se kumminkin tuntee minut läpikotaisin ja kun taas latu selkeni oltiin kavereita. Kumminkin siinä vuosikausien ihmissuhdetyö oli jo tehnyt tehtävänsä ja sitä oltiin vähän niinkuin yhtä puuta. Että ei se aina vaihtamalla parane ja ruusupuskassakin on pahuksen paljon piikkejä!
Kiva kun otit kantaa.Kyllähän minusta on vaikeus naista ymmärtää.Tuo juttuni koski uusia tuttavuuksia,ikäihmisinä.En halunnut ketään syyttää,eikä tuo naisen vanheneminenkaan liene vuodessa kovin suuria etene.
Luin äskettäin että miehet kertovat helpommin tunteistaan kuin naiset.Naiset lienevät elävät herkemmin arkipäivää jolloin karut tosiasiat vievät rakkaudesta kauneuden.Ymmärrän kyllä että odotan toisilta enemmin mitä pystyn itse antamaan.
Näin,vapaasti keskustellessa pystymme ehkä havaitsemaan "joitakin" yhteneväisyyksiä naisten ja miesten luonteenominaisuuksissa.Mukavaa päivänjatkoa,Lyyli,
Minusta on mukavakin olla "kääkkä".Voi esim. väkijoukosta viheltää ihastuttavalle naiselle eikä kukaan epäile kääkkää.Kehon rapistuminen on liene molemmilla sukupuolilla samanaaikaista,mies todellinen ryppykasa ja naisen vartalo viimeisen muotonsa saavuttanut,napa noussut rintojen väliin.Siitä en surua kanna,vaan pitääkö nyt ikääntyvien tyytyä todellakin arkipäivään nuoruuttaan muistelemaan,peilistä katselemisesta alakulon ottamiseen? Tarkoitukseni oli perätä sitä,ymmärtääkö joku naisen niin kovin äkkinäisiä mielipiteenmuutoksia.Toivoisin tälle "vanhenevalle" ikäihmisten joukolle kuitenkin aktiivisia odotuspäiviä, valitun ystävän (rakastettavan) kanssa.Uudet suhteet eivät tavallisesti "ruusunpiikkejä" kestä ja rikkoontuneita suhteita mahdotonta ennalleen palauttaa.Palaathan asiaan?
luuletsie muori et jos ihmiset ei vanhenis ulkopäin ollenkaan, niin noita liitto ongelmia ei tulis lainkaan, ko myö ei nähtäis vanhaa ukkoo tai akkaa, vaan aina saman nuoren hehkeän puolison,vanheneminen tapahtuis vain sisä puolella , ja aatteles tulis järkee enemmän ja sais kattella koko liitonsa ajan nuorta ihmistä,väheniskö nämä keski iän erot,koska niissä ihan selvästi aletaan hakkee nuorempaa,ainakin miesten kohalla,jospa heilläkin säilys hellyys kun ei tarvitse nähhä rupsahtavvaa eukkoa.mistäs sitä tietää vaikka tiede keksis senkin,mie en ennää ihmettele mittään tässä maailmassa, onhan se nähty kun puhelimessakin voi puhua ilman johtoa,jos silmä näkis kaikki, niin varmaan ilmassa on paljon kaikenlaista roinaa.
mie puhun tuosta vanhenemisesta,siitä pitäis puhua enemmän ,jotta ihmiset tietäs mitä on tulossa,sillä se tuntuu olevan kova paikkamonelle.jutta silliakkus(se lausutaan noin en muista miten se kirjotettaan) tunnette varmaan entinen politiikko ja virosta kotosin. hää kertoi että hänelle vanheneminen on inhottavaa ja otti sen kovin raskaasti tais olla oikein masennustakin sen takia.
no hänhän oli kaunis nainen ja esiintyi mannekiininakin,vaik minusta hää oli kaunis viellä vanhetessaankin kun olis vain pyyhkäisy pois sen raskaan ilmeen kasvoilta.nyt häntä ei oo näkyny missään etten tiiä onks hää jo hyväksyny olemisensa.
miepä kerron teille, mitä se vanheneminen tuop tullessaan,eihän se kaikille mutta minulle ja ehkä sinullekin.
yks päivä huomaakin ettei pystykkään tekkee monta asiaa yhellä kertaa,niinkuin ennen .
sitä tullee herkemmin kyyneleet,meijän seurassa on yks vanhempi rouva jolle tullee kyyneleet silmiin ko sannoo vaan päivää.
sitä tarttee päivätorkut
sitä voip istua paikallaan pitemmän aikaa mittään tekemättä ,vaan aatella tai olla aattelematta.
sitä tarvitsee enemmän aikaa kaikkeen tekemiseen.
päivät tuntuu lyhyemmiltä kuin ennen
sitä tullee paljon, paljon suvaitsevammaksi.
sukupuoliasiat ei kiinnosta,hellyys kylläkin muuten.
sitä rupeaa muistelemmaan entisiä aikoja ja ystäviä.
peiliin katsoessa ei taho usko että mie oon siinä.
uuden oppimiseen menee paljon aikaa.mie kun harrastan rivitanssia niin minun on sen rytmin oppiminen vaikeaa,vaikka oon nuorena tanhuillu, eikä ollu mittään vaikeuksia oppia uusia tansseja.joten minut nykyään piilotettaan ryhmän keskelle jos joku tullee katsomaan ja siit mie en tykkää,oon vähän aatellu lopettaa sen kun se rytmi ei taho tarttua,vaikka oon ostanut kamppeetkin .mutta voinhan pittää niitä muuten,olen sitten ihan gou bou tyttö (:
elämä on ihan kuin se menis taakse päin ,takasin lapsuuteen.mie olin lapsena pellavapää mut sitten aikuisena tummatukkainen ja nyt oon taas valkotukkainen ja sitä herkistyy ihan kuin lapsen tasolle .karamellitkin maistuu taas niin hyvälle, vaikka aikuisena en syöny ollenkaan.
sairauksista mie en sano mittään ,se on niin henkilökohtasta kuka rapistuu mistäkin päin .minulla ei oo kuin polvi.kaaduin kellariin mennessä liukkaalla kelillä ja se kivistää välillä.
mie jostain luin et sairaus ei kuulu mitenkään luonnolliseen vanhenemiseen,et ihminen on elin tavoillaan hankkinut sairauvet,meijän kuuluis ellää elämä ja hittaasti kuihtua ja kuolla pois kuin kukkasen.
mut milläs nyky maailmassa pysyt terveenä ,ilma saastuttaa ja ruoka .puhasta ruokaa saa kyllä etsiä ,en tiiä onko sitä olemassakaan ennää nykymaailmassa,jos olis niin myö elettäs varmaan 150vuotiaaksi .
kyllä kai vanhuuteen kuuluu muutakin jota mie en oo huomannu.tärkeintä on hyväksyä luonnon kiertokulku ja siitä pitäs nuorenpana puhua,niinkuin murrosiästä,mitä henkisesti ihmiselle voi tapahtua, niin se ei tulis yllätyksenä,en miekään tiennyt nuorena vanhenevani tai tiesin mutta se oli jotenkin niin hirveän kaukana.
mie oon kyllä onnellinen en tiiä oonko vähän hassahtanut mutta mie rakastan tätä elämää,minulla kaikki estot on häipyny,ennää ei tartte" olla mittään" saap olla oma itte ja uskallan puhua mitä mieleen tullee,enkä pelkää ihmisten sanomista, se vapauden tunne on kaikista parasta tässä vanhenemisessa ja kun ei tartte olla töissä saap vaan nautiskella ja tehhä päivän mittaan mitä tahtoo minulla tämä vapaus on suurempi kun elän yksin niin huolehin vain ittestäni ja hyvvää huolta pidänkin.kehuskelen monta kertaa päivässä,toru en koskaan, vaan pistän huumoriksi jonkun vahingon sattuessa.
puen itteni kauniisiin vaateisiin niin kauniisiin ,ettei niillä voi kaupunkiin mennäkkään,pittää olla vain ittelle kaunis.tervetuloa työ nuoremmat vaan perässä tässä kohtaa elämää on paljon mukavaa ja onnellista asiaa se on ensin vain oivallettava ja hyväksyttävä.
sie muori ossaisit varmaan kertoa paremmin ja selvemmin mitä ihmisessä tapahtuu .jos oot minun ikänen,ko sie vaikutat niin nuorelle,et ootkohan yli 70v ,vai onks niin et mie oon vanhentunu ennen aikojaan.
ei niin kauheasti merkitse loppujen lopuksi parisuhteessa, vaan kyllä luonne siinä pidemmän korren vetää. Vähän kurttuisempikin mummo saattaa olla luonteeltaan sellainen että sen kanssa viihtyy - näin olen huomannut. Jos kaveri sanoo että et sä mikään kaunotar ole, mutta on sussa jotain... niin eiköhän se silloin mene sinne henkiselle puolelle.
Mitä taas tulee pikkuriitoihin ja kyllästymiseen parisuhteessa se on aivan luonnollista. Katsele nyt vuositolkulla samaa naamaa, kyllä siinä jo kyllästymisen oireet alkaa esiintyä. Joten siis, Rape hyvä, en ollenkaan ihmettele jos viheltelet nätille tytölle. Mies ei ole normaali ellei se vilkuile kauniita sääriä!!
Mitä taas naisen mielenmuutokseen tulee, niin siitähän on olemassa tutkittua tietoa. Siihen liittyy useinkin hormonaaliset syyt. Nainen synnyttää ja kokee vaihdevuodet paljon konkreettisemmin kuin mies. Mies taas etenee fyysisesti tasapaksummin eli pysyy jossainmäärin viriilimpänä kuin nainen - myös seksin suhteen - ja sitä kautta se vaikuttaa muuhunkin olemukseen.
Pikkuriitoja tulee, mutta aina on sovittelun mahdollisuus. Sekin on koettu - ja tämän ovat riitelevät mustalaisetkin todenneet - että reilun riidan jälkeen sovinnoteko on juhlaa.
Jos siihen ei pysty, jää myrkky hiertämään ja mieli mustuu ja silloin ei hyviäkään asioita enää siltä katkeruudelta nää.
Objektiivista tilannetutkistelua, sitä se vaatii.
Lyyli, mitä ikään tulee niin olen todella vanhempi kuin sinä, mutta sillähän ei ole mitään merkitystä näissä olosuhteissa - kas kun ei ole enää tarve hurmata ketään, hymyillään vain.
Jokainen uusi päivä ,uusi elämys!Harmonia, sielujen sympatia ei vaadi toisen muuttumista.Juuri sellaisena, kuin olet , olet ihastuttava!Siinä mielestäni elämän onni!
..naiset luisuvat jonnekin samaan tyylin, mistä kerroit. Nimittäin olen yrittänyt saada koukkuuni viittä eri eronnutta naista. Eivät ole olleet kovin vanhoja yksikään, vain hieman yli 40v.
Kuukauden tai kaksi kesti ja sitten tuli muuri vastaan. Tuntui tosiaan, että he ovat huoneensa rakentaneet, eikä ainakaan minulla ollut mitään asiaa heidän elämäänsä. Mistä heille tulee se tyytyväisyys, etteivät tarvitse miestä (tai ainakaan minua)? Tuli tunne, että ovat keksineet lennellä kukasta kukkaan ja se tuntuu ilmeisesti niin hyvältä, että eivät siitä oikeudestaan luovu.
Taisi mennä vähän aiheen sivuun, mutta tulipahan sanottua.
näille naisille kertoilet tai miten heitä lähestyt kun he niin määrätietoisesti sinulta katoavat. Jos nainen on eronnut, ei sitä niin kovasti ihmettele. Jos yhdestä on saanut ristin ja siitä päässyt eroon niin katsoo kyllä kahdesti ennenkuin uudelleen sitoutuu. Silti minun mielestäni sitoudutaan sittenkin turhan heppoisin eväin. Useimmiten.
Nimittäin ei ole hyvä mitenkään päin!
Viimeisintä pidin kuin kukkaa kämmenellä:
Ensimmäisen viikonlopun kun vietimme yhdessä luonani, kävin ensin kukkakaupassa sitten viinakaupassa. Kukkakaupasta ostin kaksi kimppua ruusuja. Toinen oli tummanpunaisia ruusuja ja toinen vaaleanpunaisia ruusuja.
Vaaleanpunaiset laitoin illallispöytään ja tummanpunaiset makuuhuoneen yöpöydälle. Koko talossa tuoksuivat ruusut sinä viikonloppuna.
Viinakaupasta ostin ihan oikeata shampanjaa. En ollut itsekään juonut koskaan tällaista lientä. Saunan lämmitin, saunottiin. Käytiin tanssimassa. Aamiaisen laitoin hänelle.
Muut kerrat hänen kanssaan olivat samantyyppisiä periaatteessa. Ruusuja enkä shampanjaa tosin laittanut, mutta muuten pidin hänestä hyvää huolta.
Mutta sitten erään päivänä hän sanoi, että olen hänelle liian kiltti ja liian rikas. Sanoi, että etsi nainen, joka on kiinnostunut sinusta itsestäsi eikä rahoistasi ja että ollaan tämän jälkeen pelkästään ystäviä.
Halusin, ettei tämä ainakaan minun töppäilyjen takia pieleen mene. Ei ilmeisesti töppäilyjen takia mennytkään, meni jostain muusta syystä, jota en tiedä.
Tulee vain mieleen, että "miksi naiset rakastuvat renttuihin ja kunnon miehet aina ilman jää?"
Että silleen, Muoriseni!
No, voi sinua Vilho kun olet naistasi ihanasti hemmotellut. Kyllä minulle tuollainen kohtelu kelpaisi! Olen nimittäin itse koko ajan huolehtijan roolissa ja olisi tosi mahtavaa jos toinen välillä huolehtisi minusta. Mutta kummasti se on mennyt niin, että minä olen se joka sitä miestäkin hemmottelee ja toinen suunnilleen soffalla makaa. Nyttemmin olen päättänyt etten ala enää siihen vaan olen mieluummin yksin.
Mitä tulee alkuperäiseen puheenaiheeseen niin itseni suhteen paras kipinäni tappamiskeino on alkaa pitää minua itsestäänselvyytenä. Otetaan minua kuin leipää hyllyltä niin kyllä siinä tunteet kuolee!
Olen hippasta vajaa 50 ja yhä enemmän on tullut tunne omasta arvokkuudesta. Se tulee siitä, että olen selvinnyt vaikeista haasteista joita elämä on tuonnut tullessaan. Ulkokuori kyllä ihmetyttää niinkuin Lyyli sanoi, että ihmettelee peilikuvaa, että olenko tuo minä. Paitsi sekin on sanottava, että koskaan nuorena en ollut ulkomuotooni niin tyytväinen kuin juuri nyt, kumma juttu!
Samalla kun tulee fiilis omasta arvokkuudesta, haluaa myös tulla kohdelluksi sen mukaisesti.
Siinä ehkä vanhemman naisen kohdalla tulee haaste miehille, jotka ovat ehkä tottuneet kohtelemaan vaimojaan pysyvinä kodinkoneina, näin vähän pahasti sanottuna. Uudessa suhteessa se ei menekään enää niin...
Samansuuntaisia kommentteja aviomiehestä ja avioliiton arjesta sekä eroamisesta ja eron jälkeisestä elämästä olen kuullut hyvin monelta naiselta. Perhe-elämässä täytyy olla jotkut asiat pahasti pielessä, kun Te naiset olette sitä noin täynnä aviomiestänne.
Ymmärrän kyllä, että sitten, kun olette päässeet eroon ja itsellisiksi, haluatte olla oman onnenne seppiä ja elää itsellenne. Se on hyvin loogista ja ymmärrettävää.
Mutta kun siinä on se toinen sukupuolikin. Mitäs me miehet sitten?
Onko meille tuo teidän "temppunne" liian ankara rangaistus ajattelemattomuudestamme siellä avioliitossa. On saattanut olla niin, että meillä on ollut omat murheemme: esim. vastuu perheen taloudellisesta hyvinvoinnista sekä ns. miesten työt.
Ei me tulla toimeen ilman hellyyttä ja toista ihmistä, josta voisi huolehtia. Ei tulla toimeen ilman tulevaisuuden uskoa eikä ilman kaveria, jonka kanssa eletään tämä elämämme loppuun yhdessä.
Minun mielestä elämä ei lopu tuohon 50v ikään, jolloin kaikki pantaisiin "purkkiin" ja pakastimeen ja pantaisiin kädet ristiin ja ruvettaisiin odottamaan noutajaa.
Pitääkö meidän miesten turvautua venäläisiin tai thaimaalaisiin tai virolaisiin naisiin, joiden motiivit tulla tänne aviovaimoiksi ovat taas sitten oma lukunsa.
Vastaa Bellis tai joku muu tähän.
asia ole tämä naisen itsellisyys. Sinä päivänä kun menet naimisiin ja kun ensimäinen lapsi lasketaan käsivarsillesi olet sidottu. Siitä lähtien sinun on unohdettava itsesi ja etusijalle kaikissa toimissa tulee perhe ja perheen hyvinvointi. Näin se normaalissa tapauksessa menee - halusitpa tai et. Kun sitten vuosien jälkeen yhtäkkiä huomaat, että juot aamukahvin yksin eikä kukaan hoputa sinua minnekään, tulee valtava vapauden tunne. Avautuu ikäänkuin uusi maailma. Tottakai sitä silloin miettii kahdestikin sitoutuuko vielä vai pysyykö itsenäisenä.
Tällaisessa tapauksessa suosittelisin hyvää ystävyyssuhdetta joka ei pakkosido eikä kahlehdi vaan se mitä toiselle suot on hellyydellä ja vapaaehtoisuudella annettu.
Tämä näin vanhemman oikeudella sanottuna, mutta ei opinkappaleena.
Kyllä naisetkin kaveria ja rakastettuakin kaipaa, se on selvä. Voin tosin puhua vain itsestäni, mutta en ole yksineläjä, olisi mukava kun olisi ihminen vierellä jonka kanssa voisi jutella aamunkoittoon, keitellä aamukahvit yhdessä yms.
Mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Kaipaan turvallisuutta, uskollisuutta, sielun veljeyttä, luottamusta ja sitä että en muutu ikäänkuin kynnysmatoksi, itsestäänselvyydeksi.
Elämä ei todellakaan ole ohi viidenkympin vaiheilla, itselläni on alkamassa aivan uusi kausi kun lapset ovat hieman kasvaneet. Haikeaa toisaalta, mutta toisaalta voi taas kuulostella sitä kuka minä olen, äitiyden vaatimusten keskellä.
Uskoisin olevani parhaimmillani elämänkumppaniksi sopivalle ihmiselle:)
Kädet eivät ole ristissä vaan uusissa puuhissa.
Noutaja tulee odottamattakin.
Olikohan tästä teille miehille mitään apua?
Rape hyvä,
kirjoituksesi oli hyvä ja tuntui todelliselta.
Mutta minä en niin tunne ollenkaan - eikä vielä kenenkään pitäisi tuntea että olisi rapistuva.
Ihminen kasvaa ikänsä ja kun on valmis niin hän kuolee. Lapsena ja nuorena kasvamme ulkoisesti ja koko ajan myös sisäisesti. Minä tunnen tänään kun olen yksin ja vähän yli 50 v. että elämä ei ole takana vaan edessä. En rakenna huonetta ympärilleni enkä myöskään muuria. Jos ja kun löydän ystävän, joka ajatuksiltaan ja elämäntavoiltaan on samanlainen - niin miksi en olisi hänen kanssaan. Ei rakkaus kuole arkipäivään - rakkaus joko on aina tai sitten ei sitä ole ollutkaan. On ollut vain ihastusta, intohimoa, joka kylläkin haihtuu arkirutiineissa. Luulen, että rakkaus vain kukoistaa arjessa niissä pienissä yhteisissä asioissa.
Ei ikääntyvä nainen ole vaikea tai käsittämätön. Tunnen monia ihania aikuisia naisia. Ehkä he ovat varovaisia, varsinkin jos ovat rakkaansa kerran tai useammin menettäneet, mutta he elävät ja tuntevat aidosti - eivätkä pelkää ottaa askelta uuteen ystävyyteen kun se todella on ajankohtainen.
Empä nyt oikein ymmärrä mistä kiikastaa, mutta olen kuullut aivan toisenlaisesta tapauksesta.
Jo lyhyen tuttavuuden jälkeen mies osti ystävättärelleen sekä kukkia, koruja että tarjosi päivällisiä, matkoja y.m. Kuitenkin sekin ystävyys loppui naisen aloitteesta. Tosin tämä nainen oli ilmiselvästi "lypsyllä".
Melkein sanoisin saman kuin tämä sinun viimeinen naisesi - kyllä henkinen yhteys on rahaa tärkeämpi enkä varmaan minäkään pitäisi taloudellisesti epäsuhtaisesta ystävyydestä - etten sanoisi liitosta.
Mutta taatusti löydät omanlaisesikin ystävän sillä yksinäisiä - ja luonteiltaan toisenkinlaisia naisia - on maailma täynnä. Älä lannistu vaan jatka etsimistä. Risukasaankin voi paistaa aurinko. Lykkyä tykö.
Kannustava kirjoituksesi pursui uskoa rakkauteen,tulevaisuuteen,inhimmilliseen hyvyyteen ja ihmisten "samankaltaisuuteen".Kirjoitit ihmisen kasvusta,"...kun on (ihminen) valmis niin hän kuolee." Kirjoittamastasi olen eri mieltä tai ymmärsin väärin?Elämme erilaisissa maailmoissa, sinun maailmasi on kieltämättä kauniimpi,minun taas (mielestäni)todellisempi.Rakkaus ei,toiveistamme huolimatta, ole ikuista.
Jos olet voinut elää menneen elämäsi muuria ympärillesi rakentamatta, olematta varautunut ja epäluuloinen muutoksiin ja uusiin asioihin,tulet aivan varmasti löytämään ystävän, jota, näin luulen, hyvin herkkänä ihmisenä kaipaat rinnallesi.
Kirjoitukseni oli tosi,minulle. Se oli oodi rakkaudelleni vuoden takaa,loppuosa muutaman viikon takainen tuntemus joka herätti mieleeni taas kysymyksen, kumpi on ihmiselle arvokkaampi kokemus,rakastaa vai olla rakastettu? Rakastaa on puhdas tunne, kaiken edelle menevä, olla rakastettu voi ahdistaa ja asettaa paineita,miehelle.
Sinulle,tulevaisuuteen luottava Kati,kaikkea hyvää toivottaen.
Kiitoksia vastauksestasi Rape,
Tiedän olevani liian optimistinen ja luotavainen. Muutaman kerran on tullut siitä syystä pahasti takkiin, mutta toisin päin useammin - siis niin että olemassa elämänmyönteinen löytää arkipäivästä ja pienistä asioista iloa.
Niin myös sinäkin, luulen.
Ompa tuo niin mielenkiintoinen aihe: rakkaus ja ystävyys kaikkineen, että tästä voisimme vaihtaa mielipiteitä myös jatkossa.
Nyt on kuiten kin pääsiäinen tulossa ja lähden lasteni luokse sitä viettämään, siksi toivotan vain hyvää pääsiäistä ja tavataan taas palstoilla.
ajatuksinenne,ei pärjätä Vilhon kanssa kahdestaan.Alkaa tuntua siltä että kohta joudutaankin vaihtamaan kylttikohtaan "ikääntyvä mies."