Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Arjen keskellä// Kirkas.

    Hiljainen ajatus rakastetulleni,
    joka on menossa ostamaan maitoa ja makkaraa.
    Sain luvan julkaista tämän. ;)

    *******************************************

    Kirkas

    Harhaelin
    hämärän houreen metsässä
    jotta surukuusten takkuiset oksat repisivät kasvoihini haavoja
    pieksisivät minulle anteeksiantoa

    Öisin
    jäädyin
    yhä, aina
    jatkuvasti
    sisältäpäin
    piirsin laajaa kehää
    kuin yksinäinen tähti kuolemanvarjonmaassa vaeltaa

    Tänään

    näen sen taas

    polkuni
    sammaleen raikkaan tummuuden keskellä
    puron äärellä
    missä kauan sitten pudonneet vaahteranlehdet
    hehkuvat jäätyneinäkin
    hiljaista valoa

    Ja Hän

    oli kulkenut siinä
    vierelläni, yksin

    niin kovin, kovin kauan
    toinen maailmankaikkeus
    surumielinen galaksi
    vailla aurinkoa

    * * *

    Pieniä helliä sanoja,
    poskelta pyyhittyjä yön tuntien kyyneliä
    sisältäpäin lämpiäviä tunteita
    - enemmän kuin voisi ikinä toivoa.
    4186
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 4

    Vanhimmat

    Kaunis.Aivan kuin hiukan arkana laulu soisi.

    Äänestä

    • Millainen laulu se mahtaisi olla?

      Äänestä

    • Auratar kirjoitti:

      Millainen laulu se mahtaisi olla?

      valosta!

      Äänestä

    • n52 kirjoitti:

      valosta!

      Sinulla on silmät,
      mieli ja ymmärrys.

      Ja maailmassa on sinun ansiostasi
      hippunen lisää toivoa.

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Auratar kirjoitti:

    Hiljainen ajatus rakastetulleni,
    joka on menossa ostamaan maitoa ja makkaraa.
    Sain luvan julkaista tämän. ;)

    *******************************************

    Kirkas

    Harhaelin
    hämärän houreen metsässä
    jotta surukuusten takkuiset oksat repisivät kasvoihini haavoja
    pieksisivät minulle anteeksiantoa

    Öisin
    jäädyin
    yhä, aina
    jatkuvasti
    sisältäpäin
    piirsin laajaa kehää
    kuin yksinäinen tähti kuolemanvarjonmaassa vaeltaa

    Tänään

    näen sen taas

    polkuni
    sammaleen raikkaan tummuuden keskellä
    puron äärellä
    missä kauan sitten pudonneet vaahteranlehdet
    hehkuvat jäätyneinäkin
    hiljaista valoa

    Ja Hän

    oli kulkenut siinä
    vierelläni, yksin

    niin kovin, kovin kauan
    toinen maailmankaikkeus
    surumielinen galaksi
    vailla aurinkoa

    * * *

    Pieniä helliä sanoja,
    poskelta pyyhittyjä yön tuntien kyyneliä
    sisältäpäin lämpiäviä tunteita
    - enemmän kuin voisi ikinä toivoa.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu