Onko kukaan oikeesti sellainen jolla jo on lapsia miettinyt, että entäpä jos sellainen tilanne oisikin sattunut juuri omalle kohdalleen, ettei vauvaa syystä tai toisesta alakaan kuulua, tai varsinkaan he , jotka täällä palstalla arvostelevat toisten toivetta joskus pitää sylissään pienokaista keinolla millä hyvänsä. Minusta on järjen vastaista todeta, että ei sellaisia ihmisiä ole luotu vanhemmiksi, jotka vuodesta toiseen yrittävät tuloksetta vauvaa. Kukahan minulle kertoo ne kriteerit, miksi tällaisia ihmisiä ei ole tarkoitettu vanhemmiksi, vaan he, jotka esim. pelkästään ajatuksen voimalla tulevat raskaaksi, ja joista osa ei edes tunne minkäänlaista vastuuta näistä lapsistaan.
Niin helppoahan se on siinä vaiheessa arvostella toisia, mutta entäpä tosiaan silloin kun se omalle kohdalle tuttava piirissä tapahtuu.
Haluasin oikeasti tavata sellaisen ihmisen joka tulee päin naamaa esim. omalle siskolleen sanomaan, joka on yrittänyt lasta vuosi kausia, ja saa apua ongelmaansa, että teidän tekonne on luonnonvastaista. Ilmeisesti teidän omat lapsennekaan eivät edes voi pitää serkkuinaan tällaisia "luonnonoikkuja", ja PAH!
Meille ei ole luotu neljän vuoden yrittämisen jälkeen lasta vielä, eikä sillä, osaan kyllä nauttia ympärillä kasvavista (joita kyllä löytyy) lapsista mitä suurimmassa määrin. Ja kaikesta huolimatta olen oppinut elämään vahvana ihmisenä asian kanssa, vaikkakaan kieltämättä usein nukkumaan käydessäni toivoen, että jospa huominen olisi parempi! Ja sitä paitsi teille arvostelijoille tiedoksi, että sellainenkin ihminen osaa olla onnellinen, joka kamppailee lapsettomuuden kanssa, on vain ihanaa vaihtaa ajatuksia sellaisten TODELLA saman henkisten kanssa.
Pelissä on paljon tunnetta, ja sellaista tunnetta, jota esim. usemman lapsen vanhempana tuskin edes pystyy kuvittelemaan, ainoastaan, kuten moni täällä palstallakin arvostelemaan.
Kaikkea hyvää ongelman kanssa painiville...
Niin helppoahan se on siinä vaiheessa arvostella toisia, mutta entäpä tosiaan silloin kun se omalle kohdalle tuttava piirissä tapahtuu.
Haluasin oikeasti tavata sellaisen ihmisen joka tulee päin naamaa esim. omalle siskolleen sanomaan, joka on yrittänyt lasta vuosi kausia, ja saa apua ongelmaansa, että teidän tekonne on luonnonvastaista. Ilmeisesti teidän omat lapsennekaan eivät edes voi pitää serkkuinaan tällaisia "luonnonoikkuja", ja PAH!
Meille ei ole luotu neljän vuoden yrittämisen jälkeen lasta vielä, eikä sillä, osaan kyllä nauttia ympärillä kasvavista (joita kyllä löytyy) lapsista mitä suurimmassa määrin. Ja kaikesta huolimatta olen oppinut elämään vahvana ihmisenä asian kanssa, vaikkakaan kieltämättä usein nukkumaan käydessäni toivoen, että jospa huominen olisi parempi! Ja sitä paitsi teille arvostelijoille tiedoksi, että sellainenkin ihminen osaa olla onnellinen, joka kamppailee lapsettomuuden kanssa, on vain ihanaa vaihtaa ajatuksia sellaisten TODELLA saman henkisten kanssa.
Pelissä on paljon tunnetta, ja sellaista tunnetta, jota esim. usemman lapsen vanhempana tuskin edes pystyy kuvittelemaan, ainoastaan, kuten moni täällä palstallakin arvostelemaan.
Kaikkea hyvää ongelman kanssa painiville...
Vastaukset 41
Vanhimmat
Hyvä!! Puhut asiaa!! Tällä foorumilla ei vain voi lapsettomuudesta keskustella asiallisesti.
...kantaa huonoa omaatuntoa siitä, että olen tullut isäksi ja vielä useammin kuin yhden kerran?
Ymmärrän toki halun saada omia lapsia, olenhan itsekin niitä saanut. Se, mikä on vaikeampaa ymmärtää on mainitsemasi "hinnalla millä hyvänsä"-mentaliteetti.
Eikö todellakaan missään vaiheessa ole syytä istua alas ja miettiä elämän mielettömyyttä toisenkin kerran.
Onko syytä hakata päätä seinään vuodesta toiseen miettimättä kenties muita vaihtoehtoja?
Ymmärrystä saa varmasti jokainen lapsettomuudestaan kärsivä aikuinen osakseen, sehän on selvää. Kaikki ne keinot jotka lapsettomuuden "korjaamiseksi" ihmiset ovat valmiita tekemään minulta kaikilta osin saa, valitettavasti.
Zee,olet ihan oikeassa siinä,että "hinnalla-millä-hyvänsä"-mentaliteetti on pelottava.
Adoptio vaikuttaa olevan ruma sana tällä palstalla.Enemmin alistetaan itsensä laboratoriorotan asemaan ja vuosikausiksi.
Onnellisia ovat ne,joilla on voima muuttaa asioita joihin pystyvät vaikuttamaan.Ja jotka ymmärtävät sopeutua sellaiseen mitä ei pysty muuttamaan.....
Kuka on väittänyt että sinun tai kenenkään vastuullisen vanhemman tarvitsee potea huonoa omaatuntoa. Olkaa onnellisia, että teille sellainen ilo on suotu, mutta olisiko sinusta siis järkevämpää luovuttaa taistelu, kuin käyttää keinoja, joita on käytössä? Ja mitä näihin vaihtoehtoihin tulee? Siis sopeudu vain osaasi. Niinkö tuumaat? Ja sitä paitsi toisaalta onko sellaisen tarvetta, joka on onnellinen isä tai äiti, arvostella lapsetonta pariskuntaa heidän päätöksestään? Tahattomastihan heistä suurin osa on tähän tilanteeseen ajautunut.
Ja toisaalta adoptioko on parempi vaihtoehto kuin esim. keinohedelmöitys? Toisaalta onhan maapallolla paljon meitä tarvitsevia, mutta se tunne saada äitinä se raskaus ja synnytys ja kaikki ovat taas sellainen asia, jonka toivoisin minäkin joskus kokevani.
Me emme ole kylläkään valmiita vaikkakin neljä vuotta on hakattu päätä seinää, kuin täällä ilmaistiin, mihinkään adoptioon tai keinohedelmöitykseen ja niin kuin sanoin olen jo sopeutunut elämään asian kanssa. Mutta toivoa en ole siltikään menettänyt...
Toisilla tilanne voi olla toinen, ja siksi heidän ratkaisunsa on minusta aivan hyväksyttävä, kenenkään sitä arvostelematta! Se voi olla heille todella arka mutta sitäkin tärkeämpi paikka.
Ja vielä sitä mietin, että miksi tällainen, siis onko teillä todella perusteltu syy, miksei esim. keinohedelmöitys olisi tarpeellista?
kaikki konstit on hyväksyttyjä mutta onko ne hyviä(sopivia) jos niitä on pakko toistaa ja toistaa?.
Oletko muuten ikinä tullut ajatelleeksi että usein partnerin vaihto saa ihmeitä aikaan.
Älä nyt tuohdu,en tarkoita mitään "parinvaihtoiltoja" enkä että tämä olisi ratkaisu sinulle vaan että kun monien yritysvuosien päästä erotaan (oli syy mikä hyvänsä) niin uudessa avioliitossa ei ole mitään ongelmia tulla raskaaksi (tai isäksi)?
Olen kuullut sellaisenkin väitteen,että se on "kemiasta" kiinni.Uskon itse enemmän siihen,että kroppa ei halua väkisten mitään..
ai että parinvaihto... olen kyllä kuullut minäkin, että uudessa liitossa kaikki on saattanut onnistua kuin vettä vaan, ja siitäkin aiheesta täällä palstalla on keskusteltu ja joku omalla kohdallaankin kokenut tänne kirjoittanut, tosin minusta hieman asiattomaankin sävyyn.
ja en minä tuohdu, ei sillä, mutta tosin mielestäni huomaan eron sillä tasolla millä liikutaan keskusteltaessa oikeasti lapsettomien ihmisten ja sitten jo vanhemmuuden kokeneen ihmisen kohdalla. Kieltämättä aika mielenkiintoisia vaihtoehtoja satelee... kuten tämäkin parinvaihto. Mutta paljon on lapsettomia pariskuntia, jotka kaikesta huolimatta rakastaa toisiaan, ja se on kenties se ainoa voima jaksaa taistelua eteenpäin. Sitä paitsi minä en haluaisi ainakaan olla se ihminen, joka tulee sanomaan, että erottiin sen takia, että meille ei suotu yhteistä lasta. Onhan se eron syy sekin... Sitä paitsi se on tietysti totta sekin, että pitää oppia tietysti nauttimaan niistä muista ilonaiheista elämässä. Mutta oikeutettua on siinä sivussa taistella...
Mielestäni en vieläkään saanut "oikeata vastausta" kysymykseen, miksi on perusteltua arvostella lapsettomien pariskuntien tarvetta hakeutua hoitoihin? Siis sellaisilta ihmisiltä, jotka ovat jo vanhemmuuden kokeneet.
Ja tiedätkö tämäkin keskustelu on hyvää terapiaa, ei ollenkaan huonoa, vaikkakin uskonkin sinun olevan mahdotonta loppujen lopuksi mieltää itseäsi samaan tilanteeseen, ja sitä kautta punnita mahdollisia ratkaisuja asioihin.
Mutta huomaan itsekin olevani vahvoilla tässä asiassa...
Jotkut voivat pitää hedelmättömyyshoitoja luonnonvastaisina, koska ne taistelevat luontoa vastaan. Niillä saadaan lisääntymiskyvyttömät lisääntymään ja saamaan jälkeläísiä, joille geenit periytyy. Eli se huono ominaisuus, joka olisi pitänyt luonnonvalinnan mukaan karsiutua pois jatkoikin kiertokulkuaan. Näin ihminen estää ihmisten lajikehittymisen evoluution takia.
Kyse ei ole henkisestä sopivuudesta vanhemmuuteen, vaan huonoista perintötekijöistä. Raakaa, mutta niin luonto tavallaan on puhtaan raakaa, mutta onko se paha asia?
Itse haluan lapsia joku päivä. Toivon tietysti niitä luonnollisesti saavani ja toisessa tapauksessa varmaan hakeutuisin hoitoihin, koska äidin vaistot voittavat ajatukset luonnonvalinnasta.
Ehkä sitten kun ollaan menty liian pitkälle ja kukaan ei pysty enään lisääntymään, kun siihen huonot geenit ovat voittaneet, hillittömästä halusta tulla vanhemmaksi tulee tärkein tekijä ihmissuvun jatkumisessa.
Siihen menee vielä sen verran aikaa, että tuskin kommenttisi (minusta asiallinen) näitä nykypäivän "pakkomielteisiä" heilauttaa.
Sanoin juuri mitä tarkoitin, eli nämä "hinnalla millä hyvänsä" ajattelut ovat hieman pelottavia. Kuinka pitkälle ihminen on valmis menemään saadakseen omat tarpeensa tyydytetyiksi. Sana "taistelu" sopii hyvin näihin "hinnalla millä hyvänsä" termeihin.
Tämän asian tiimoilta voi helposti heittäytyä marttyyriksi ja sanoa melkeinpä mitä vain.
En voi väittää, että tietäisin kaikkia niitä syitä mitkä lapsettomuuteen johtaa, mutta onhan niihin jokin selitys oltava. Miellyttääkö sitten vastaus onkin taas toinen juttu.
"Ilmeisesti teidän omat lapsennekaan eivät pidä serkkuinaan näitä luonnonoikkuja". Lauseeseen mahtuu melkoinen määrä katkeruutta. Jos keinohedelmöitettyä lasta joku on sanonut luonnonoikuksi on siinä kieltämättä kuitenkin vinha perä.
Monien kirjoituksia luettuani olen saanut huomata, että lasta halutaan aika itsekeskeisesti ajatellen. Lehdistä voi lukea äideistä, jotka haluavat lapsen vaikka sitten ilman sitä isää. Biologisuushan ei kenestäkään isää tee!
Tässäkin kuuluisassa esimerkkitapauksessa on unohdettu miettiä mitä lapsi mahtaisi moisesta toimintatavasta ajatella. En voisi sanoa kovin ilahtuvani kuullessani, ettei äitini viettänyt kuin yhden yön biologisen isäni kanssa vain tullakseen raskaaksi. Tuskinpa olisin järin ylpeä äidistäni.
Hieno juttu minkä voi kavereille kertoa??? Nämä ovat niitä "hinnalla millä hyvänsä" -ihmisiä. Oma napa on tottakai se lähin.
Miten lapsi suhtautuu kuulleessaan ja ymmärtäessään olevansa spermapankista? En tiedä, siksi kysyn. Onhan tietysti olemassa vaihtoehto, ettei asiaa kerrota.
En puolustelekaan "tällaisia tapauksia", ja minusta tämä onkin aivan mieletöntä käydä keskustelua, kuten viime päivinä on käyty, onko luovuttjalla velvollisuus mahdollisiin elatusmaksuihin tulevaisuudessa. Sehän on mitä naurettavin päätös, mitä voidaan tehdä. Ja kukapa ei sellaista päätöstä hyväkseen saattaisi käyttää.
Puolustelen tässä sellaisia pariskuntia, siis terveessä parisuhteessa elävää miestä ja naista, jotka mahdollisesti keinohedelmöityksen avulla saavat lapsen. Sillä minusta siihen heillä on täysi oikeus.
Mielestäni lauseesi, miltä kuulostaisi kertoa lapsellesi, että äiti on viettänyt yhden yön biologisen isänsä kanssa saadakseen vain lapsen, ei mielestäni sovi tähän keskusteluun. Kun siis keskustellaan lapsettomasta pariskunnasta. (Hei mikä on tämä kuuluisa "esimerkkitapaus"?) Ja sellaisia itsekkäästi ajattelevia ihmisiä en missään nimessä halua puolustella, ja jos näin olet ymmärtänyt minun kohdallani, valitan syvästi antaneeni virheellistä tietoa. Elän onnellisessa parisuhteessa, vaikkakin kovasti toivoisin lasta syntyväksi.
Ja mitä tähän vielä lisäisin on pari mieltäni askarruttavaa "oikeutta"? Niin mikä on oikeutta voidaan kysyä... Tämä ei nyt mitenkään liity tähän varsinaiseen aiheeseen ja mutta sivua tätä oikeutta sinällään...
Istuessani kerran odotushuoneessa kaavintaan pääsyä ties monennenko kerran (keskenmeno) ja seurassani oli itseäni hieman vanhempi nainen. Keskustelimme ensin siinä niitä näitä, kunnes esiin tuli varsinainen syy, miksi siellä istumme. Niin... Tämä nainen oli kolmen lapsen äiti ja raskaana, mutta halusi "tappaa", julma sana, siis tehdä abortin, koska heidän perheeseensä ei mahtunut enää neljättä lasta. Aika mieletöntä sinällään. Niin no onhan se totta että tuossa elämäntilanteessa oleva nainen ei tiedä, miten sitä voi raskaaksi tulla, totesi vaan että ups, olipa sattunut meille pikku vahinko. Kysympä oliko tällä tulevalla lapselle oikeus kuolla? Voi kuulostaa karskilta, mutta ihmiset eivät ajattele mielestäni asioita aina tarpeeksi tai varsinkaan niiden seurauksia.
Tai toisena kertana istuessani samaisessa tilanteessa ties monennenko kerran, seurassani istui itseäni hieman nuorempi nainen, joka tuli tekemään abortin siitä syystä, kun ei tiennyt kuka lapsen isä on. Aika ironista sinällään, kun minä omissa tuskissani istun keskenmenoni kanssa siellä ja mietin elämän julmuutta sinällään.
Tuleepa vaan aina mieleeni, että mikä se sitten on oikeaa ja mikä väärää? Meitähän on niin moneksi, valitettavasti.
Mielestäni kuitenkin suhtaudun näihin asioihin varsin terveeltä pohjalta, ja kuten olen ilmaissut asian jo aikaisemminkin, en vielä ainakaan ole turvautunut keinojuttuihin, vaan taistelu on jatkunut omin keinoin. Ja varmasti tulemme vielä hakkaamaan päätä seinään, mutta terveillä keinoilla millä hyvänsä, ymmärretty!
Tämä aborttiasia on toki käsittämätön. Jos tänä päivänä ei osaa huolehtia ehkäisystä on kyse vain ja ainoastaan hölmöilystä. Tuskin mikään on helpompaa kuin raskauden ehkäisy. Keinoja on vaikka kuinka paljon, varmasti jokaiselle sopiva. Tottahan nuoruuden virheet kuuluvat tähänkin elämän alueeseen.
Jos joutuu tekemään abortin on se vähintäänkin yhtä merkillistä kuin "hinnalla millä hyvänsä" raskaaksi haluaminen.
Lapsilla tässä maailmassa vähiten oikeuksia on.Ei heiltä kysytä haluavatko tänne tulla ja mistä syistä.
Sitäpaitsi ne syyt ovat aina aikuisten omia,itsekkäitä.
En todellakaan allekirjoita väitettäsi lasten oikeuksista. Puhun nimenomaan oman maamme tilanteesta. En pidä kovinkaan viisaana sitä jos tähän keskusteluun ängetään vielä lapsityövoiman käyttö tai muut vastaavat ongelmat.
Mitä taas tulee isäksi ja äidiksi tulemiseen on kuitenkin tosiasia se, että vietit ja tarpeet ohjaavat ihmiseläintäkin.
Onko tähän sekoittanut joku lapsityövoimaa tai muuta, minä omalta osaltani mainitsin tästä aborttitouhusta, mutta se siitä.
Kantanne on tullut tosi selväksi tässä lapsettomuusasiassa. Ihmiset, siis varsinkin kaikki me lapsettomuudesta kärsivät, olemme eläimiä, jotka raadollisuudellaan tuhoavat, omia tarpeita tyydyttääkseen, maapalloa. Mikä ihana tapa osoittaa välittävänsä toisesta "hädän hetkellä".
Ihanaa kuitenkin todeta, että minulla on tuttavapiirissä ihmisiä, joita hyvällä omalla tunnolla pystyn kutsumaan ystäviksi, ja joiden kanssa voin olla oma itseni ongelmani kanssa.
...lapsen vai sikiön oikeuksista???
Onpahan tekstiä:"...jotka raadollisuudellaan tuhoaa..."
Aina on olemassa ihmisiä, jotka ovat aina oikeassa. Ja jos sattuu löytymään joku joka ajattelee eri tavalla voi aina tekeytyä marttyyriksi tai todeta vastapuolen olevan kyvytön keskusteluun tai jotakin muuta. Mikä saa sinun hätäsi niin suureksi, että sitä pitäisi kaikkien surra?
Ei minun hätäni ole suuri, vaan jos et ymmärtänyt viestiäni, tarkoitin sillä juuri sitä, mitä siinä luki. Minulla on ystäviä, jotka ymmärtävät minua ongelmani kanssa, eivätkä arvostele noin kovin sanoin haluani selvittää mahdollisuuksia saada jonakin päivänä pitää sylissä omaa pienokaista. Olen siitä onnellinen. Mutta sinunlaisiakin tottakai tarvitaan, maailmahan olisi varsin mustavalkoinen....
Sinulla on oikeus mielipiteesi, ja ymmärrän sinun tarpeesi siihen. Ethän sinä todellakaan pysty kuvittelemaan sitä tilannetta, missä minä esim. tällä hetkellä elän, vai väitätkö? Ja asiasta muodostuu niin kova kuin ihmiset siitä haluaa tehdä... hyökkäys on paras puolustus, tiedäthän sen. Eli en todellakaan mikään martyyri... ehei!
...että onneksi lapseton ihminen ei voi täysin tietää mitä menettää. Voi kuullostaa julmalta, mutta on myöskin täysin totta!
Hyvä että osuttiin kerrankin "samalle aaltopituudelle"...
Ihan samanlailla kun sinä pystyt kuvittelemaan kuinka elää lapsettomana, voin minä kuvitella lapsettomana elämää lapsien kanssa. Uskoakseni se on näin päin vaan paljon helpompaa ymmärtää!
Mutta anteeksipyyntöni vain, jos joskus haluan kokea sen. Sinä et minun kohtaloani voi kokea, eikö näin?
Kuinka "julmaa", mutta niin totta tämäkin!
kyllä on hurjaa touhua... Toisilla on varaa arvostella toisten mielihaluja ja vielä julistaa ne arvelluttaviksi. on aika järjenvastaista miettiä kuinka lääketieteessä joku toinen asia on sallittua ja joku toinen "kiellettyä". Aivan naurettavaa.. Taitaa taas monella sinulle vastanneistakin olla jotenkin parempi olo kun saa muka todistaa, että lapsettomuus on luonnollista ja kaikki muu sen poistamiseksi on luonnotonta. Voi viude. jokainen meistäkin varmasti on kokenut jotain epäluonnollista elämässämme, mutta näköjään se mikä on meille edullista on oikein ja mikä vähemmän on tuomittavaa ja väärin. Turhia pyhimyksiä, itsensä ylös nostajia ja kaikella lailla mielestäni moukkia... Jos joku hestä on synnyttänyt, todennäköisesti on saanut kipulääkettä: luonnotonta. Jos vauvan henki olisi ollut vaarassa niin olisiko torjunut avun? Tuskinpa vain. Ja sekin on luonnotonta. Siis suvaitsevuutta:Eikö teissä ihmiset ole suvaitsevuutta??? Mitä pahaa siinä on jos joku saa "keinotekoisesti" lapsen. Monella on keinotekoiset rillit nenällä, joillakin tahdistin sydämessä toisilla tekonivel.. Tää on nykyaikaa, totista totta.. ELÄMME MUUTTUVASSA MAAILMASSA.
En ole sanonut, että kaikki mitä voi tehdä lapsettomuuden poistamiseksi olisi luonnotonta. Olen mielestäni selkeästi sanonut, että "hinnalla millä hyvänsä" -ajatukset ovat pelottavia.
Onhan näköjään urheilussakin joidenkin mielestä kaikki sallittua...
Kun nyt tässä ollaan näitä ajatuksia puolin ja toisin vaihdettu niin kerropa kuule rehellisesti mitkä ovat mielestäsi sallittuja keinoja lapsettomuudessa? Ja toisekseen oikeastaan syy minkä takia liikut lapsettomuus- palstalla vaikka olet ymmärtääkseni perheellinen isä? Minullehan syy oli selkeä... löytääkseni samanhenkisiä kanssaihmisiä... mutta kuinkas kävikään...
Ei siinä, tämä on minusta kuten aikaisemminkin mainitsin terapiaa sinällään... mutta tulipahan tässä nyt mieleen, kun ei se ole vielä missään yhteydessä selvinnyt?
olevani ainoa joka täällä on "samalla linjalla" kanssani???
Mitä ihmeen hyötyä on jakaa ajatuksia vain samanhenkisten ihmisten kanssa? Miellyttävimmät vastaukset saat kysymällä pelkästään itseltäsi. Kahden samanhenkisen keskusteluhan on vain myöntelyä ja yhtä mieltä olemista. Kirjoittaessasi tähänkin palstaan sinun olisi pitänyt varautua siihen, että kaikki eivät kenties ajattele samoin kuin sinä. Jos se taas ei sinulle sovi, miten ihmeessä otit riskin ja kirjoitit?
Ymmärrän toki jos lapseton pari haluaa vastauksen ikävään tilanteeseensa. Kaikkein pahimpana näen tilanteen, jossa lapseton pari peittää kaiken muun elämän tämän lapsettomuusongelman alle. En tiedä kuinka paljon henkisen puolen ongelmat aiheuttavat lapsettomuutta, mutta tunnen parin, joka aikansa yritettyään adoptoivat lapsen ja saivat sen jälkeen oman.
ai että minkä takia otin tietoisen riskin kirjoittaessani tänne? arvasinkin näitä selatessani, että kritiikkiä tuntuu löytyvän, mutta etkö sinä lukenut että laitoinkin että hyvää terapiaa se on sinunkin kanssasi vaihtaa ajatuksia, vai etkö kenties ymmärtänyt?
mutta mukavaa on vaihtaa ajatuksia samanhenkistenkin kesken kieltämättä, kokemuksia on mukava jakaa. valitettavasti tämä palsta on tainnut menettää sen suuremman merkityksen nimenomaan keskuteltaessa lapsettomuudesta. niin kuin jo totesin joillekin tämä on todella arka paikka, ja hyökkäys siihen kohtaan ei ehkä kaikille ole mitä miellyttävin kokemus. huomaatko et ole saanut kuitenkaan minua lannistettua vielä? olen siis kuitenkin veilä vahvoilla tässä suhteessa tämän asian kanssa.
joo, vaikka ajatuksia on hyvä jakaa, niin en siltikään ole unohtanut olla elämättä... ja hoitamatta parisuhdetta! en todellakaan! meillä menee edelleenkin loistavasti... matkustellaan... tehdään kaikkea mukavaa yhdessä. meillä on kaksi ihanaa kummilasta, ja liuta ystäviemme lapsia, joita saamme tarpeen tullen "käyttää" hoivaamisviettiä ja "ikävää" lievittääksemme! olemme siitä iloisia.
mutta korostan kuitenkin, että siltikään en ole luopunut toivosta pitää joskus hyvänä omaa vaavia...
tai tiimoilta.
olen lukenut keskustelujanne ja mietin omaa tilannettani. olen äiti. mutta nykyisin normaalisti lapsen saanti mahdotonta. lääkäri lohduttikin, että onhan sinulla jo lapsi...
lohduttavaa varmaan monen lapsettoman lasta kovasti toivovan.
minulle se ei sitä kuitenkaan ollut.
jokaisen tilanne vain on niin erilainen ja itselle/perheelle/läheisille(?)tärkeä.
voin kuvitella elämäni ilman lapsia, olenhan niinkin, kauan elänyt.
nyt olen perheellinen.
kuitenkin asia on raskas kantaa, ettei lapsia enää tule, ainakaan ilman keinohedelmöitystä tai adoptiota.
luulen, että useimmat keskustelut on hedelmättömiä, koska puhutaan samasta asiasta niin eri tasoilla.
ymmärrän keinohedelmöityshoitojen ym vastaisuuden katsellessani tilastoja kodittomista ja orvoista lapsista maailmalla.
en vain tiedä miten paljon tuleviin päätöksiimme perheessämme vaikuttaa se, että olemme jo lapsen raskausajan ja odotuksen kokeneet...ehkä nyt on helpompaa jo luovuttaakin "taistelu".
Älä sinä välitä muista.
Jos olet jonkun mielestä luonnonoikku, se on hänen häpeänsä, ei sinun.
Kaikilla ihmisillä ei ole empatiaa siinä määrin, että he voisivat eläytyä toisten tunteisiin.
Eivät he ymmärrä sitä, kun syli huuta tyhjyyttään ja tuntuu, että muita se onni vaan suosii ja suosii ja lapsia tulee kuin sieniä sateella.
Toivon, että joskus saat sen vauvalle tuoksuvan nyytin syliisi ja pääset nauttimaan äityydestä.
Jokaisella ihmisellä on omat haaveet joita he tavoittelevat ja niistä pitää olla ylpeä, sillä haaveet tekevät juurikin elämästä elämisen arvoisen!
Voimia sinulle ja onnea...
Jopa oli tekopyhän ällöttävän sokeroitu idioottiviesti!
En tarkoita sisältöä (?),siihen en nyt puutu vaan tyyliä ja sananvalintaa.Lepsua lirkutusta joka kai on olevinaan ylevää ja runollista.
Kiitos myötätunnosta, vaikka mitään marttyyria en haluakaan esittää. Toivon vaan, että joku ymmärtää sen tuskan, joka välillä valtaa mielen. Olen kyllä itse sinut asian kanssa. Ja ymmärrän sen arvostelunkin, meitähän on moneksi. Mutta periksi en ole antanut missään vaiheessa...
Itsekkäitä tekoja en puolustele minäkään, vaan oikeasti lapsettomia (pariskuntia), jotka todellakin tietävät vastuunsa!
Kun on todella itsekäs niin sitä ei näe eikä myönnä.
Itsekkäät ovat myös omasta mielestään aivan oivia kantamaan vastuun..
Eiköhän jokainen ihminen ole omalla tavallaan itsekäs?
Eikö ole itsekästä ostaa asunto, kun jossain päin maailmaa on nälkää näkeviä ihmisiä?
Tai auto, tai mikroaaltouuni?
Mikä sitten sen itsekkyyden määrää?
Jos nyt sitten saivarrellaan...tai ajatellaan sitä itsekkyyttä haluta oma biologinen lapsi.
Onko sitten sellaisilla ihmisillä varaa tuomita toisen valintoja jos omatkin ovat jossain määrin itsekkäitä?
Tulipas paljon syitä tuntea huonoa omaatuntoa. Tuomitaan sitten tai ei, mutta kerronpa, etten tunne syyllisyyttä mistään mainitsemistasi asioista. Enkä monesta muustakaan. Jos todella ajattelet noin, olen pahoillani. Kuka on sanonut, että tarvitsee kantaa huonoa omaatuntoa kaikista maailman asioista??? Kanna sinä, minä en jaksa!
En nyt tarkoittanut että pitäisi alkaa kantamaan huonoaomaatuntoa kaikesta mahdollisesta, vaan sitä että onko se nyt paljoo erinlaisempaa itsekkyyttä ostaa auto, kuin haluta raskaaksi?
Eikö tää keskustelu sitä juurikin pui, että onko järjenvastaista haluta synnyttää oma lapsi.
Oli vaan sellainen kärjistys siihen syyllisyyteen, tai syyttelyyn, tai syyllisyyden tuntemiseen.
En tarkoittanut, että jokainen joka ostaa auton on itsekäs, tai heittää ruokaa roskiin, vertasin vain.
Sori jos tuli vähän huonosti kirjoitettua.
...ei minun osaltani pui todellakaan sitä, että onko järjenvastaista haluta oma lapsi, ei sinne päinkään. Oman lapsen haluaminen on täysin ymmärrettävää ja normaalia.
Omilla mielipiteilläni olen kyseenalaistanut vain "hinnalla millä hyvänsä" raskaaksi tulemisen ja sen loputtomiin pitkitettävän piinan järkevyyden. Eikö todellakaan missään vaiheessa voi heittää pyyhettä kehään ja elää elämää toisin tavoin? Onko raskaaksi tuleminen maailman tärkein asia? Adoptio on pitkä tie sekin, mutta tälläkin palstalla sitä vaihtoehtoa pidetään huononpana kuin loputtomat lapsettomuushoidot.
Kyllä minusta silloin laitetaan oma ego liikaa etusijalle kun tärkeintä ei ole saada lapsi vaan nimenomaan oma,ikioma ja se on se ainut vaihtoehto mikä hyväksytään (tai edes mietitään)
Eikö täältä löydy oikeasti lapsettomia ihmisiä, jotka haluaisivat käydä keskustelua, vai ettekö halua ottaa kantaa. Melkein ainoat kantaa ottaneet ja keskusteluun osallistuneet ovat aika kielteisellä kannalla asioihin, vai onko tämä palsta todella menettänyt sen merkityksen!
...saavat osallistua keskusteluun lapsettomuudesta. Jos näin on, älköön lapsettomat puhuko lapsista.
lukiko viestissä että sinunlaisesi perheelliset eivät saisi osallistua keskusteluun, luepa kuule ite tarkemmin, niin kuin muitakin kehotat. Kyselin vain sellaisiakin mielipiteen vaihtoon, jotka ovat lapsettomia, kun tuntuu olevan hakusalla tällä palstalla. Teiltä kyllä tulee kommentteja, mutta mikäs siinä!
Kyllä löytyy lapsettomia ihmisiä vaikka välillä
kyllä tuntuu että suurin osa tälle palstalle
kirjoittavista ei kyseisestä ongelmasta kärsi.
Siksi ei ehkä kiinnosta / halua mielipiteitään ja kokemuksiaan kertoa, kun heti on joku arvostelemassa.
Ollaan yritetty saada lasta pari vuotta ja nyt ollaan lähössä ivf-hoitoihin. Lapsettomuuden syynä on endometrioosi, joten raskaus ois siinäkin mielessä tärkeä, et saisi (ehkä) taudin hoidettua pois. Mitkään muut hoitokeinot ei oo auttanu.
On tullut itekkin mietittyä näitä kaikkia eettisiä puolia, varsinkin kun lukee juttuja tällä palstalla. Mut oon tullut siihen tulokseen, et tää on kuitenkin miun elämä ja teen sillä mikä itestä on parasta. Ei sillä oo miulle mitään merkitystä kuinka se lapsi on tehty. Se tulee olemaan miulle yhtä rakas kun "luonnollisesti" tehty. Ja aion myös kertoa lapselle, miten se on maailmaan saatettu.
Nää on tosi vaikeita ja mielipiteitä herättäviä asioita, ja jokaisella on tietysti oikeus mielipiteensä ilmaista. Mut sellaset ketkä ei kärsi tästä ongelmasta henkilökohtaisesti ei voi ikinä ymmärtää miks lähtee mitä erilaisimpiin hoitoihin lapsen saadakseen. Ehkä itekkin on joskus kauan sitten ajatellu, et ei ikinä haluis lasta muuten kuin luonnollisesti, mut kyl se mieli muuttuu sit kun saa tietää, ettei omin keinoin lasta saa!
Voimia kaikille lapsettomille pareille ja myös niille ihmisille, jotka "joutuu" meiän ongelmia kuuntelemaan/lukemaan.
kun selaa tätä palstaa ja näitä kirjoituksia, niin huhhuh! kuinka erilaiset lapsettomuushoidot ja sun muut saa kritiikkiä aikaan, vaikkakaan niin kuin jo totesit kaikillahan meillä on oikeus ainakin mielipiteisiin, mutta eipä kait sitten kaikkien mielestä muuhun olekaan oikeutta!
Tsemppiä teille hoitoihin. Ja toivottavasti niistä on apua niin lapsettomuuteen kuin endometrioosiinkin. Molemmathan ois mieletön juttu! Omalta kohdaltani voin sanoa et tutkimukset taas rullaavat etiepäin, koska minä uskon vakaasti siihen ihmeeseen, että minulla on jonakin päivänä oma nyytti sylissä!
Niin omaa elämäähän se on jokaisen elettävä ja kaikki on otettava vastaan, mitä tuleman pitää! Vaikkakaan täällä palstalla tuntuu välillä, että tosiaankin kaikki p...ka on nieltävä! Olipas kärkevästi sanottu, mutta sanoimpahan kuitenkin! Vaikka tottahan sekin on että joka leikkiin lähtee, siis yleisesti keskustelemaan, se leikin kestäköön. Kaikista siihen ei ole, sen verran arkaa asiaa käsitellään ja kaikkia ei yksinkertaisesti kiinnosta keskustella tyhjänpäiväisten ihmisten kanssa tästä aiheesta! Ja totta on myöskin se, että sinut täytyy asian kanssa itse ensin olla ennen kuin siitä kykenee puhumaan avoimemmin ja sitä uskaltaa puolustaa. Itseltänikin tämä "avoimmempi" asenne vei melkein kolme vuotta!
p.s.Niin ja vaikka tästä adoptiosta on tehty tabu täälläkin ainakin joidenkin osalta ja sekin on saanut arvostelua, minusta nekin jotka siihen projektiin ryhtyvät ovat todella arvonsa ansainneet!
Sanon kerran vielä...jos ette lasta normaalikeinolla saa niin sitä EI ole teille tarkoitettukaan!! Antakaa asian olla!
Voisit itsekin koittaa päästä eroon tuosta pakkomielteestä neuvoa toisille miten elää elämäänsä!!!