Onko kaikki sitten hyvin vai ei jatkossa?

Moi! Olen koenut läpi vakvan masennukse,än, ja ahdistuksen. lääkkeitä en ole syönyt, mutta silti olen tässä. Olen 14v ja haluan purkaa oman oloni tänne. Tai sen olon, mikä mulla oki vielä pari kuukautta sitten. Se ei ollut kiva, vaan helpostuksen tunne. Tunsin helpostusta, että kesäloma alkoi ja sain tietää että vaihtaisin pääkoulun puolelle. Se anto mulle toivoa, että mun ei pitäs nähdä ja olla tekemisissä samassa luokassa rli tilassa enäö kauheasti. Onneksi hän on viellä ensi vuoden vaan koulussa, ja toivottavasti sen jälkeen menee kuuseen. Olen katkera siitä, että kaikkien hänen tekojensa jälkeen hän sai stipendin. Eihän se multa ole pois, mutta en ymmärrä kiksi kiusaajia lahjotaan ja kiusattuja ei. Se kuvastaa sitä, että mä en ole mitään mutta kiusaaja on. Opettajat, rehtori ja kuraattori eivät tahtoneet uskoa tähän, että tää tyypoi kiusaa mua. Vaikka se ei ollut väkivaltaisaa, löhetellyt tekstareita niin voin sanoa että senkin vuoden ajan mitä koin sanallista kiusaamista satutti mua pahasti. Olin sitä enne saanut monia vuosia kestää sanallista kiusaamista, lyömistä pari kertaa. Tää jatkoi edelleen sillä sanllisella kiusaamisella, ja jauhoi p*skaa selän takana. Ainoa ketä puolusti, kuunteli mua ja välitti musta oli mun vanhempi. Mun vanhempi melkeen kului samaan pisteeseen iun mä, puolustaessaan mua. Saadakseen mulle rauha, että saisin jatkaa opiskeluani rauhassa. Olin monen muun syyn takia myöskin sairastunut vakavaan masennukseen. Mm. Toisen vanhemman kuolema, lemmikin menettäminen, sukulaisten erinomaiset touhut.
Ketään muu ei siis ollut mun vierellä, kuin se oma vanhempi. Koulussa ihmiset vähättelivät asiaa, vaikka tää kiusaaja ei ainoastaan mua kiusannut. Hän näki vaivaa siitä yhdelle toiselle tyypille, jonka kanssa vietin monet välkät. Hän valitteli, että kuinka hän ei saanut meidännkanssa olla ja miksi olemme niin usein yhdessä. Oli kertonut yhdelle luokkalaiselle pojalle viilteöystäni, ja poika yhtenä välkkänä huusi mulle kysyen, hei fleksaaks sä. Mä menin vessaan itkemään, koska en pystynyt kestämään niin suurta häpeää. Muöle naureskeltiin ja vilkuiltiin sen jälkeen. Joka. Ikinen. Päivä. Ja mä sentään sain hyviä numeroita kokeista ja todistuksiin. Muutama koe mulla meni tuon takia aika huonosti, ja opettaja rivien välistä antoi ymmärtää, että en muka sitten viitsinyt yrittää edes niiden eteen ja kuinka mun pitäs parempia numeroita saada. Siinä kohtaa melkein jo huusin, että yritin edes mutta aina edes paras ihminen ei voi saada ja jaksa kaikkea. Olinhan sentään aina saanut numeroita 7.-9. Pari niistä kokeista oli 5. Ja 6. He eivät käsittäneet sitä, mitä tuo kaikki aiheutti mulle. Mä en jaksanut. Mä en halunnu mennä kouluun. Joka ikinen pöivä mä mietin, että mulle tapahtuu jos meen sinne. Se oli kuin itkis ja n***isi. Onneksi rehtori on vaihtumassa, ope ja luokka pääkoulun puolella joiss aolen suuromman osan aikaa niin tarvitse i**oottien kanssa olla niin paljoa tekemissiä. Yritettiin tehdä rikosilmoitusta, mutta ei voinut koska ei ollut lyömistä tms väkivaltaa, tai tekstiviestejä. No ainahan sitä tuputetaan, että kuinka kiusaaminen on rikos. No ei näköjään ole, kun se sanallinen yms muu kiusaaminen sallitaan. Jos joku poliisi lukee tätä tms joku joka vois selittää tän, nii miks tälläne on sopivaa kut ei tekstarit ja lyöminenä. Ok väkivalta satuttaa, mutta se kuhmu paranee mut ne sanat jää sun muistiin moniksi vuosiksi eivätkä välttämättä koskaan hävoä sun mielestä. Miksi tää siis on sallittua? Tälöäkin hetkellä itken, koska tää saa mut herkäks. Oon aina ollu herkkä, mutta mukava ja tehnyt parhaani kaiken eteen. Joskus teidänkin pitää sallia, että mäkään en jaksa kaikkea. Olin suunnitlelut monia vuosia itsemurhaa, ja kuinka tapan sillo ja sillo, ja tähä ja tähä aikaa... jopa kerran vedin jonkin verran särkylääkkeit sen toivossa, että nukkuessani en enää heräis siitä. Aamulla oli paha olo, mut ei tarvinnu onneks mennä lääkärii. Selitin vaan, et joo et kyl tää tästä... mä jo olin tehny sit viel kirjeen, ja olin laittanu pöydälle! Mä en jaksanu! Siis kuinka paljon mun täytyy viel kestää, ennenku oon heittäny lusikan nurkkaan?!
Mä en edes harkinnu hakevani apua, ku tää on nii mielekäs v*tun käpykylä.... apua....



Ps. Sori sit noist kirjoitusvirheistä...
Siis mä en vaan jaksaa... mä haluan vaan kuolla, ku tää riittää. Siis mitä v*ttua mun täytyy tehä että saan hyvän lääkärin, ja miks mun täytyy vaihtaa koulua? Eiks sen pitäs olla kiusaaja joka vaihtaa koulua? Taas neki keksi tekosyyn, et pääsee musta vaan eroon... mä en jaksa... v*ttu, mullakin on oikeuksia.