Heissan!
Onko ketään kuulolla jolle ois sattunut kämmi wiikentinä?! Mä petasin itteni väärään punkkaan!
kolmen vuoden seurustelun jälkeen.....
Huh huijjaa ://
Onko ketään kuulolla jolle ois sattunut kämmi wiikentinä?! Mä petasin itteni väärään punkkaan!
kolmen vuoden seurustelun jälkeen.....
Huh huijjaa ://
Vastaukset 52
Vanhimmat
..täällä kailottaa moista.
mikä siinä nyt sinua niin ahdistaa! Olisi ollut vaan mukava kuulla muitten mietteitä... no joo siinähän kuulin!
Yx pikku juttu vaan, en todellakaan halunnu "kailottaa" asiasta siksi, et olisin sulan hattuuni saanut! Melkosen hutiin ammuit!
Pidätkö ittees pyhimyksenä?!
Kokeilehan arskoja kevätaurinkoon, helpottaa koko oloa!
Minkälaisia kommentteja sitten haluaisit kuulla? Ei tarvitse olla mikään pyhimys pitääkseen vieraisiin sänkyihin pomppimista aika vähä-älyisenä toimintana. Kaikki eivät todellakaan sellaiseen sorru. Päätäkö pitäisi silittää ja sanoa, että kyllä se siitä? Jos itsekin tiedät mokanneesi ja kommentteja ruinaat, niin ota ne sitten vastaan!
mikä sua oikeesti nyppii!
usko jo, en hillu sulka hatussa! enkä muuten harrasta vieraita sänkyjä monikossa. kyse ei ole älystä tai sen vähyydestä, toiset käyttävät sanaa erehdys. ja todella, todella hienoa, ettei kaikki sellaiseen sorru, pirun raadollinen myös erehtyneen kokemuksena.
..kommentteja ja kerroin vain mitä mieltä minä olen.
Suotta sinä mulle riehut siellä, omapahan oli mokasi. Ei se mun vika oo jos on paha olla.
Pidä ens kerralla housut jalassa niin ei tarvi voivotella.
Enkä pidä itseäni pyhimyksenä, miksi pitäisin? Sen verran eroan sinusta että en petä rakastani.
etkö ? sinulla on lyhyt muisti...
saa vastata mitään, koska on hiukan herkässä toi mieliala jollain.
Tai mitäs siitä, musta jos sä sanot pettämistä kämmiksi ja oho hups, niin ei kai siinä mitään pahaa ole. Se on merkki ettet ole kypsä parisuhteeseen ja kannattaisi miettiä sinkkuutta.
ja älä nyt sano että 3 vuotta ja eka pettäminen vasta. Koska tuossa parisuhdeasiassa ei jaeta hyvästä yrityksestä palkintoja.
Eli jos se oli vahinko tai mikä vaan, sä olet pettänyt luottamuksen ja se mitä ajattelet että rakastat kauheesti ei nyt niin kaheesti ollutkaan.
Yksi virhe ei tee kestään huonoa ihmistä mutta mä en laske pettämistä virheeksi, se on merkki että asiat ei ole kunnossa joko suhteessa tai omassa päässä.
Pettämistä voi ajatella että noh kerran 3 vuoteen ei ole paha vielä. Mutta kun ei se määrää katso vaan sitä että sen pystyi tekemään.
Jos sä et ole tarpeeksi sitoutunut henkisesti, et ole valmis vielä tai jotain.
Älä edes luule että se jää sun vikaksi kerraksi, se on parempi että puhut tyttöystäväsi kanssa ja mietitte mikä on paras ratkaisu.
Sanoisin että mun näkökannan mukaan teidän parisuhde ei ole enään entisensä eikä tule.
Niinpä, valitettavasti mikään ei tainne palata ennalleen ja kuten sanoin, moka oli minun. Mutta olenkin pohtinut sitä, kertoakko ja puhua asiasta vai yrittääkö vain kasvaa asian yli, oppia ihmisenä! Koska nyt pahoittaisin myös hänen mielensä ja ja, ehkä tilanne ei ole ihan juuri oikea. Purkamalla omaa mieltäni kevyemmäksi, saisin aikaan suurta surua, eikö sekin ole hiukan itsekästä??!
Mielestäni tyttöystäni merkitys vain korostui minulle ja oma erheeni osoitti taas erehtyväisyytemme ihmisinä. En todella ole ylpeä itsestäni, mutta elettävähän silti on...
Silti haluaisin uskoa myös itseeni ja suhteseemme, rakastan naistani ja ihan niinkuin kerroin, juuri nyt enemmän kuin koskaan!
rakkautta ja arvostat tyttöystävääsi enemmän kuin koskaan.
Sä tunnet syyllisyyttä ja susta on ihanaa että sun tyttöystävä rakastaa sua, mutta eihän se tiedä mitä olet tehnyt.
Elettävä on virheen jälkeenkin, ja onhan se helpompaa olla kertomatta, mutta se on elämä niin monesti opettanut että mikään salaisuus ei pysy salassa.
Se että kerrotko on tietty ihan sun päätös, ja voihan olla että nyt osaat kunnioittaa suhdettasi paremmin.
Mä en vaan usko että sä osaat nyt ajatella muuta kuin sitä että luojankiitosenjäänykiinni- periaatteella vähän aikaan.
Ja kun pääset siitä yli mieti miltä susta tuntuisi jos sun tyttöystävä pettäisi sua ja ei kertoisi.
Se mitä ei tiedä ei voi satuttaa. Niin voi sen noinkin ajatella.
Mutta ku salaisuudet alkaa, muuttaa se parisuhdetta.
Mä en tietäisi mitä tekisin, voisin olla raukka ja en kertoisi.
Mutta mä myös tiedän etten voisi pettää.
Sehän riippuu sun luonteestai jääkö se asia vaivaamaan sinua vai ei.
Mut tullainen salaisuus kalvaisi pahasti=)
Mä uskon rakkauteen, rehellisyyteen ja mahdollisuuteen olla näitä.
Minä olen ollut kerran petetty osapuoli. Rakkaani kertoi teostaan minulle ja se sattui sanoinkuvaamattoman paljon..
Näin myöhemmin olen joskus miettinyt, olisiko ollut parempi, etten olisi asiasta koskaan kuullut. Ja minusta on ehdottomasti parempi, että hän kertoi minulle. Jos hän olisi jättänyt kertomatta, olisi hän pettänyt minut ja suhteemme kahdesti. Suhde kun perustuu luottamukselle ja rehellisyydelle.
Suhteemme ei ole kuitenkaan koskaan palannut entiselleen tämän jälkeen. Olemme yhdessä edelleen ja tapauksesta on nyt kulunut muutamia vuosia. Minä muutuin, hän muuttui ja me muutuimme. Se tosiasia on pakko kohdata.
Ja kannataa muistaa, ettei sillä ole mitään merkitystä, mitä sinä tällä hetkellä tunnet rakastasi kohtaan, koska petät häntä kokoajan olemalla kertomatta asiasta. Suhteen jatko ja todellinen tila paljastuvat vasta kun salaisuudet tulevat julki. Mutta itsehän asiasta päätät..
Minä olen kokenut kummankin, pettänyt ja petetty. Niinkai minun on sanottava, että rankempaa oli tehdä itse tuo virhe! Minä kerroin heti seuraavana päivänä ja kyllä täytyy tunnustaa, et rankka oli kokemus!
Toivon vilpittömästi pohdintaa,kertoakko vai ei, molemmilla kun lienee puolensa.
Kuuntele sydämesi ääntä! Toivon lämpösesti voimia ja viisautta!!
Mitä siitä sitten.
Itse teen tuota jatkuvasti, aina jos vähänkin siltä tuntuu.
Omatuntoa minulla ei ole. Harmi että sinulla sellainen on.
No, katotaan mitä se huominen tuo tullessaan.. Mä nyt päätän pitää sekoiluni omana tietonani! Sen voin vaan sanoo kaikille, jotka joutuu tälläsen asian kanssa kasvokkain jo ennen tekohetkeä, ottakaa keuhkollinen happea ja pohtikaa asiaa edes puol minuuttia!
Jos mä sanon suoraan niin kaikki oli yks kantaan "perseellistä intohimoa" hetken huumassa, tunteet oli kyl pinnalla, mut mitä ne sitten oli, se onkin jo toinen ja kolmas tarina.
Nyt mennään tassut tahnassa ja varmasti jäi jotain myös takaraivoon, jos käry käy, ni sitse käy, ei voi minkään, pakkohan se on seistä tekojen takana, tai sit edessä, tai herra paratkoon näistä tahmasista tassuista katossa roikkuen!
...tässä maailmassa ilmentää tämäkin :-(
En koskaan pettänyt tyttöystävääni, rakastin ja olisin rakastanut ja ollut uskollinen lopun ikääni. Silti olen nyt sinkku... ja jotkut petturit saavat pysyä "onnellisissa" liitoissaan niin kauan kuin eivät paljastu, ja heitä rakastetaan vaikkeivät sitä ehkä ansaitsisikaan... Maailma on kurja paikka. Luottamusta ei osata arvostaa ja pettäminen palkitaan rakkaudella...
herranen aika, sanoitko onnellisena! sinä et todella tiedä tästä onnesta höykäsen pölähdystäkään!
Jatkat suhdetta jos et kerta ole onnellinen?
tarkoitin siitä mokan onnellisuudesta! Siinä ei ollut muuta kuin sitä hetken mielijohteista intohimoa! Ja ihan tarkkaan tuo lauantaiyö seuraa minua varmemmin, kuin oma varjo mukana vielä pitkän aikaa! Ihan niinkuin jutun aloitinkin, moka kävi ja ...tuttaaa ja vielä enemmänkin....
Minä en valitettavasti jatka seurustelua puhtaalta pöydältä, siinä on tahra ja sillä epäsiisti! Mutta siihen päädyin et oman "kakkasangon" kannan itsekseni, en kaada sittä rakkaani päälle, jos se loiskahtaa sitten joskus myöhemmin, se on sitten niin tarkoitettu!
...jos petit "rakkaasí" luottamuksen - mitä rakkautta se on, joka unohtuu mielestä hetkellisen intohimon johdosta?!? En vain voi ymmärtäää... Ehkä eri ihmiset tarkoittavat rakkaudella eri asioita... Tämä kuulostaa loukkaavalta, ja olen pahoillani. Henk.koht. olen kuitenkin sitä mieltä, että jos oikeasti rakastaa ei PYSTY pettämään, missään tilanteessa. Ja jos ei enää tarpeeksi rakasta, miksi ei voi laittaa suhdetta poikki ennen vieraaseen sänkyyn päätymistä?
Ohhoijjaa! Kylläpäs on hurjaa peliä täällä lesbo-piireissä eräillä! Ihanhan tuo kuulostaa siltä, et epäkelpoyksilö, kiikka kaulaan!!
Juttuhan on kyllä niin, et erehdyksistä me aikuisiksi kasvamme, aidoimmiksi ja ymmärtäväisemmiksi, viisaimmiksi! Ja varmasti pätee joka tyyliin ja lyyliin! Mun miehelleni sattui ja niinikään "moka" ja en helvetissä minä häntä voinut tervassa kieriä ja höyheniin heittää! Minä rakastin häntä ihan samalla tavalla, ei rakkaus mihinkään hävinnyt nappia painamalla! Tietysti aluksi luottamus oli pohjamudissa,mutta sieltä se on vaan pikkuhiljaa
kasvanut.
Jos epäilet, että ns. käry voisi käydä, niin kerrot koko surkuhupaisan tarinan ja taas, jos mahdollisuudet on pienet, niin, tekisin juuri noin
miten kirjoititkin! Joskus rehellisyys ei vaan ole hyväksi, tai sanoisinko, joskus ei kannata puhua liikaa, se on toinen juttu, jos kysytään!
Minäen olisi omalla kohdallani halunnut tietää, merkityksetön kun koko juttu oli, ihan niinkuin selvästi tämäkin tapaus.
Ei muuta kun yrität keskittyä elämiseen ja sitä kautta onnelliseksi tulemiseen! Jotkut ehdoin tahdoin hakeutuvat suhteeseen, pettämiseen ja vielä siltikin päätyvät ns. alkuperäiseen asetelmaan! Oikein onnellisina!
Siskoni on lesbo ja hänen kauttaan olen päässyt tuntemaan naisrakkauden maailmaa, ei se minusta ole yhtään sen kummempi, kuin muukaan elettävä elämä! Samat ongelmat ne on teilläkin! Yhteisö ympärillä yhtä vaativa meillä jokaisella ja virheitä sattuu!!
Tsemppiä!
miten siskosi kertoi lesboudestaan ja mitä ajattelit ensimmäisenä?
Onko äitisi tai isäsi sanonut sinulle jotain siskosi suuntaútumisesta?
Siskoni kertoi lesboudestaan ihan reilulla puheella ja ja, olinhan minä hänen mielipiteitään kuunnellut useamman vuoden,minun olisi ollut helppoa oivaltaa hän suuntautumuksensa,jos olisin sitä pohtinut. Harvoin hänkään kyseli mun makaamisia ja siksipä, en tietenkään niistä puhunut juurikaan. Mitäpä se minulle kuuluu, miten ja kenen kanssa hän elämänsä loppupeleissä elelee, ei ainakaan niin kauan kun näen hänen voivan hyvin.
Ihanaa meidän perheessä oli mielestäni myös vanhempieni suhtautuminen asioihin, uskaltaisin jopa väittää, että äidistä tuli siskoni "paljastuttua" lempeämpi moniakin asioita kohtaan, sanoisinko suvaitsevaisempi. Tietysti uutena asiana meidänkin perheessä pohdittiin, no höö, syitä! Ja te sen tietänette, ettei niitä tietysti löytynyt.
Nyt minua vaan hiukan mietityttää nämä yleiset kommentit tällä palstalla yhdestä erheestä, kännissä eli ilman, ehdotonta, etten sanoisi, ns. kerrasta poikki tyyliä. Se on aika kovaa peliä, jos nyt ajatellaan ihan avioliittoja, kuinkahan monen olisikaan sitten "tällä tavalla" ajateltuna siippansa pitänyt hyljätä, yhden virheen vuoksi.
Muistuttaisin, että teemme elämässä hyvin monia virheitä ja mielestäni emme tule juurikaan valmiimmiksi koskaan. Toisaalta, aika lohdullistakin, mehän ja korostan, myös te, olemme vain ihmisiä!
Teetpä tolla päätöksellä elämäsi virheen.. sanonpa vaan omasta kokemuksesta..
Oli vain tilaisuus kysyä että jatkuuko puhe perheessä kun itse ei ole kuulemassa ja itselle annetaan kuva että kaikki on ok=)
Ja mitä tuohon kerrasta poikki- periaatetta ei kyllä voi pelkäksi lesbopiirteeksi.
Joskus elämästä puhuminen sattuu enemmän kuin elämä itse.
Mä itse olen sellaisessa suhteessa jossa haluan olla lopunelämääni, ja musta tuntuisi kuolemalle jos muruni pettäisi.
Jättää en varmaan pystyisi ihan suorin vartaloin, mutta se notkahdus joka luottamiseen tulisi varmaan söiis osan sitä hyvää mitä meillä nyt on.
Mä ymmärrän että kännissä/kerran jne sattuu virheitä, mutta mä en vain millään tajua millainen känni ja millainen ajatus ennen sitä virhettä olisi kultani aivoissa käynyt.
Se teko sinänsä ei olisi maailman loppu mutta se ettei ihminen johon luotan ole ajatellut kahta kertaa mitä on tekemässä, sattuisi pahasti.
Virheitä tekee meistä kaikki, mutta voiko pettämistä sanoa vain virheeksi. Se ettei ajattele, onko se vain virhe?
No tämähän on niiitä kysymyksiä joissa jokainen on oikeassa.
Ja kyllä virheet kuuluvat elämään, ja kyllä mä uskon että ihminen on perusluonteeltaan oppivainen.
Ja todella, ihmisiähän tässä ollaan, jokainen ihanasti omalla tavallaan.
Voi tätä ehdottomuuden ja mustavalkoisen maailmankuvan määrää! Just tästä syystä lesbosuhteet eivät kestä, kun kumppaniin takerrutaan mielipuolisella imulla. Ei ihme, että happi loppuu. Eihän pettäminenkään ole mikään joko/tai-asia. Joskus nyt vaan ihmisille sattuu, ihan tavalliselle ja kunnollisellekin. Kukaan kun ei ole täydellinen.
On lapsellista haihattelua kuvitella, että rakkauden huuma kestää tai että elämänsä voisi elää yksiavioisesti. Taatusti jokainen meistä ihastuu/rakastuu johonkuhun toiseen, vaikka kuinka olisi parisuhteessa. On kokonaan eri asia, mitä sen ihastuksensa kanssa tekee.
Ja mitä tulee pettämiseen, niin kannattaa miettiä tarkoin sen merkitystä ennen kuin kertoo puolisolleen. Jos tapaus ei merkinnyt mitään, älä kerro! Minusta on ihan turha pahoittaa toisen mieltä sellaisella, millä ei ollut mitään merkitystä. Olen pitänyt siitä periaatteesta kiinni, että jos on kanttia huorata, pitää olla kanttia kestää syyllisyyskin itse.
Toden totta! Jos on kanttia huorata (onpas se muuten pirun ruma sana), niin täytyy olla kanttia myös pitää "moka" omissa hyppysissä ja kärsiä nahoissaan! Kaikesta päätellen olet oppisi saanut, mutta kestä ja opi se kuin nainen! Pää pystyssä, rinnoista puhumattakaan!;)
toimii joillain ja mikä ei? Kuka se on mustavalkoinen? Mikä paha siinä on jos on tietty
mielipide pettämiseen.
Sun mielestä on turha pahoittaa toisen mieltä tuollaisella asialla, ja toiselle on tärkeää kertoa erehdyksestään ja jne.
Mikä SIINÄ on niin vaikea ymmärtää?
Mitä lapsellista haihattelua on usko että elämänsä voi elää yksiavioisesti?
Sulla on sun arvot, sun elämä, jne ja kaikki ei elä niin niiden mukaan.
Taatusti sulla on mielipiteesi ja usko että niin on jokaisella muullakin. Olisi mustavalkoista luulla että on yksi totuus.
Ei kai täällä kukaan ole propagoinut pettämisen puolesta, vaan lähinnä kaivannut vähän monipuolisempaa näkemystä asiaan.
Eiköhän se sullakin vielä käsityskyky laajene elämänkokemuksen karttumisen myötä.
ei kai voi olla kuin se että jokainenhan se itse päätää.
Elämänkokemusta on karttunut ja siksi mulla ei ole mitään ongelmia suoda heille jotka pettää tehdä omat ratkaisunsa ja kun mielipiteistä on kyse niin kertoa myös omani.
Kukaan ei ole tuomitsemassa kuin sinä, mielipiteitähän tässä vaihdellaan ei pakoteta ketään mihinkään uskoon tai oppiin.
Ehkä se on taas kun itsellä on ongelmia niin niistä tehdään kaikkien.
Koitahan sinä ottaa asiat asioina ja unohtaa tuon tuomitsemisasian kokonaan.
taitaa olla sulla sisälukutaidossa vikaa! En ole ollut 'tuomitsemassa' ketään koskaan enkä missään, joten mistähän sä tuollaista merkitystä revit? Opettele lukemaan.
Juu, mun psta jokainen saa aivan vapaasti pitää käsityksensä ja mielipiteensä pettämisestä, ei kosketa mitenkään. Elämä on kuitenkin opettanut sen, ettei kannata olla kauhean ehdoton minkään asian suhteen, koska elämän ei ole mustavalkoista eikä kausaalista, jossa syy-seuraus-suhteet ovat kiveen kirjoitettuja totuuksia.
Oman elämänsä siinä vain hankalaksi tekee, jos on kovin jyrkkä mielipiteissään.
...että näin kävi, mutta asian isoin pointti ei välttämättä edes ole se, pitäisikö sinun kertoa tytöllesi tapahtuneesta vai ei. Ei pettäminen ole vahinko; eihän toisen punkkaan vahingossa tai huomaamattaan joudu. Sinuna miettisin, miksi näin kävi, ja miksi oikeastaan elät ja olet tyttöystäväsi kanssa.
Hirvittävä virhehän se on, mutta kannattaa ehkä (ajan kanssa) ajatella asiaa vähän laajemmin, ettet tee itsestäsi tai varsinkaan toisesta syyttä onnetonta.
Tässä on minun mietteeni aiheesta. Sanat ovat kovia, mutta niin ovat mahdollisesti nekin, joita kuulet kumppanisi suusta, jos hänelle asia joskus selviää. Jännää miten monet on muka suoraselkäisiä mutta samaan aikaan häntä koipien välissä asian kanssa: "Minähän kannan tekoni seuraukset (siis jos jään kiinni)"...
Monet ovat sanoneet asian jo paremminkin tällä palstalla kuin minä koskaan pystyisin, mutta kannustan muita sen verran omalla kommentillani, että minun mielestäni sinun kumppanillasi ei tällä hetkellä ole juuri mitään sen kummempaa syytä jatkaa suhdetta kanssasi. Osoitit juuri kumppanillesi, kuinka vähän hän ja kolmen vuoden suhteenne sinulle merkitsee, jos kerta hetken mielijohteesta olit valmis hieromaan sen vieraisiin lakanoihin.
Sinä olet nyt puolustuskannalla, ja koitat selittää asiat kannaltasi parhain päin, pelkääthän nyt tulevasi hylätyksi. Hylätyksi tulemisen pelko ei ole sama asia kuin oih niin perin syvä rakkaus kumppaniasi kohtaan. Ensinmainittu aiheuttaa itsekästä toimintaa, jälkimmäinen ei. Itsekkään tunteen kategoriaan lukeutunee myös tunne joka sinut vieraisiin lakanoihin kuljetti. Kumppanisi näkee tekosi suhteenne näkövinkkelistä, ja tietäessään ehkä miettii kannattaisiko puhaltaa peli poikki suosiolla, ennenkuin satutat häntä uudestaan. Ja joojoo hän ei vielä tiedä. Jos petasit itsesi väärään punkkaan kännissä, niin jätä viina, se ei ilmeisestikään sovi sinulle. Tai sinä viinalle. Känni on maailman huonoin tekosyy kaikkeen, humalan aiheuttaa ihminen itse.
Kukaan täällä palstalla ei voi antaa sinulle synninpäästöä sähellyksestäsi. Kumppanistasi on kiinni voiko hänkään. Suhteita on niin monta erilaista kuin on parejakin. Joissakin sähelllys sallitaan, joissakin ei. Jos sinulla on nyt sonta olo, niin mieti tarkkaan mikä se olo on: aito katumus, vai jotain muuta. Älä ymmärrä minua väärin. En toivo, että kumppanisi automaattisesti lemppaa sinut pihalle. Toivon, ettet tee mokaa toiste, ja että teette rehelliseltä pohjalta sen päätöksen mikä suhteenne kannalta on paras. Itsestäni en tiedä mitä tekisin, todennäköisin vaihtoehto olisi menokkaan pohjakuvio kumppanin kannikkaan.
niiin. täällä tyttölapset ovat niin kovin kovin varmoja asiastaan. kun lesbojen ja homojen yleisesti ajatellaan olevan varsinaisia seksikoneita, tuntuvat tänne seuloutuneen ihmiset, joiden mielipiteet ovat tiukan puritaanisia.
tuntuu, ettei "hyvä, oikea" ihminen (varsinkaan lesbo) tee virheitä laisinkaan. ehkä joskus, jonkun, täytyy pettää ymmärtääkseen rakkaan merkityksen elämässään??
en ole koskaan pettänyt yhtääkään kumppaniani, muttei se tarkoita ettenkö ymmärtäisi että niin voi käydä.
minua NIIN tympii tämä "et rakasta tarpeeksi jos petät edes kerran"-paskanjauhanta.
syyllisyys on tympeä taakka kantaa. ehkä sinä, mokannut, muistat tunteen jos joskus vielä housuissa pakottaa?
rauhaa ja rakkautta siskot.
"Minua NIIN tympii tämä "et rakasta tarpeeksi jos petät edes kerran"-paskanjauhanta."
Mutta eihän tuo ole mitään paskanjauhantaa vaan täyttä totta!
Jos on olemassa se ihminen jota todella todella rakastaa, ei häntä pysty pettämään.
Eri on sitten suhteet jossa tunteet ei ehkä ihan kattoon asti yllä..
Mutta se tosirakkaus, ei siinä muita kaipaa.
pitäiskö kysyä, -rakkauden ammattilainen- miten mittaat tollasia asioita, tosirakkaus?!
Jos kyse olisi pitkän-juoksun-pettämisestä, mä yhtysin, mutta häärregude! Yksi mokoma lipsahdus!
t.Uusi keskustelija! Mielenkiintoinen aihe!!
Minäkin olen pettänyt! Ja minun fiilikset on kyllä alkuperäisen asettelijan linjalla!
40 vuotias l-nainen, kahdeksan vuotta oikein mukavassa ja toimivassa suhteessa.
...irvailla!
Kyllä minä olen kohdannut elämässäni sellaisen rakkauden että se riittää, ei tarvi hyppiä vieraisiin sänkyihin. Eikä edes sitä yhtä kertaa!
Niin nyt puhutkin jo sängyistä! Kyllä kai aikuinen nainen ymmärtää sellasen viestin jo itsekin! Ja ellei, niin sitten on jotain pahemmin pielessä!
Toivon, ettet tule pettymään...itseesi!
nelkymppinen
..lähti siitä että joku on pettänyt kumppaniaan ja kaipasi kai siihen jotain kommentteja..
Jos minä nyt satun olemaan sitä mieltä että jos oikeasti rakastaa niin ei tarvi siihen ketään muuta, ei yhtä eikä useampaa YLIMÄÄRÄSTÄ ihmistä..
Harmi että mun ajatukset ei miellytä, mutta ei niiden tarvikkaan. Minä hoidan omaa suhdettani niin hyvin kuin mahdollista ja olen siinä onnellinen.
Eläköön jokainen sitten taas omalla parhaalla näkemällään tavalla.
Rehellisyys ja toisen kunnioitus on kuitenkin mulle niitä avainsanoja. Toivottavasti nelikymppinenkin niistä jotain joskus ymmärtää. Piste.
täti-neljkymmentä haldaa!
Ja mul on oma muru kainalossa, enkä tarvitse vällyihini yhtään ylimääräistä! Ainooa vaan et iän myötä pakkaa persaus levenee! Juu juu, lisää liikuntaa! Lähdenkin juuri hiihtää, jos pistäis ns. vapaalla hiihtotyylillä tänään!
Kaikkea kivaa kaikkien lesbojen päivään!
mieltä sun kanssa. Kun se oikea on niin ajatus siitä että rikkoisi tämän kaiken, ei tunnu mahdolliselta.
Ja kyse on täysin meistä itsestämme, tuskin kukaan on tässä opettamassa toista miten olla, jokainen vastaa siitä omasta elämästään.
Ehkä jotkut haluavat "opettaa" ettei mikään ole kestävää eikä ikuista että kaikki lopulta kaatuu ja pettyy. Mutta kuten huomattu, ne ovat olleet usein heitä jotka ovat itse pettäneet.
Sitä mitä ei ole kokenut ei aina usko olevan, pätee varmaan tässäkin siis.
Mä uskon niinkuin säkin.
Siis täyttä paskanjauhantaa! Mistä näin ehdottomia ihmisiä löytyykin tänne listalle? Jeesus sentään, kun olemme vain vajavaisia ihmisiä, niin kyllä sitä sänkyynkin voi erehtyä. En mitenkään suosittele eksymään enkä myöskään puolustele sitä, mutta jotain teidän tunnel visionille pitäisi tehdä!
Tää sama ehdottomuus näkyy varmaan muissakin elämän osa-alueilla...ei ihme, ettei suhteet kestä. Onneksi en seurustele kenenkään teidän kanssanne. Ei jumalauta tollaista ehdottomuutta kukaan kestäisi. Kasvaa aikuisiksi!
luottaa ja haluaa luottaa.
Mikä oikeus sulla on sanoa että on ehdoton ihminen jos sanoo että uskoo ja luottaa eikä halua pettää tai tulla petetyksi.
Hiukanko sulla ahdistaa pipo asiassa joka on jokaisen ihan henkilökohtainen asia.
Täällä sanotaan mielipiteitään ja sinun kaltaiset ihmiset jotka vain tuomitsee ja lyö paskanjauhajaksi ei todellakaan kuulu tänne.
Joku pitää sitä vajavaisena kun pettää joku pitää sitä jonain muuna, mitä sitten? Kenen ehdottomuutta sä kiroot.
Pysy hyvä ihminen asiassa!
Suotta sie energiaas hukkaat tollaseen vouhkaamiseen. Ei tässä ole kyse mistään muusta kuin jokaisen omista mielipiteistä.
Toiset pettää, toiset jättää ja toiset vaan rakastaa....hyvin yksinkertaista.
Mä ainakin lemppaisin muijan pellolle, jos vieraaseen petiin menis.
En suosittele paskanjauhantaa sinullekkaan.
helppo sanoa niin kauan ku omalle kohdalle sattuu!! Ei niitä rakastettuja niin vain lempata!
Onpas tästä aiheesta tullut paljon keskustelua. Hyvä, hyvä!
On ihan totta, ettei sitä rakasta niin vaan lempata, tämän tiedän. Toisaalta, minä en kuitenkaan halua jakaa elämääni sellaisen ihmisen kanssa, joka satuttaa minua. Koska pettäminen sattuu, minua ainakin. Joten jos käännetään tämä asia sellaiseksi miltä se näyttää sen petetyn osapuolen näkökulmasta, niin kuka sellaisessa suhteessa haluaa olla, tai ainakaan voi aidosti hyvin?
Silti, olen samaa mieltä muutaman muun kanssa siitä, että kukin eläköön omien periaatteidensa mukaan.
Olen antanut anteeksi aika paljon, siitä sinä et tiedä mitään.
Jos en rakastaisi tarpeeksi (liikaa?), niin olis saanut mennä jo vuosia sitten!
Olen itse hyvässä suhteessa, enkä keksi tilannetta, jossa itse hyppäisin vieraaseen sänkyyn. En ole edes humalassa koskaan, että sekin vaihtoehto on pois suljettu. Silti ymmärrän, että joskus voi käydä niin ihan vain siksi, että me kaikki olemme ihmisiä. En kannusta siihen, en pidä sitä kovin mukavana tekona mutta tajuan, että toisinaan ote fiksuun, aikuiseen minään lipsuu. Syitä voi olla monia.
Pohdimme murun kanssa tätä aihetta. Molemmat olivat sitä mieltä, että mikäli hyppäys jäisi yhteen kertaan, emme haluaisi tietää siitä. Hyppääjä saisi kitua itsensä kanssa ja siinä olisi ihan riittävästi opetusta hänelle. Jos taas takana olisi selvä tyytymättömyys olemassaolevaan suhteeseen, siitä sen sijaan pitäisi puhua -mieluiten tietysti ennen muihin vuoteisiin pyrkimistä. Katsoa mikä on vialla ja kuinka vakavaa se on.
Yleensäkin kannattaisi pohtia onko elämä nykymuodossaan sellaista, että siinä viihtyy ilman korvikejännitystä. Monestihan rakkaus/seksi otetaan nopeimmaksi tieksi saada vaihtelua, muutosta, lohdutusta, uutta sisältöä elämään, joka tosiasiassa voisi lakata jumittamasta muillakin keinoilla.
.. pettäjän omatunto tulee seuraamaan pettäjää koko lopun elämäsi. Se on taakka sinänsä. Toivottavasti opit tästä yhdestä kerrasta, etkä tee sitä enää ikinä! Rakkautta ei osoiteta kyseisellä käytöksellä, vaan kunnioittamalla, huomioimalla ja keskittämällä rakkautensa siihen yhten ja ainoaan. Ja nyt puhun rakastamisesta siis.
Itse olen pettänyt. Siitä on jo monen monta vuotta. Mutta yhä se kamala tunne sen tapahtuman jälkeen tulee päivittäin rintaani. Kerroin silloin tapahtuneesta rakkaalleni ja yhteisestä päätöksestä päätimme lähteä eriteille vaikka se kuinka molempia sattuikin. En tiedä kumpaa enemmän - koska vaikka kuinka yritin, yritän yhä, en voi tietää miltä tapahtunut hänestä todella tuntui. Itseni kohdalla taasen tiedän, enkä halua samaa ikinä kokea.
Toimit kuten toimit, paska maku sulle jää kuitenkin suuhun. Mutta jättämällä rakkaasi pimentoon tapahtuneesta loukkaat häntä enemmän kuin itse teollasi. Kanna vastuusi nainen. Jos pystytte molemmat elämään tämän asian myötä tapahtuvan muutoksen kanssa, tulette todennäköisesti olemaan yhdessä lopun elämäänne. Valheessa ette sitä tule tekemään.
Aseta siis painot puntariin reilusti ja pohdi mitä todella Häneltä haluat.
Onnea matkaan petturi. Se matka on kivinen. Mutta senhän sä varmaan jo tiedätkin.
tästä aiheesta on keskusteltu.. kaikkea en jaksanut loppuun asti lukea, mutta otsikolla "Voiko pettämisen antaa anteeksi.." löytyy myös aika mielenkiintoinen keskustelunpätkä noista vanhoista keskustelunaiheista..
Entäpä ku mä kerron! Mun tyttöystävälleni sattui lipsahdus, jos sitä sillä nimellä ny voi sanoo, mut anyway, syrjähypähdys n.vuosi takaperin! Ei kertonut, MUTTA ihan selkeesti, nyt kun takaperin musitelin,niin hän muuttui...kuinka olla vielä paremmaksi!! ELI, virheen kautta, hän huomasi/oppi tms. jotain myös itsestään! Meidän suhteeseen tuli ihan selkeä syvennys. Noin parisen kuukautta sitten, hän minulle asian kertoi... tietysti pohditutti, mutta nyt, jo ajan hiukan kuluttua, minusta tuntuu, että vastoinkäyminen olikin meille vain hyväksi!
Ottakaa opiksi sisaret! Ei elämisen tarvitse olla liian hienosäätöistä, elämiseen tarvitaan kokemuksia, vastoinkäymisiä, anteeksiantamusta ja kasvamista! Mielestäni elämä on sitä parhaimmillaan!
asioilla on puolensa!! Oppia ikä kaikki!
taitaa tomia vain harvoissa suhteissa!
lilla