Äitini meni viisi vuotta sitten naimisiin uuden miehen kanssa. (kutsutaan häntä vaikka Kaleviksi) Minulla ei ole mitään Kalevia vastaan mutta hänellä tuntuu olevan kaikki minua vastaan. Hän ei halua tehdä mitään kanssani: ei halua katsoa telkkaria kanssani, ei anna minun auttaa ruuan laitossa, ei halua mennä ulos kävelemään kanssani eikä ainakaan kauppaan samaan aikaan (viiden vuoden aikana olen 2 kertaa ollut hänen kanssaan kaupassa ja se oli häneltä yhtä hammasten kiristystä), hän ei ylipäätään halua tehdä mitään missä minä olisin mukana.
En tajua mitä olen tehnyt että hän kohtelee minua kuin ilmaa. Olen nyt 17 vuotias tyttö ja koen hänen käytöksensä loukkaavana. En keksi mitään syytä miksi hän ei pitäisi minusta. Olen ns. hyväkäytöksinen enkä koskaan ole edes kapinoinut vanhempiani vastaan, olen pyrkinyt miellyttämään Kalevia ystävällisellä puheella mutta hän vastaa takaisin vain äkäisesti.
Itken itseni useasti uneen ja yritän keksiä uuden tavan jolla hän kommunikoisi kanssani, edes ystävällisesti. Olen huomannut että vieraiden ollessa paikalla hän on ihmisistä parhain eikä kohtele minua kuin pohjasakkaa. Olen siis yrittänyt saada tuttuja käymään mahdollisimman usein.
Olisiko olemassa jotain muita tapoja joilla voisin rauhoittaa häntä?
En tajua mitä olen tehnyt että hän kohtelee minua kuin ilmaa. Olen nyt 17 vuotias tyttö ja koen hänen käytöksensä loukkaavana. En keksi mitään syytä miksi hän ei pitäisi minusta. Olen ns. hyväkäytöksinen enkä koskaan ole edes kapinoinut vanhempiani vastaan, olen pyrkinyt miellyttämään Kalevia ystävällisellä puheella mutta hän vastaa takaisin vain äkäisesti.
Itken itseni useasti uneen ja yritän keksiä uuden tavan jolla hän kommunikoisi kanssani, edes ystävällisesti. Olen huomannut että vieraiden ollessa paikalla hän on ihmisistä parhain eikä kohtele minua kuin pohjasakkaa. Olen siis yrittänyt saada tuttuja käymään mahdollisimman usein.
Olisiko olemassa jotain muita tapoja joilla voisin rauhoittaa häntä?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ei Kalevi sinua häpeä. Hän häpeää omia tuntemuksiaan sinun, nuoren kasvavan naisen läsnäollessa. Häpeää sitä että ihmiset luulevat että te olette pari JOS lähtisitte yhdessä kävelylle tai JOS käytte yhdessä kaupassa. Jätä Kalevi parka rauhaan---ehkä itse tietämättäsi testaat naisellista vetovoimaasi Kaleviin.
Käy ikäistesi kanssa kaupassa ja kävelyllä hyvä ihminen!
Miksi ihmeessä Kalevin pitäisi lähteä sinun kanssa KÄVELYLLE ! hello?
Hanki oma poikaystävä ja anna äitisi pitää huolta Kalevista.
En todellakaan testaa itseäni mitenkään häneen. 50 v. kalju ja ryppynen mies ei todellakaan innosta mua. Kaupassa asioimisella tarkoitin jokapäiväisiä ruokaostosten tekemisiä enkä mitään vaatekauppojen kiertelyä. On nimittäin tylsää käydä yksin ostamassa hedelmiä ja välipaloja itselleen. Kävelyllä en myöskään tarkoittanu mitään kuutamo kävelyitä puistossa vaan matkaa joka kestää kävellä kauppaan (meillä kun ei ole autoa). Taisin kyllä tosiaan ilmasta edellisessä viestissäni tolla kävelemisellä vähän moninaisemmin kuin oli tarkoitus.
äitilles että olis hommannu nätimmän ukon, ettei lapset pelkäisi ja voihan sen vieläkii vaihtaa.
En ole eläissäni käynyt biologisen isäni kanssa kaupassa saatikka sitten kävelyllä ja vanhenpani ovat olleet aviossa kohta 50 vuotta eli älä tee tällaisesta asiasta itsellesi ongelmaa saatikka isäpuolellesi.
Enemmän ihmettelen sitä, että miksi välttämättä haluat isäpuolesi kanssa kauppaan tai muuta vastaavaa???
Et ilmaissut itseäsi väärin.
Miksi ihmeessä et voi käydä yksin ostamassa välipalaa tai hedelmiä?
Miksi sinun pitää roikkua jossain ihmisessä, jos tämä ei sitä halua.
Opettele ihmeessä olemaan yksin.
Älä takerru toisiin---johonkin 50 vuotiaaseen mieheen.
No haloo!Mistä edes mieleesi tulee tuollainen että mies ajattelisi heitä parina...Vastauksestasi tuskin on kovinkaan paljon lohtua 17 vuotiaalle.Ajattele vähän mitä kirjoitat.
Olen myös huomannut kuinka ahdasmielisiä ihmiset ovat, se on kyllä järkyttävää! Joka asiasta pitäisi kehittää "skandaali".
Mieheni tekee pitkää päivää töissä, kaksi lähes aikuista lasta asuvat kotona sekä 3 pienempää. Usein käyn kaupassa vanhimman pojan ja pienempien kanssa. Puhuttelen lapsiani usein kullaksi, muruksi, pupuksi yms., tuo kuuluu siis puhumiseeni, ei millään tunnelatauksella äännettynä.
Ja huhhuh, kun joskus satun kaupassa sanomaan pojalleni, että haetko kulta jauhopussin, niin voi niitä silmäyksiä! (Poikani ei sitä pahana pidä, se kuuluu meidän perheeseen luontevana tapana.) Mutta vieraat ihmiset katsovat pitkään ja ilmeisesti miettivät, että ovatko pienemmät lapset meidän yhteisiä. Itse en tuota asiaa edes huomannut ennenkuin kävin siskoni ja lasten kanssa kaupassa, niin siskoni laittoi sen merkille, ja kyllä naurettiin kippurassa näille ihmisille.
Että koittakaa nyt hyvät ihmiset ajatella aivoillanne, ei kaikki ole sitä miltä yhtäkkiä päälle päin näyttää!
Sinulle ketjun aloittaja: koita saada Kalevi ymmärtämään, että olet hänen tytärpuolensa. Tuskin te käsikädessä kulkisitte, olisi ylpeä, että SINÄ KEHTAAT kulkea hänen kanssaan! Onnea yrityksellesi tässä tiukkapipoisten maassa!
Luin tämän viestiketjun läpi, myös sinun lisäkommenttisi. Mielestäni sinä itse teet nyt asiasta turhan suuren jutun. En nimittäin ymmärrä, miksi 17-kesäisen kanssa pitäisi käydä kaupassa, oli sitten kyseessä bioisä, taikka isäpuoli.
Miksi tuhlaat tarmoasi haluamalla hänen seuraansa? Ei kaikki bioisätkään "leiki" ja vietä aikaansa 17-kesäisen tytön kanssa. En ole koskaan tehnyt oman isäni kanssa kauppareissuja, en tehnyt ruokaa yms. Enkä näe siinä mitään outoa.
Ei varmastikaan ole kyse mistään tahallisesta loukkaamisesta,taikka häpeämisestä, vaan yksinkertaisesti miehen ja tytön välisestä suuresta eroavaisuudesta. Mies ei osaa olla tyttölapsen kanssa.
Vanhemmat (isä-/äitipuolet, biosellaiset) eivät yksinkertaisesti aina osaa olla aikuisia ja tuntevat itsekin suurta hämmennystä. Nuoresta naisesta se voi tietysti tuntua loukkaavalta, mutta yritä ajatella asiaa monelta kannalta. Nuori tyttö on "pelottava" miehen silmissä. Lähes aikuinen, mutta kuitenkin "lapsi". He vaan eivät tiedä miten käyttäytyä, niin sitten tulee ylilyöntejä.
Kyse ei ole nyt ilmaantuneesta asiasta vaan olin siis 12 vuotias kun hän tuli äitini elämään. Jos olen jotain halunnut kaupasta, siis muuta ruokaa kuin päivällisen, niin jouduin ja joudun kävelemään kolme kilometriä yksin kauppaan ja takaisin hakemaan ruokani koska Kalevi ei viitsi tai halua tuoda pyytämääni ruokaa. Usein hän vielä lähtee mitään sanomatta kauppaan niin etten ehdi pyytää esim. aamupalaa. (Äitini työ aikataulun vuoksi hän käy vain muutaman kerran vuodessa kaupassa, mutta hänen jokainen ylimääräinenkin toiveensa toteutuu kun minä en ole saanut edes perussafkaa.(epäreilua)
Kyseessä ei siis ole niin ettäkö haluaisin juuri hänen kanssaan kauppaan vaan koska hän on ainoa joka käy kaupassa niin olisi kiva että hän toisi kaikille ruokaa eikä vain heille.
En myöskään halua "leikkiä" hänen kanssaan vaan minulle riittäisi että hän edes puhuisi normaaliin sävyyn eikä olisi aina niin kiukkuinen.
Oletko kysynyt miksi hän ei tuo pyytämiäsi ruokia kaupasta? Miksi et syö samaa ruokaa kuin muut?
Meillä oli kotona niin, että sain päättää yhden ruoan esim.sipsit ja ehkä limsaa vain viikonloppuisin koska ruoka oli kallista ja rahaa aika vähän. Eli kaikki söivät samaa ruokaa perheessä. Eli erityistoivomukset oli poikkeuksia esim.viikonloppuisin ja lomapäivinä.
Mieheni hoitaa meillä lähes kaikki ruokaostokset. Meillä on keittiön pöydälle lista, johon kukin perheenjäsenistä kirjoittaa mikä on loppu, mitä tarvitsee tai haluaa ja hyvin toimii. Terveyssiteistä lähtien kaupasta tulee juuri sitä, mitä listassa lukee. Tosin meidän muiden pitää kirjoittaa listaan riittävän tarkasti tuotteen merkki yms., jos haluamme juuri jotain tiettyä merkkiä, mutta hyvin toimii. Kokeilepas kauppalistaa, pyydä vaikka äidiltäsi vielä vahvistusta asialle.
Ja polkupyörä on oiva väline 3 kilometrin matkalle. 12 vuotiaskin selviää siitä varmasti.
Näi viiden lapsen yh:na ja kolmesti eronneena sanon, että ikinä en meille miestä huolisi joka ei kaikkia lapsia samanarvoisesti kohtelisi ja huomioon ottaisi. Kaikki ukot jotka ei lasteni kanssa ole toimeen tulleet tai pystyneet kommunikoimaan kunnolla ovat saanneet lähteä, lapset ovat kuitenkin mulle kaikki kaikessa ei niitä saa kohdella huonosti tai aliarvioivasti. Ymmärrän traumasi olit silloin pieni tyttö jonka elämään tuli "uusi isä" joka ei huomioinut sua millään tavalla törkeetä siltä äijältä. Kun se mies äitisi otti sen ois pitäny ottaa huomioon et koko paketti tulee mukana ja sitä on kohdeltava ku omaansa. Nyt anna sen ääliö äijän olla omissa oloissaan kun ei kerran monen vuoden yrittämisen jälkeen ole huomannu et sillä on "tytär" jolle ois hyvä olla "isä".
Hän yksinkertaisesti "unohtaa" tuoda pyytämäni ruuan. En pyydä sipsejä ja karkkeja, koska tiedän että niitä ei ainakaan ostettaisi. Meidän perheen aikuiset syövät töissä aamupalansa, joten minä olen ainoa joka haluaisi aamupalaa. (Paitsi tietysti viikonloppuisin.) Saman päivällisen syön tottakai kuin muutkin.
Eikä itsenäinen kauppareissukaan varmasti ottaisi niin paljon päähän jos olisi polkupyörä.
Taidan olla ainoa ihminen joka on kokenut sen että uutena "aviovaimona",yritin kaikintavoin tutustua tyttäreeni,mutta hän hylki minua,samoin hänen muutkin lapsensa.Syytä en tähän ymmärtänyt.Kaikenaikansa nyt kun asumme erillämme "uusperheenä",mies viettää tyttärensä joka 18,v,mielummin kuin minun kanssani.Käy kaupassa,ostaa naiselliset tuotteet,minäkin ostaisin jos pyydettäisiin,pesee 18,vuotiaan pyykit jne..kyllä isi osaa.
Siinä tohinassa jäin minä ,hänen uusi vaimonsa niin syrjään kuin vain voin olla.
Tässä tapauksessa sanoisin niin että olet 17vuotiaana jo nuori-nainen,jonka pitäisi alkaa opetella laittamaan itse välipalansa käydä opetelemassa jo ostamassa itse omia tarvikkeitasi.
Isäpuolesi varamasti sen tähden ottaa etäiyyttä sinusta,että oppisit itse ottamaan vastuuta elämämästäsi.
-Näin olisin toivout meilläkin käyvän,mutta minun oli väistyttävä 18.vuotiaan rakkaan tyttären tieltä,jotta he saisivat jatkaa perhe-elämäänsä.
Harmi että siinä jupakassa säryin minä ja minun lapseni joista nyt kootaan sirpaleita.