Kiitos monista rohkaisevista sanoista ja useista kannanotoista, tunnen olevani velkaa kertoa tapahtumien nopeasti saaman päätöksen.
Lähdin viime viikolla kolmenpäivän työmatkalle,jolloin sovimme,että mieheni asuu muualla noin kaksi kuukautta, jonka aikana mietimme suhdettamme.
Mieheni on yksityis yrittäjä ja hänen liikehuoneistonsa yhteydessä on pieni yksiö jonne sovittiin hänen muuttavan.
Palasin torstaina ja halusin tavata hänet ja mennä ehkä illalliselle keskustelemaan. Säälin häntä, kun ajattelin hänen olevan yksin ja katuvan kaikkea tapahtunutta.Mutta asunnossa ei ollut asumisen merkkejä. Ajattelin että hän on varmaan sitten tämän naisen luona.Halusin saada varmuuden ja niin menin ja soitin ovikelloa. Ja sieltähän mieheni tuli aukaisemaan oven, paidan hihat ylös käärittynä, kuin joltain askareelta tulossa.
Menimme kahville ja selityksiä oli vaikka mitä,kuten ettei hän jaksanut olla yksin siellä kopissa.
Sanoin että liitomme on lopussa ja että olen enää yhteydessä vain tuomarin välityksellä.
Näin liitollemme tuli nopea ratkaisu,jos hän olisi ollut siellä yksiössä,olisi suhteemme viellä junnannut paikoillaan ties kuinka kauan, ehkä näin oli parempi.
Olen keskustellut muutaman tuttuni kanssa tilanteesta ja he olivat hämmästyneitä, kun en tiennyt suhteesta, kun se oli yleisesti tiedossa.
Me molemmat matkustelimme paljon työmme puolesta, joten olimme kumpikin paljon poissa.
Mieheni oli erittäin huomaavainen kotona, muisti aina merkkipäivät ja toi usein lahjoja ja järjesti yllätyksiä. Hän halusi kotona ollessa minut usein syliinsä ja kuhertelimme paljon. Seksielämämme oli mielestäni hyvää. Lapsettomuudestakin olimme mielestäni selvinneet hyvin. Minä en tullut raskaaksi, monien hoitojen jälkeenkään. Puhuin ennen, että jos ottaisimme ottolapsen, niin hän oli sitä mieltä, että meille riittää toistemme hemmottelu. Niin sitten elelimme kahden onnellisena,tai niin luulin viime tammikuuhun asti.
Tämä alkuvuosi on ollut kuin jossain usvassa oloa,tuntuu kuin en olisi elänyt sitä ollenkaan.
Mutta tiedän, että hän on kiintynyt tyttäreensä, se näkyy puheessa, kun hän puhui hänestä. Hänellä tulee olemaan toinen perhe vaikka jatkaisimme.
Mutta minä en pysty enää elämään ihmisen kanssa, joka niin kamalalla tavalla on pettänyt luottamukseni.Enkä tule koskaan ymmärtämään ihmistä, joka pystyy elämään kaksoiselämää ja teeskentelemään onnellista 8 vuotta.Tai mistä tiedän, ehkä hän oli onnellinen oikeastikin.
Minulla on avioehto, jonka isäni, joka silloin viellä eli, vaati minua tekemään naimisiin mennessämme.
En uskonut koskaan sitä tarvitsevani, mutta näin voi elämässä käydä ja olen mielessäni kiittänyt siitä isääni, joten pesän jako on helppo.
Ehkä tämä voisi olla varoitukseksi muillekkin,ettei meidän naisten pitäisi luottaa kaikkiin miehen puheisiin,vaikka liitto tuntuisi kuinka onnelliselta, vai onko mieheni poikkeus lajissaan?
Matkustan Sveitsiin ystävättäreni luokse kuukaudeksi, jonka jälkeen alan hankkia uutta asuntoa. Gin tonic on edelleen lempijuomani,mutta ei enää pullo kaupalla. Tunnen että minussa on voimavaroja jatkaa ja katsoa mitä huominen tuo tullessaan. Eräs jakso elämässäni on päättynyt ja uuden on aika alkaa.
Kiitos ja mukavaa kevättä kaikille,olitte paljon avuksi, vaikka ette sitä itse tietäisikään.
Lähdin viime viikolla kolmenpäivän työmatkalle,jolloin sovimme,että mieheni asuu muualla noin kaksi kuukautta, jonka aikana mietimme suhdettamme.
Mieheni on yksityis yrittäjä ja hänen liikehuoneistonsa yhteydessä on pieni yksiö jonne sovittiin hänen muuttavan.
Palasin torstaina ja halusin tavata hänet ja mennä ehkä illalliselle keskustelemaan. Säälin häntä, kun ajattelin hänen olevan yksin ja katuvan kaikkea tapahtunutta.Mutta asunnossa ei ollut asumisen merkkejä. Ajattelin että hän on varmaan sitten tämän naisen luona.Halusin saada varmuuden ja niin menin ja soitin ovikelloa. Ja sieltähän mieheni tuli aukaisemaan oven, paidan hihat ylös käärittynä, kuin joltain askareelta tulossa.
Menimme kahville ja selityksiä oli vaikka mitä,kuten ettei hän jaksanut olla yksin siellä kopissa.
Sanoin että liitomme on lopussa ja että olen enää yhteydessä vain tuomarin välityksellä.
Näin liitollemme tuli nopea ratkaisu,jos hän olisi ollut siellä yksiössä,olisi suhteemme viellä junnannut paikoillaan ties kuinka kauan, ehkä näin oli parempi.
Olen keskustellut muutaman tuttuni kanssa tilanteesta ja he olivat hämmästyneitä, kun en tiennyt suhteesta, kun se oli yleisesti tiedossa.
Me molemmat matkustelimme paljon työmme puolesta, joten olimme kumpikin paljon poissa.
Mieheni oli erittäin huomaavainen kotona, muisti aina merkkipäivät ja toi usein lahjoja ja järjesti yllätyksiä. Hän halusi kotona ollessa minut usein syliinsä ja kuhertelimme paljon. Seksielämämme oli mielestäni hyvää. Lapsettomuudestakin olimme mielestäni selvinneet hyvin. Minä en tullut raskaaksi, monien hoitojen jälkeenkään. Puhuin ennen, että jos ottaisimme ottolapsen, niin hän oli sitä mieltä, että meille riittää toistemme hemmottelu. Niin sitten elelimme kahden onnellisena,tai niin luulin viime tammikuuhun asti.
Tämä alkuvuosi on ollut kuin jossain usvassa oloa,tuntuu kuin en olisi elänyt sitä ollenkaan.
Mutta tiedän, että hän on kiintynyt tyttäreensä, se näkyy puheessa, kun hän puhui hänestä. Hänellä tulee olemaan toinen perhe vaikka jatkaisimme.
Mutta minä en pysty enää elämään ihmisen kanssa, joka niin kamalalla tavalla on pettänyt luottamukseni.Enkä tule koskaan ymmärtämään ihmistä, joka pystyy elämään kaksoiselämää ja teeskentelemään onnellista 8 vuotta.Tai mistä tiedän, ehkä hän oli onnellinen oikeastikin.
Minulla on avioehto, jonka isäni, joka silloin viellä eli, vaati minua tekemään naimisiin mennessämme.
En uskonut koskaan sitä tarvitsevani, mutta näin voi elämässä käydä ja olen mielessäni kiittänyt siitä isääni, joten pesän jako on helppo.
Ehkä tämä voisi olla varoitukseksi muillekkin,ettei meidän naisten pitäisi luottaa kaikkiin miehen puheisiin,vaikka liitto tuntuisi kuinka onnelliselta, vai onko mieheni poikkeus lajissaan?
Matkustan Sveitsiin ystävättäreni luokse kuukaudeksi, jonka jälkeen alan hankkia uutta asuntoa. Gin tonic on edelleen lempijuomani,mutta ei enää pullo kaupalla. Tunnen että minussa on voimavaroja jatkaa ja katsoa mitä huominen tuo tullessaan. Eräs jakso elämässäni on päättynyt ja uuden on aika alkaa.
Kiitos ja mukavaa kevättä kaikille,olitte paljon avuksi, vaikka ette sitä itse tietäisikään.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Onnittelen, että olet tehnyt päätöksesi, sillä mikään ei ole kuluttavampaa kuin edestakaisin junnaaminen.
Tulet huomaamaan, että vahingosta viisastuu ja elämä saattaa tuoda kohdallesi paljon positiivisia asioita. Huomaat myös että sinussa on voimavaroja joitten olemassaolosta et ennen tiennyt mitään!
Hyvää kevättä sinulle!
Kaikkea hyvää sinulle!
Oikeastaan saisit olla onnellinen, että asia sai näinkin nopean ratkaisun. Olisi ollut paljon ikävämpää, jos olisitte jatkaneet liittoanne ja vuosien päästä olisi vasta paljastunut katkera totuus. Pettämiseen tarvitaan aivan ikioma luonteensa, ja joka tekee sen kerran, tekee sen useimmiten myös uudestaan ja uudestaan.
Voimia sinulle, kyllä se aurinko vielä risukasaankin paistaa!
Pieni extempore runoni sinulle.
Elämä,
joskus sinä otat syliin
hellästi
ilman kiirettä.
Niin tänäänkin,
lintujen laulussa
kevään tuoksussa
auringon suudelmassa
kevään ovien avautuessa
uuteen,
elämän uusi voima
sittenkin nautin
sinusta.
Elämän ovet ovat avoinna uuteen ja siinä piilee kaiken uuden luovan ihmeellisyys.
Heti ajatuksesi luettuani, sielustani kumpusivat
nuo säkeet ja halusin ne kirjoittaa sinulle ja meille kaikille.
Hyvä ratkaisu, myös tyttären kannalta.
Nyt siis mies pääsee yksöiselämään lapsen ja sen äidin kanssa toivottuaan turhaan vuosia pääsevänsä isäksi kauniin rouvansa avulla. E Lankia oli vastaavassa asemassa.
Fiksu, kaunis, vapaa nainen saa kyllä seuraa jatkossakin.
Laura, ajatella tuon kaiken jälkeen noin selkeästi? Itse olen kokenut paljon lievemmän ja lyhytkestoisemman luottamuksen menetyksen ja minulla oli täysi työ päästä sen yli.
Jos minulle olisi joku nainen tehnyt tuon saman, minkä miehesi teki sinulle, en tiedä olisinko pystynyt siitä nousemaan.
Toivon sydämestäni, että löydät arvoisesi miehen (yhtä luottavaisen ja fiksun). Toivon, että "löydätte toisenne" sanan parhaassa merkityksessä ja että rakastamisen riemu on teillä päivittäisenä vieraana.
Kaikkea hyvää sinulle Laura!
Toivon Laura sinulle jaksamista,
olen itse kokennut samanlaisen petoksen ja tiedän, että miten raskaalta se tuntuu, kun rakas ihminen onkin voinut tehdä niin.
Vielä tulevaisuudessa tulet satoja kertoja käymään läpi elämääsi ja tulet tuntemaan suurta surua.
Toivon, että uskot vielä jonain päivänä olevasi onnellinen - eri tavalla kuin ennen koskaan, mutta kuitenkin onnellinen - sen päivän odotuksessa toivon hyviä päiviä näinä synkkinä hetkinä.
Sinua saattaa nyt lohduttaa raha-asiat, mutta niillä ei ole mitään merkitystä - antaisit ne vois onnesi edestä. Mutta niin ei tarvitse, sinun murheesi seestyy ja muistat vielä hyvät ajat, pystyt antamaan anteeksi.
Tervehtien
että Laura saa nyt myötätuntoa osakseen.
Poissa ovat Seurailija, Niin metsä vastaa, Kylmää kylpyä, Etkö osaa lukea, Mitä puuttui.
Nimimerkit riehuvat nähtävästi muitten kimpussa.
Minunkin, tuossa seuraavalla rivillä.
Kihahduttavaa,että muistit taas meitä! Aurinkoa ja lämpöä alkavaan päivääsi!
Minä 30v avioliitossa en päivääkään uskollinen.
Monia vuosia kestäneitä suhteita vapaisiin ja varattuihin naisiin.
Vaimon on onnellinen , hänellä on huomaavainen rakastava mies, ja kolme menestyvää lasta.
Jos miehen ainoa hyve on uskollisuus se on PIRUN vähän.
Minä myös uskon että tei oikean ratkaisun elämässäsi, toivon sinulle hyvää jatkoa ja onnea elämässä eteenpäin! Kaunista kevättä ja mukavaa pääsiäisen aikaa. Olet sen ansainnut!
.....Haluan sanoa muutaman sellaisen asian, jota et ottanut huomioon kirjoituksessasi suhteestanne miehesi kanssa!
Valitettavan usein olen todellisuudessa tavannut avioparin, jonka naispuolinen on käyttäytynyt kuin sika pellossa! Hyvin monen avioliiton rikkojana on ollut perheen "heikompi" astia!
MIKSI, SITÄ ON VAIKA SANOA! MUTTA MEITÄ MIEHIÄKÄÄN EI KANNATTAIS NOIN JULKISESTI YLEISTÄÄ!!
Ja oletko varma, että itse olit joka hetki niin hyvä, ettei miehellesi tullut mieleenkään hakea sitä "vihreämpää ruohoa aidan takaa"!??
Etkö tajua, miksi hän "vieraissa" kävi!??
Katsopa itseäs peiliin ja mieti mitä Sinussa vois olla sellaista, mistä miehesi ei sinussa pitänyt/kunnioittanut riittävästi, kun meni vieraisiin!
Teitä naisiakin on monenlaisia, vaikka perusrakenteeltaan kaikki samanlaisia! Joillakin vain on halu ja kyky keskustella kaikista asioista avoimesti, rehellisesti, positiivisesti ja luottamuksellisesti!
Oliko sulla sellaiset kyvyt ja halut!??
OLIKO VARMASTI!??
Oliko sulla kyvyt ja todelliset halut rakastella miehesi kanssa kaikin tavoin!??
OLIKO VARMASTI!??
Niitä syitä on hyvin paljon ja syiden esittäjiäkin!
Minulla on elämässäni ollut monenlaisia todistettavia vastoinkäymisiä!
Vajaat 20 vuotta sitten sisareni halusi saada ammatikseen muutakin kuin miehen kotona ollessa "patjana olemisen"!
No, hän kävi väkisin koulua ja kulki työssä ja hankki ajokortinkin!
Hänen miehensä vei perheen auton aina piiloon ettei "akka" vaan pääse hänen työssä ollessaan poikiensa kanssa kauppaan henkilöautolla! Bussilla piti aina mennä!
Niinpä kerran sisareni meni tuomarin luo ja antoi/teki eroanomuksen!
Läpi meni ajan saatossa! Miehensä uhkasi tappaa itsensä jos ero tulee! Ei tappanut!
Sisareni sen sijaan kuoli vaikean sairauden yllättäessä hyvin pienen varoitusajan kuluessa!
Jälkeenpäin sisareni pojat ovat sanoneet, ettei äidillä ollut ihan puhtaat jauhot pussissa!
Hyvin usein hän oli "ylitöissä"! MISSÄ!??
Siihen ei kukaan saa vastausta! ENÄÄ!!
Minä tiesin sisareni reissuista osan, kun jouduin olemaan hänen lastensa hoitajana iltaisin ja öisinkin silloin kun miehensä ei ollut kotona!
EIPÄ TÄSSÄ ENEMPÄÄ TÄLLÄ ERÄÄ!!
SANON VAAN SULLE, ETTÄ ÄLÄ PANE KAIKKIA HEIKKOUKSIA MEIDÄN MIESTEN PÄÄHÄN!!
Autoja piilotteleva mies pitää toimittaa pakkohoitoon. Ei eron tuomaa vaivaa omaisuuden jakamisineen, täysi vapaus elää omaa elämäänsä ja yrittää kasvattaa lapsistaan täysijärkisiä kahelin isukin istuessa pehmustetussa kopissa.
.........Niin, kyllä kai sun on hyvä näin jälkeenpäin antaa omia mielipiteitäsi varmasti tosi kaukana asianomistajista ja siitä yhdestä, jonka päällä on jo pari metriä maata!
Minne pakkohoitoon se mies nyt pitäis viedä!?? Leski hän on puolisonsa eron kautta menettämisestä huolimatta!
Valitettavasti sulla taitaa olla se ukko hukassa koko loppuelämäsi ajan, kun tuollaisia lausuntoja jakelet täällä julkisella sektorilla!!!!
Oletko itse joka hetki tehnyt mielestäsi sen ainoan oikean ratkaisun!??
Uskallanpa epäillä!!
primitiivireaktio, tiedänhän vallan hyvin, ettei Suomessa hoitoa saa, ei pakko- eikä omahakuista. Miten 20 vuotta sitten, en tiedä.
Mielipiteitäni annan kirjoituksestasi saamani informaation perusteella. Mies vaikutti kahelilta ja sairaalta maanvaivalta. Ja tietääkseni, mikäli ero ehti tulla voimaan, hän ei ole leski.
Toivottavasti sisaresi ehti edes hetken huristella vapaasti omalla autolla!
Näissä puheenvuoroissa on osoitettu paljon myötätuntoa, varmaan syystäkin. - Näinhän tosin ei ole vielä syntynyt täydellistä kuvaa tapahtuneesta. Olisi kovin mielenkiintoista tietää, miten mies on kokenut tuon vuosikausia kestäneen tapahtumasarjan. - Päätös sinänsä lienee helpotus kaikille.
Jos oli kiva mies, niin se toinen nainen
olisi pitänyt myrkyttää rotanmyrkyllä.