Vanhat ystävät ovat parhaita,
hyvä viini paranee vanhetessaan
ja vanhat kirjat kuluvat luettaessa.
Eräs mieluisa kirja on usein esillä:
Harry ja Bonaro Overstreetin "Ihmisuhteemme."
Kohta puoli vuosisataa sitten he kirjoittivat kirjan esipuheessa näin:
"On suurenmoista,
että olemme saaneet ystäviä,
jotka auttavat meitä aloittamaan uudelleen."
Voisimmeko me aloittaa näin uudelleen ?
hyvä viini paranee vanhetessaan
ja vanhat kirjat kuluvat luettaessa.
Eräs mieluisa kirja on usein esillä:
Harry ja Bonaro Overstreetin "Ihmisuhteemme."
Kohta puoli vuosisataa sitten he kirjoittivat kirjan esipuheessa näin:
"On suurenmoista,
että olemme saaneet ystäviä,
jotka auttavat meitä aloittamaan uudelleen."
Voisimmeko me aloittaa näin uudelleen ?
Vastaukset 39
Vanhimmat
- Ken rikkeen tähden hylkää ihmiset
pienimmänkin, pian nähdä saa:
ei yhtään elinkumppania jää.
On seurallisuus anteeksiantoa./Robert Frost
me yhdessä toimeen tullaan,sovitaan ja matkaa jatketaan,aina tilaa löytyy,käykää kahvipirtissä kahvilla ja viihdytään!
sitä muuallakin voi tapailla
Täällä mahdotonta keskustella oikeastaan millään tavalla. Vastasin Sinulle ja poistettiin.
Kun tuolla on useita nikkiini viittaavia herjauksia ja asiattomuuksia niiin kun kysyn niin kysymyksenikin poistetaan. Herjaava kirjoitus saa jäädä.
En todellakaan ymmärrä kun missään muualalla ei näin tapahdu koskaan.
Nyut olen aivan ymmälläni, mihin viestit joutuivat, haeskelin niitä missä pyysin anteeksi
hajupojalta ja myös toisilta joita olen loukannut, nyt en löydä enää mistään.
Tekeekö koneeni kepposia vai joko ne ehdittiin
poistaa, en ainakaan kirjoittanut mitään pahaa
kenestäkään, vai onko niin että minä en saa
enää kirjoittaa, kun olin niin kauan pois
sairaalassa makaamassa.
Haluaisin pienen selvityksen tähän ja jos voi vastata vaikka meilaten niin meili osoitteeni on
aiemmin ilmoitettune jo tuolla toisaalla.
Kirjoittamasi viestit menivät roskiin, syystä että ne olivat ketjussa sellaisen viestin kanssa joka jouduttiin poistamaan. Poiston syy oli toisia kirjoittajia herjaava ja nimittelevä , ja provosoiva kirjoitustapa.
Oman asiallisen viestin poiston voi estää siten, että ei vastaa herjaavaan viestiin, vaan klikkaa edellistä viestiä ja vastaa siihen.
Kirjoittelemisiin.
Sinulla kuten muillakin on ollut jo 7.4.03 lähtien [email protected] osoite tiedossasi.
On täysin sinun asiasi jos yhteys ei ole toiminut.
Syyttelysi on täysin asiatonta.
Enhän ole sinua nyt syytellyt,
päin vastoin olen anteeksi
sinulta pyydellyt.
Sovinnon kahvitkin juotiin,
eikä menty edes pullapuotiin,
hajupojan osoite palstalla
on monesti ollut, vaan
kirjoitettua ei ole tullut.
Sinä kuitenkin aina hyvää
tarkoitat, itsesi minulle
ilmoitat, vaan vika on minussa
sitä en kiellä, vaikeaa se
vain on niellä.
Ei minulle kummoistakaan kuulu,
sairaalasta palaavani en
enää luullut.
Siksi anteeksi pyynnöt esitän,
en halua kitkan välillämme
pesivän.
En matkaoppaaksi sinulle
ehtinyt, kun ystäviä
ei kukaan olla mielinyt,
nyt ystävyys olkoon
välillämme, ja sitä
vaalikaamme.
Omistettu palstakirjoittajalle
hajupojalle.
Kaunis kiitos Sinulle.
Toivotan hyvää vointia, nukkuos hyvin.
Ensin pitäisi löytää kuitenkin ystäviä. Mistä niitä löytyisi?
Yksinäisyys on Suomen kansallissairaus;
tämän sanoi aikoinaan Veikko Hursti ja yhdyin jo aikoinaan täysin hänen ajatuksiinsa.
Miten ongelma ratkaistaan on eräs tutkiskelujeni aiheena. Näin täällä palstakeskusteluissakin.
On siinä ratkaistavaa kerrakseen sillä ihmiset kaipaavat jos nyt ei ystäviä niin ainakin juttukavereita. Monet ovat yksin huusholleissaan syystä tai toisesta ja osa rajoitettuja jopa liikkumaan. Tai asuvat syrjässä naaapureista ja keskuksista kuka mitenkin.
Olen monesti miettinyt, että internet yleensä ja tällaiset keskustelupalstat ovat kuin taivaanlahja monelle. Virtuaalitodellisuus ei tietenkään korvaa milloinkaan aitoja ihmissuhteita, mutta se rupattelukaveri on saatavilla.
Ja sitten vielä: missään muualla et voi tavata yhtä mittavasti erilaisia ihmisiä ja keskustella niiden kanssa kielellä kuin kielellä - ja turvallisesti. Mutta se yksinäisyys...
Niin monilla on tarve saada kertoa itsestään.
Vaikka olenkin tavanomaisesti kaupungin asukas, liikun usein eräässä savolaisessa kunnassa ja tapaan siellä joissakin yhteyksissä uusia ihmisiä.
Jos aikaa tuntuu olevan, tuntematon sanoo alkuun nimensä ja rupeaa sitten kertomaan omasta elämästään, joko nykypäivästään tai menneisyydestään, omista ongelmistaan.
Pitäisiköhän minunkin kertoa vastapainoksi omasta elämästäni? En yleensäkään tee sitä kovin mielelläni. Yleensä kyseinen kumppani ei sitä kuitenkaan kysele.
Siinä vasta taitoa ja ystävällisyyttä kysytäänkin,kun joku haluaa kertoa elämästään.
Kuuntelijan osa on joskus rankka,mutta joskus myös hyvin antoisa.Sillä toisen ihmisen elämästä voisi oppiakin jotain,että ei se ole aivan tyhjää sanahelinää.Arvostan hyvin paljon sellaisia ihmisiä joilla on kuuntelemisen taito.
Itse olen ollut monen ihmisen elämässä kuuntelijan roolissa ja olen sen myös huomannut,miten helpottavalta se on juttelijasta tuntunut kun on saanut sisintään ulos.
Itse olen aika tuppisuu,ettei tahdo sanaa saada varsinkin jos pitää kasvotusten jollekkin kertoa elämästään.
...omasta elämästä kertominen on joillekin tosi tärkeää, niin kuin välillä täälläkin huomaa. Itse en ventovieraille itsestäni enkä elämästäni kerro kuin harmittomia palasia, mutta kuuntelen mielelläni muiden kertomuksia, rankkojakin. Joskus ihan tarkoituksella höystän toista kertomaan lisää, jos aihe on mielenkiintoinen. Savolaisia ei edes tarvitse yllyttää.
Vanha viisaus: Puhuminen on hopeaa, mutta vaikeneminen kultaa, pitää paikkansa. Enempi saat kun et ole suuna-päänä äänessä. Ystävien kanssa sitten olen myös antavana osapuolena, puhelias kun olen.
että on muitakin kuin savolaiset ,jotka tykkää puhua ja omista asioistaan puhuvat,ei varmaan loukkaa toisia.
Minä kyllä luen mielelläni kaikenlaisia kirjoituksia ja jos joskus pystyn jotenkin rohkaisemaan ,auttamaan ,ymmärtämään ,olen siitä hyvilläni.
Itseni likoon pistän,ei kenenkään siitä tarvitse
huonoa tuntea.
(ellei sitten ärsytä )
Vuosien mentyä huomaa, miten tärkeitä ihmissuhteet elämässä ja netissä ovat.
Samalla havahtuu omaksi hämmästyksekseen huomaamaan niiden merkityksellisyys. Monista kirjoittajista on tullut paljon merkitseviä, joiden elämän piirre tai kokemus koskettaa minua. Kaipailen usein palstalle, Frederiikkaa, señora Lyyliä, Anua, KaidePuuta, Ruuneperia ja monia muita vuosien takaisia kirjoittajia.
Monet uudemmat kirjoittajat ovat tuoneet mukanaan uusia tuulia palstalle. Lainaan vanhaa sanontaa:”Ystävät ovat kuin uusi viini; kun se on kypsynyt, sinä tulet nauttimaan mielihalulla.”
Kirjoittajien erilaisuus rikastuttaa elämää ja auttaa ymmärtämään sitä. Mietin usein viestien sisältöä, mitähän ajatuksia se antaa minulle, miten vastaisin että tulisin ymmärretyksi. Ei aina kritiikki edellistä kirjoittajaa kohtaan ole ilkeyttä vaan somaa aivovoimistelua oppia ymmärtämään asiaa ja viestin lähettäjää. Ikävä kyllä haasteen vastaanottaminen ja vastaaminen ei ole ollut sheriffin mielen mukaista. Ei pidä heittää pyyhettä kehään liian heppoisin perustein. Erilaisuutta on hyvä oppia sietämään, sillä emme voi vaatia ketään omaksumaan omaa näkökantaamme ja ajatuksiamme..
Netissä kirjoittaminen on usein myös kantava voima elämään. Polvioperaationi jälkeen kun olin kivuissani, huomasin miten tärkeätä oli vierailla palstoilla. Joskus kirjoittelinkin, mutta poishan ne sheriffi eliminoi. Kun ei ole oikein kunnossa, teksti voi olla hyvinkin ”ärhäkkää” tai sitten alistunutta, molempia vaihtoehtoja on siedettävä palstalla.
Huomasin, on kirjoitettava niinkuin ajattelee, ei aina tarvitse pitää nilkin naamiota kasvoillaan. Sanat silloin tulevat siloiteltuina ja soreina kuin ohjelmoituihin riveihin, joskus on hyvä päästää sanansa hieman mutkittelemaan ja koukkuilemaan, sydäntä – vastaajaahan silloin kaipailee. On hyvä oppia soittamaan riitasointujakin samalla sävelellä.
Otan kirjoituksestani vastaa kritiikkiä, meili osoite
[email protected]
Kyllä sitä ihmis-suhteita oppii arvostamaan,
vaikka monen mutkan kauttakin joskus.
Tämä palstakirjoittelu on hyvää terapiaa tervehtymiselle, mutta ei saa liikaa rasittaa
itseään.
Ystäviä meidän pitäisi kaikkien olla keskenään,
riitelemällä vain kuluttaa itseään.
Sinä osaat niin kauniisti ja hyvin kirjoittaa,
ja minä yritän vastata jotenkin.
Oli vain niin hyvä lukea viestisi, että tarkoitukseni oli vain kiittää siitä.
Kiitos Kirsikka. Viestisi sanoma voi olla kannuksena jatkaa kirjoittelua palstoilla.
Moni vakituinen kirjoittaja vierastaa täällä nyt vallitsevaa tilannetta ja tarkkailee sivusta tapahtumien kulkua. Kirjoittamisen ilo on väistynyt hämmästyksen, mielipahan ja ikävän taustalle.
Tästä nykyhetken tilanteesta ja kehityksestä joka on johtanut tähän, on syytelty milloin minua, milloin jotain toista kirjoittajaa.
Uskallampa sanoa kuitenkin, että syyttely ei edistä eikä nosta näiden palstojen kirjoitusintoa, saatikka paranna laatua.
Ylläpito kutsui minut palstoille 60 70 80
sheriffiksi.
Tehtäväni on poistaa häiriköinti ja toisia kirjoittajia kohtaan osoitettu nimittely ja herjaaminen.
Useista poistoista johtuen jotkut ketjutukset ovat pahoin katkenneet.
Toivoisin, että kaikki voisimme jatkaa kirjoittelua puhtaalle paperille.
Kirjoittelemisiin.
Kirjoitin tuolla toisaalla erheellisesti että,
ylläpito pyysi sinut serifiksi, mutta en tiedä onko se sama asia jos on ylläpito kutsunut sinut serifiksi.
Sitä en ymmärrä miten se niin voi olla, olen aina olettanut että pitää hakea serifin virkaa
jos serifiksi haluaa. Ja vielä kysyn, kun haluttaa tietää, miten hän kutsui sinut?
Ei muuta kuin hyvää päivän jatkoa ja iloista mieltä, en tiedä olinko liian utelias, mutta
kun on niin paljon tapahtunut poissa ollessani.
Anu kysellä tuolta ylläpidolta noita tietoja.
Siellä ne kyllä osaavat vastata kysymyksiisi.
Muuten toivotan Sinulle parantavia voimia.
käsittääkseni kymmeniä kirjoittajia, jotka ovat tehneet päivittäin lukemattomia valituksia Ylläpitoon,juuri häiriköivien, solvaavien kirjoitusten johdosta.
Sheriffin toimen tarkoituksenmukaisuus on käsittääkseni lähtöisin juuri siitä.
Seuraava toimenpite saattaa olla häiriköivien viestien kirjoittajan asettaminen määräaikaiseen kirjoituskieltoon.
Tätä ihmissuhdekeskustelua kuten muutankin keskustelua hallitsee kummalliset asiat.
Ei muualla ole jatkuvasti esillä toisten häiriköinti, sheriffi ja ylläpito kuten tällä palstalla.
Chatissakin juttelen ja ylen harvoin annetaan sen häiritä oikeata hyvää keskustelua.
Emme voi tarjota psyykkistä liikkumatilaa muille, ellemme suo sitä myös itsellemme.
Ihmissuhteissammekin tulisi ymmärtää liikkuma-alan tilavana eikä niinkuin täällä näyttää olevan ahdistusta kaikkialla.
Täällä on viime aikoina koettu ennennäkemätöntä ahdistuneisuutta kun ihmishengen tulisi mieluummin kaataa raja-aitoja.
"Ei kivimuurit vankilaa ree,
rautatangot häkkiä !"
Neuroosien perussyynä on takoa itselleen näkymättömiä kahleita.
"Neuroottinen ihminen muuntaa kokemukset,
joita ei ole kyennyt hallitsemaan,
elämää halventaviksi yleistyksiksi."
Tällä palstalla on kuin muistan lapsuudessani olleen joskus. Lampaat laskettiin keväällä ulos.
Ensimmäisenä "kellokkaana" tuli vanha pässi. Se pysähtyi ovelle ja lauma sen takana.
Pässi säikähti valonsädettä - näin täällä meidän keskusteluissakin. Vanhoihin kaavoihin kangistunut persoonallisuus estää meitä nauttimasta vapaasta keskustelusta kun sen estää vain
- ovella vahtiva vanha pässi !
Palstan keskustelu on täysin fiksoitunut.
Ensimmäiseksi täytyy pyytää hajupojalta anteeksi kun tunkeudun aloittamaasi ketjuun ja eri aiheella vielä.
Mutta Anu, muistatko vielä sitä aikaa kun ei ollut näin montaa palstaa vanemmille ikäluokille?
Minun mielestäni se aika oli paljon kiintoisampaa kun nykyisin kun meidät on näin eroteltu.
Silloinkin tosin oli piikittelyä, mutta olimme kuitenkin kaikki niinkuin tuttavia keskenämme.
Sovimme kuitenkin jokainen kirjoittaman ketjuun kuin ketjuun ja
puolustimme toisiamme, kun joku sai moitteita. Kuka nykyisin toista kirjoittajaa puolustaa ja tukee, ei kukaan, vai olenko erehtynyt.
Kuka mahtoi olla alkuunpanemassa sitä ikäerottelua eri huoneisiin. Minuakin siitä syytettiin, mutta en tiennyt tosiaankaan mitään vaan aivan sattumalta eksyin ekaksi tuonne 70 palstalle.
Olin riemuissani kun kuvittelin aivan muuta mitä sitten tuli, syntyi niinkuin "toisen kerroksen väkeä".
Minulla on tänään ollut kovin ikävä päivä, olen odottanut jonkun kirjoittavan tuonne palstalle, jonne ikäni puolesta kuulun, mutta kukaan ei tunnu poikkeavan.
Kaipasin jotain vanhaa ja tuttua, siksi poikkesin tännekin lueskelemaan.
Vielä kerran pyydän anteeksi hajupojalta tunkeutumistani ketjuunsa.
Eiköhän lasketa ne lampaat ja pässi laitumelle haistelemaan raitista ilmaa. Lapsuudestani muistan näitä pässijuttuja paljonkin. Kotonani oli lampaita ja parikin pässiä. Inhoan ja pelkään vieläkin pässiä jos eteeni tulisi.
Syy pässivihaan on se kun härnäsimme kippurasarvista pässiä ja en ehtinyt pakoon, puskihan se takamuksille, sain aika tällin ja polviin "ruohoihottumaa".
Senjälkeen minusta on kaikki lammasruoat maistuneet villalle, vaikka ne olisi kuinka hyvin valmistettu.
Selväähän se on etten pidä pässeistä, vaikka oma oli syyni kun jouduin pässin puskemaksi.
Käytän tätä "Ajomies" nikkiä rekisteröitymättömässä kirjoittelussani - en siis pyri salaamaan. Ainoa asia, josta olen huomautellut ja ole ollut vihainen ja edelleen kun sen huomaan, on epärehellisyys.
Raivostun kun viestejä poistetaan tarpeettomasti kun niissä ei ole mitään sääntöjen vastaista.
Olette syyttäneet minua valehtelijaksi ja vaikka miksi, mutta kukaan ei milloinkaan ole tuonut ainoatakaan tietoa keskustelussa esiin, joka vaatisi oikaisua.
Teen mielelläni aina oitis korjauksen kun siitä asiallisesti ilmoitetaan siinä keskustelussa sen puheenvuoron jälkeen, jossa näin on tapahtuunut.
Tämä on ollut tiedossanne kaiken aikaa.
Vanhaan palaan kun asia niin vaatii ja se on minun ja kaikkien oikeus silloin kun on tarpeen.
Luemmehan Raamattuakin aivan alkulehdiltä uudelleen ja uudelleen.
Siteeraamme vanhoja kirjoituksia - minulla on mielenkiintoista luettavaa laajalla haulla v. 2001 keskusteluista lähtien - odotan innolla, joska vuosi 200 avautuisi.
Anteeksi olen antanut
- luottamuksen palautuminen on kokonaan eri juttu,
se on lunastettava uusissa puheenvuoroissa, tämän ja huomisen päivän elämässä....
Luetun ymmärrys on asia, jota ei voi näköjään täälläkään toisille "opettaa".
Ihastelen edelleen Suuren Opettajan vertauskuvallista kerrontaa ja niissä on monia todellisia helmiä.
Täällä jauhetaan "ystävyyksistä" täysin ymmärtämättä yhtään mitään todellisesta ystävyydestä
- valitettavasti !
Kun keerroin UT vertauksista niin joku kysyi: "Kuka on minun lähimmäiseni?"
Vastaus tuli:
- Niin vaelsi eräs mies Jerusalemista alas Jerikoon....
Se on ajankohtainen ja paikkansa pitävä vielä nytkin pari vuosituhatta myöhemmin.
Tutustukaa !
vaikka tutkia, että kuka sitä sheriffiäkin jatkuvasti arvostelee!
Toivottavasti ei tästä lähtien enää kukaan.
Niinpä ketjuja ei jouduta poistamaan ja lyhentelemään, jos entisiä, eikä nykyisiä sheriffejä mollattaisi jatkuvasti.
Olethan kanssani samaa mieltä?
Luetun tekstin ymmärtäminen vaatii aina ajattelua, johon meillä kaikilla on mahdollisuus.
Vastaukseni on vertauskuvallinen, ei pidä puskettaa pässillä itseään ärsyttämällä sitä,siitä saa aina mustelmia. Vahingosta viisastuu on hyvä välttää pusketuksi joutumista.
Ystävyys, mitä se on ja merkitsee olisi hyvä aihe
keskusteltavaksi.
http://www.effi.org/sananvapaus/
Laitan ensin linkin, jossa voit tutustua asiaan.
Toivon pysyttävän tässä aiheessa kun tiettävästi
nyt on ilmaisunvapaudesta kysymys.
Meillä on jopa perustuslaissa tämä jatämän operaattorinkin sivustoilla ilmoitetaan, että jokainen vastaa itse kirjoittamastaan.
Tähän viestintään tulisi puuttua yleensäkin mahdollisimman vähän - sensuuri kuuluu juuri siihen kulttuuriin joska kerroit - ei suomalaiseen tiedonvälitykseen.
Tämän kaltaista seriffiyttä ei keskustelupalstat kaipaa ensinkään.
Kun olen kirjoitellut yli puoli vuosisataa erilaisilla foorumeilla niin en missään ole milloinkaan kokenut tällaista kun juuri nämä palstat ovat.
Nytkin olen 50 palstalla ja ainoat epäasiallisuudet tulevat täälläkin kirjoittavista jopa kahdeksattakymmentä käyvistä mummoilta.
Chatissakin on pelkästään hyviä keskustelukontakteja - valvojilta en ole missään muualla saanut milloinkaan mitään huomautusta kuten en keskustelukumppaneiltakaan.
Sananvapausasiaan toin äsken linkin ja se poistettiin ennenkuin pääsi edes palstalla.
Meillä ei ole olemassa sensuuria saati ennakkosensuuria lain mukaan.
Kirjoittaja vastaa omista kirjoituksistaan,
sanotaan säännöissä.
Sananvapaus sisältää aina myös vastuun.
Kun meille kaikille kuuluu oikeus ilmaista itseämme kaikin tavoin kenenkään sitä ennalta estämättä niin on kuitenkin muistettava, , että näpytellessämme olemme myös vastuullisia siitä mitä kirjoitamme.
Perustuslakivaliokunnan lisäys on syytä pitää mielessä. "Tätä lakia sovellettaessa ei viestintään saa puuttua enempää kuin on välttämätöntä ottaen huomioon sananvapauden merkitys kansanvaltaisessa oikeusvaltiossa."
En voi mitenkään käsittää nykykäytäntöä näillä palstoilla.
silloin palstoilla,ja muistan kun sinä ja anu ihmettelitte sitä kun niin monta palstaa on laitettu,mutta samalla olit hyvin iloinen siitä että sinun ikäluokallesikin on oma palsta,ja muistan anun kysyneen että mistä tämä johtuu,että näin tuplasti on palstoja,et ollut sinä ja anu niitä palstoja tomittamassa,vaan aivan joku toinen,johon ylläpito suostui,ja huom;tämä on nyt oma epäiltyni joka sai aikaiseksi nämä palstat.Mihin muuten on kadonnut mdk,arvaatko sinä.?????Oli muuten hyvä kirjoittaja,aivan kuin niin no olkoon.
Terveiset vain anulle ja sinule myös.Palaillaan.
kirjoitellaan
Anteeksiannon on tultava sydämestä, eikä
millään ehtojen asettamisella.Ei ole annettu antaaksi jos ehdot asettaa mukaan,pitäisi sen tietää jokaisen.Ei anneta anteeksi jos sanon että ensin teet niin ja niin,kuka sinulle antaa anteeksi,kun et koskaan anteeksi pyydäkkään,kun pidät itseäsi niin pyhänä ja vilpittömänä.Sinä olet vain tavallinen ihminen et kenenkään yläpuolella.Aivan kuin me kaikki toisetkin,miksi esität tänne kastiajakoa?Sinä et missään muodossa pysty sanomaan näillä palstoilla kuka puhuu totta ja kuka ei,samaten en minäkään pysty sanomaan puhutko sinä totta vai miten paljon valehtelet.Emme tunne toisiamme henkilökohtaisesti ja tuskin tulemme koskaan tuntemaankaan,eikä minulla ole halu meilailla sinun kanssasi,kirjoitustesi mukaan sinulla on niin paljon meiliystäviä että aivan kiirettä pitää.Vai onko sekään totta,mene ja tiedä.
Joskus tuntuu siltä että et halua olla ystävä kenenkään kanssa,onko sinulla joku traumaattinen kokemus ystävästä?Ethän viitsisi sitä kuitenkaan tänne syyttömiin purkaa,tule ystävänä näille palstoille niin saat paljon enemmän.
Terveyttä ja voimaa sinulle,olet kuitenkin ystävä sielunveli.
Tuntuu kirjoittelevan tuolla ruotsalaisten keskusteluissa.
On tänäänkin käynyt kirjautumassa.
Moi.
Toivon, että viihtyy ja unohtaa hajun.
Mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät niin lienee jo täällä ja tullee esiin jollain lukemattomista nikeistään.
Täällä palstakeskusteluissakin esiinnymme kovin mielellämme tuttavallisesti varsinkin niitten kanssa, joitten uskomme kuuluvan samaan "klaaniin".
Tuttavallisuutta ei pitäisi sallia itselle eikä muille, sillä näin menettää helposti nuhteettomuuden ja toisten kunnioituksen.
Me ihailemme tähtiä kun ne ovat meistä kaukana loistamassa.
Kunnioitamme usein kaukaista kuten jumalisuutta ja jumalaamme, sillä se menee oman käsityskykymme yli.
Tuttavallisuus ylempien kanssa on vaarallista ja alempien kanssa usein sopimatonta.
Itse olen antanut kertoa, että pidän aivan yhtä pahana keskusteluissa
- asiatonta moitetta kuin makeilevaa imartelua.
Koska keskustelu on palstalla käynyt mahdottomaksi niin pyydän viesteilemään meilaten tms.
Paljon varmempi tapa saada ihan yksilöllinen ja henkilökohtainen vastaus on niin menetellen.
En osallistu täällä keskusteluihin kuin
tarvittaessa.