Meren rannalla vaikeita mietin.
Kaikki minussa huusi.
Kiljui jokainen soluni,
takaisin huusi.
Raivosi sokeaa vihaa
tapahtunutta vastaan.
Tuulta vasten vannoi,
kostoa kaikelle
ja kaikkeen.
Myrkyksi muuttua halusi.
Ansaksi kaiken
koetun.
Lyödä katkeruudella kovalla.
Kalliolla korkella kirosi,kiljui,
vastauksia vaati.
---
Takaisin oikeuteni haluan.
Se minulle kuuluu ja muuhun en suostu.
Nöyräksi minä en muutu.Polvilleni en ikinä taivu.En lankea.
Jos lyödä haluat niin lyöt lyötyä,joka aina ylös nousee.
Niskani ei taipumaan tule.Alas painettu on vahvaksi tullut.
Ei taivu enää.Ei taivu vaikka taivuttaa haluat.
Meren kuohuvan edessä seison.
Sanani
annan.
Sen
vannon.
Voiton
itselleni
otan.
Taistelu jatkukoon
vihan voimalla vahvalla loputtomattomalla isken.
Takaisin annan.Katkeruuden maljasta juomani juon pohjaan asti.Loppuun asti sen juon.
Kiitollisena juoda haluan.
Loppuun asti.
Pisaraakaan en jäljelle jätä,hukkaan heitä.
Maahan tuhlaa.
Tunteeni minun on.
Omanani seurakseni haluan.
Lavasteita vihaan.
Särjettäväksi luotu.Puhdasta olkoon tunne jota kannan.
Revin pois kaiken turhan.Alastomana kylmää kestän.
Meren kuohuvan edessä seison.
Käpertyneenä
en
enää
koskaan,
ole
missään,
enkä
milloinkaan.
Kaikki minussa huusi.
Kiljui jokainen soluni,
takaisin huusi.
Raivosi sokeaa vihaa
tapahtunutta vastaan.
Tuulta vasten vannoi,
kostoa kaikelle
ja kaikkeen.
Myrkyksi muuttua halusi.
Ansaksi kaiken
koetun.
Lyödä katkeruudella kovalla.
Kalliolla korkella kirosi,kiljui,
vastauksia vaati.
---
Takaisin oikeuteni haluan.
Se minulle kuuluu ja muuhun en suostu.
Nöyräksi minä en muutu.Polvilleni en ikinä taivu.En lankea.
Jos lyödä haluat niin lyöt lyötyä,joka aina ylös nousee.
Niskani ei taipumaan tule.Alas painettu on vahvaksi tullut.
Ei taivu enää.Ei taivu vaikka taivuttaa haluat.
Meren kuohuvan edessä seison.
Sanani
annan.
Sen
vannon.
Voiton
itselleni
otan.
Taistelu jatkukoon
vihan voimalla vahvalla loputtomattomalla isken.
Takaisin annan.Katkeruuden maljasta juomani juon pohjaan asti.Loppuun asti sen juon.
Kiitollisena juoda haluan.
Loppuun asti.
Pisaraakaan en jäljelle jätä,hukkaan heitä.
Maahan tuhlaa.
Tunteeni minun on.
Omanani seurakseni haluan.
Lavasteita vihaan.
Särjettäväksi luotu.Puhdasta olkoon tunne jota kannan.
Revin pois kaiken turhan.Alastomana kylmää kestän.
Meren kuohuvan edessä seison.
Käpertyneenä
en
enää
koskaan,
ole
missään,
enkä
milloinkaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Nyt kuule meet ja katsot ulos ikkunasta kun aurinko paistaa ja varikset laulaa,,,ja on kiva hiihdellä jäällä,,,otat sukset ja lähdet luistelemaan..mä kävin jo tänään
Kuule kultapieni,ei minulla ole mitään hätää ja ulkona olen jo ollut.
Toistan itseäni,eli iloista mieltä meille kaikille! =)
oli kyllä vaikuttava, ihan hiljaiseksi veti...vau...
kiitän.
ystävä kallis mikä hätänä?????
ei mitään huolta =)
...nämä aiheesi?
Olen pannut merkille, kuinka monitahoisia, aiheiltaan niin erilaisia voimakkaita runoja kirjoitat. Jotkut lempeitä ja leutoja kuin etelätuuli, sitten näitä luihin asti ravistelevia.
Sorruinko liikaan uteliaisuuteen?
jotain löytyy eletystä ja minä nyt ole vähän outo muutenkin,mutta älä pelästy,sillä väittävät oikein kiltiksi.
en ehkä ole oikein lokeroitavaksi laitettava =)